Sellometallia Tavastialla 21.9.-23.9.: ”Apocalyptica Plays Metallica By Four Cellos” -kiertue huipentui viikonloppuna

Apocalyptica

Eletään ensimmäisiä viileämpiä syysiltoja, ja katubaarien terasseilla tapahtuvat illanvietot alkavat tämän pitkän kesän jälkeen olla jo pikkuhiljaa juhlitut. Ihmiset kaipaavat taas kulttuurielämyksiä pimeneviin viikonloppuiltoihin, ja mikäs tässä, kun omalta osaltani saankin aloittaa klubikeikkojen seuraamisen loppuunmyydyllä, Helsingin ytimessä sijaitsevalla, legendaarisella Tavastia-klubilla. Tavastia oli myyty loppuun sellometalliyhtye Apocalyptican toimesta, eikä vain yhtenä iltana, vaan kolme iltaa peräkkäin!

Olin paikalla lauantaina, jolloin Tavastia oli täynnä sekä suomalaisia että ulkomaalaisia faneja, mikä jo kertoo aika paljon siitä, miten kovasta yhtyeestä on oikeasti kyse. Itse olen saanut ensikosketuksen yhtyeen musiikkiin 2000-luvun alussa, ja olen nähnyt Apocalyptican muistaakseni vuonna 2005, jolloin herrat selloineen olivatkin jo aika kovassa kansainvälisessä nosteessa. Jostain syystä yhtye on jäänyt sen jälkeen näkemättä, mutta on ollut hurjan hienoa seurata, miten suomalainen sellometalli on lyönyt itsensä läpi kansainväliseksi menestystarinaksi.

Apocalyptica siis päätti ”Apocalyptica Plays Metallica By Four Cellos” -kiertueensa Helsinkiin, ja illan aikana kuultiin kiertueen nimen mukaisesti vain Metallican cover-kappaleita. Kiertueen teema perustuu siihen, että Apocalyptica löi itsensä läpi vuoden 1996 jälkeen julkaistuaan samannimisen debyyttialbuminsa, joka sisälsi kahdeksan suurta hittiä Metallican tuotannosta. Ilta oli jaettu kahteen eri osuuteen, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että Apocalyptica soitti kaksi n. 45 minuutin pituista settiä. Ensimmäisen osuuden aikana kuultiin koko ”Plays Metallica By Four Cellos” -debyyttialbumi läpi, ja tämän aikana selloa soittivat Eicca Toppisen johdolla Perttu Kivilaakso, Paavo Lötjönen ja kyseistä 20-vuotisjuhlakiertuetta varten paluun yhtyeeseen tehnyt alkuperäisjäsen Antero Manninen. Yleisön annettiin kuitenkin ymmärtää, ettei Manninen jatkaisi kokoonpanossa enää Tavastian-keikkojen jälkeen.

Antero Manninen
Apocalyptica

Ensimmäinen setti oli hieman rauhallisempi, vaikka se sisälsikin isoja yleisönvillitsemiskappaleita, kuten ”Enter Sandman”, ”Master Of Puppets” ja ”Harwester Of Sorrow”. Toisen setin aikana lavalle saatiin rumpali Mikko Sirén huikeine rumpuineen, ja viimeistään tässä vaiheessa show polkaistiin kunnolla käyntiin. Tunnelma oli setin alussa hieman psykedeelinen soundillisesti ja puna-vihreän valomaailmankin vuoksi, mutta sen jälkeen show oli täyttä metallia. Neljästä sellosta ja yhdestä rumpusetistä kehkeytyi spektaakkeli, johon yleisö eläytyi täysillä mukaan, ja jossa yhteislaulu oli enemmän kuin sallittua. Maailmalla isoja rock-lavoja valloittaneet sellistit osasivat rohkein elein ottaa yleisön haltuunsa, vaikka tuntui, että fanit olivat myytyjä jo siinä vaiheessa, kun nelikko asteli lavalle ensimmäisen kerran. Välipuheita oli myös mukava kuunnella, ja niitä olikin juuri sopivasti, kun kyseessä on kuitenkin instrumentaalinen keikka, jolla ”laulusolistit” löytyvät pelkästään yleisön puolelta. Eicca Toppinen ja Perttu Kivilaakso olivat aktiivisesti mikin varressa kertomassa yleisölle milloin mitäkin tarinoita yli 20-vuotisen Apocalyptica-taipaleen varrelta. Varsinkin Kivilaakso oli aktiivinen lavalla ottaessaan kontaktia yleisöön kappaleiden aikana, liikkuen kitaristin elkein sellonsa kanssa lavan reunaa pitkin. Paavo Lötjönen taas flirttaili näyttävän suurieleisesti soittaessaan yleisölleen ja suorastaan huokui lavakarismaa. Oli selvää, että jokainen näistä viidestä muusikosta nautti suuresti esiintymisestä, ja näkyvä rakkaus musiikkiin välittyi myös yleisön puolelle.

Paavo Lötjönen

Ilta täyttyi tempoltaan energisistä kappalevalinnoista, mutta tarjosi kuulijalle myös raskaampaa soundia, samoin kuin haikeampia ja suorastaan jopa varsin liikuttaviakin hetkiä. Henkilökohtaisesti pidin siitä tosiasiasta, etten koko ajan miettinyt musiikkia Metallica-näkökulmasta ja annoin Apocalyptican soundimaailman viedä mennessään. Yhtye coveroi monia suuria hittejä, mutta mukaan mahtui myös harvinaisempaa Metallicaa, mikä olikin kokonaisuutta ajatellen loistava valinta. Sello on kyllä kaunis ja monipuolinen instrumentti, joka vie kuulijansa musiikillisesti sellaisiin sfääreihin, että jään ainakin itse suurella mielenkiinnolla odottamaan, millaista musiikkia tämä kokoonpano saa aikaiseksi seuraavien vuosikymmenien aikana.

Yhtyeellä ei ollut lämmittelijää tälle keikalleen, mutta saapuessani hyvissä ajoin ennen H-hetkeä kaiuttimista soi Metallicaa, joka herätteli yleisöä tulevaan spektaakkeliin. Ilta oli omistettu pelkästään Apocalyptican esiintymiselle ja Metallican kappaleille, eikä muuta olisikaan tarvittu. Tämä oli ”Apocalyptica Plays Metallica By Four Cellos” ja tuntui, että Tavastialle tullut yleisö sai juuri sen elämyksen mitä oli lähdetty hakemaankin.

Apocalyptica

Settilista:
Osa I: Enter Sandman, Master Of Puppets, Harvester Of Sorrow, The Unforgiven, Sad But True, Creeping Death, Wherever I May Roam, Welcome Home (Sanitarium)

Osa II: Fade To Black, For Whom The Bell Tolls, Fight Fire With Fire, Until It Sleeps, Orion, Escape, Battery, Seek And Destroy  (+ Maamme –kansallishymni)

Encore: Nothing Else Matters, One

 

Kommentit