Sara ja kahdeksas näytön paikka: arviossa Summa

Kirjoittanut Ville Kangasniemi - 27.9.2018

Elektronista vaihtoehtorockia soittava Sara julkaisee 28.9.2018 ”Summa”-albuminsa oman 6162 Viihde-yhtiönsä kautta. Kahdeksas pitkäsoitto jännittää priimaluokkaa olevan ”SOLUS”-kiekon jälkeen. Sitä ajatteli, että jatkaako Sara edelleen enemmän elektroniseen ilmaisuun painottuvaa säveltaidetta. ”Summa” oli tämän suhteen yllättävä teos. Uusi Sara tekee sen missä esimerkiksi Bring Me The Horizon epäonnistui. Arvokkuus on säilytetty, eikä aitopäisimmilläkään faneilla pitäisi olla syytä jättää uutta tuotantoa kuuntelematta.

”Avaa se ovi”-musavideosinkku jysäytti melkoisen synkät tunnelmat pöytään keväällä ilmestyessään. Arto Tuunelan tuottama kappale toimii albumin avausraitana. Perinteitä kunnioittaen on tapana laittaa iskevä ja voimakas kappale levyn alkuun, ja tässä ollaan osuttu keskelle maalitaulua. Omiksi suosikeiksi on muodostunut levyn kärkikolmikko, haikea ”Kohinaa” ja myös sinkkuna julkaistu ”Valve”. Edellisellä albumilla kappaleiden tekstit olivat tarinallisempia, kun ”Summa” taas sisältää enemmän tuntemusten pohdiskelua. Sama vanha emotyyli sanoituksissa on säilytetty, ja tuskin kukaan muu kuin Joa Korhonen tekee sitä yhtä hyvällä maulla suomeksi. ”Tässä on tulevaisuus” kuulostaa kokonaisuudessa hieman irralliselta, kuin se olisi jäänyt yli vuoden 2012 ”Se keinuttaa meitä ajassa”-albumilta. Kertosäe riffeineen tuntuu Sara-kliseeltä, mutta se jääkin ainoaksi notkahdukseksi muuten laadukkaalla levyllä. Saran uusia levyjä on tähän asti kuunnellut mielellään niin kauan, että osaa laulaa mukana nopeasti levyn ilmestymisen jälkeen. Niin käynee myös kahdeksannenkin levyn kanssa. Harvan bändin kohdalla voi todeta samaa.

Arto Tuunela on ollut tuottamassa ”Summaa”, ja tämän työnäytteen perusteella toivon kuulevani lisää synkempää soundia. Kitarariffittelyä ei ole unohdettu. Hempeällä kitaranäppäilyllä alkava ”Sisin” paisuu lopulta kunnon tilutukseen, mikä on Saran levyillä nykyisellään harvinaista. Bändi on helposti altis muuttumaan, säilyttäen kuitenkin oman äänensä ja ilmaisunsa. Jo biisilistan nähdessään voi tunnistaa mistä yhtyeestä on kyse. Kiitos hyvästä syksyn soundtrackista!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen