Routasielussakin koskettimia kurittavan Saku Moilasen luotsaama death/doom metal -bändi Red Moon Architecht julkaisee debyyttialbuminsa ”Concealed Silence” 12.10. Inverse Recordsin kautta. Vaikutteiksi on listattu muun muassa Swallow The Sun, joten mielenkiinnon heräämiseen ei paljoa tarvita.

Levy alkaa kappaleella ”Abscond”, ja sävelet ovat suht selvät heti alussa. Raskas hidastelu vaihtuu silmän räpäyksessä brutaalimmaksi ja nopeammaksi mätöksi. Vokalisti Frans Aalto tuo örinäosuuksillaan väistämättä mieleen Mikko Kotamäen tulkinnan, ja näin ollen edellä mainitut vaikutteet eivät ainakaan johda harhaan. Kertosäkeessä vallan saavat puhtaat laulut ovat mukavalla tavalla hieman ”homot” ja luovat näin ollen suurta kontrastia ja kiinnostavia ristiriitoja. Avauskappale on kuitenkin levyn tasapaksuin. Se ei juurikaan tarjoa vielä toistaiseksi mitään uutta, mutta huonokaan tuo kappale ei kuitenkaan ole.

Seuraava ”Funeral” alkaa akustisella tunnelman luonnilla, mistä siirrytään nopeasti varsinaiseen kappaleeseen. Tämä esimerkiksi olisi toiminut avaavana kappaleena paljon paremmin. Kappaleessa ei ole sinänsä mitään valittamista. Tunnelmalliset syntikat astuvat erittäin suureen osaan ja terävöittävät muuten yksinkertaista kappalerakennetta huomattavasti. Ainoa huomauttamisen arvoinen asia on se, että jostain syystä kappaleeseen on sisällytetty yli neljän minuutin syntikkaoutro, joka olisi toiminut paremmin vallan omana kappaleenaan. Joskin se kuitenkin luo tunnelmaa ja yhtenäisyyttä kappaleiden väliin, mikä todennäköisesti on tarkoituskin.

Kolmas veisu ”Death Rank” on levyn parasta antia. Kappale alkaa Meshuggah-tyyppisellä rytmisellä kikkailulla ja sisältää erittäin ilkeän, kieron ja raskaan kertosäkeen. Kappale on yksinkertaisesti täysosuma. Se tuo levyn kaavaan roimasti lisää monipuolisuutta ja nostaa mielenkiintoa tulevan osalta entisestään. Neljäs veisu ”Black Butterflies” alkaa reilun kolmen minuutin pituisella, jokseenkin turhalla ja yksinkertaisella introlla, joka on täysin oma osionsa koko kappaleesta. Vihdoin varsinainen kappale alkaa. Hidastempoinen ja aluksi hieman tylsähkö kappale katkeaa yllättäen viiden minuutin kohdalla, pitäen sisällään jo toisen turhan syntikkaosion. Tämän jälkeen kuitenkin kappale alkaa kasvaa kosmisiin mittoihin ja yllättäen lyö naamalle täydellisen, paisutellun kertosäkeen, johon ei ole mitään lisättävää. Loppua kohden tultaessa puhtaat laulut nostavat kappaleen tasoa entisestään, ja koko homma alkaa yllättäen toimia. Jos alun intro ja turha syntikkaväliosa jätettäisiin pois, olisi kappaleessa mahdollisuuksia nousta levyn parhaaksi kappaleeksi.

Levyn viides ja viimeinen kappale ”Realm” alkaa hitaalla, akustisesti soitetulla kierrolla, joka hiljenee turhan moneen kertaan. Vihdoin kappale saa tuulta alleen, ja hidas, enkelimäinen laulu valtaa synkän tunnelman. Sinällään outoa, että saatekirjeessä kerrotaan levyn tarjoavan kiinnostavia ristiriitoja mies- ja naislaulun yhdistelyssä, mutta naislauluja silti käytetään vain yhdessä kappaleessa. Muuten tämä viimeinen veisu on hieman tasapaksu, silti toimiva lyhyt kokonaisuus.

Kaiken kaikkiaan käsillä on vahva debyytti. Vain muutama kohta tietyissä kappaleissa olisi kaivannut pientä hiomista, mutta tästä piittaamatta kokonaisuus on todella toimiva. Suurin minuus on se, että levy sisältää vain viisi kappaletta ja kestää vain puoli tuntia. Se olisi saanut pitää sisällään saman verran materiaalia lisää. Hyvä makuhan tästä jäi, lisää vesi kielellä odotellessa.

8/10

Kappalelista:
1. Abscond
2. Funeral
3. Death Rank
4. Black Butterflies
5. Realm

https://www.facebook.com/RedMoonArchitect

Kirjoittanut: Eeli Helin