Yksi Ruotsin sekopäisimmistä artisteista, Niklas Kvartforth, yhtyeineen julkaisi viime vuoden puolella levyn, jota monet yhtyeen aiemmat fanit kavahtivat. ”VII: Förlorare” oli kuuntelijaa koukuttavaa, hetkittäin jopa hittihakuista tavaraa, josta kyllä itse nautin edelleenkin. Yhtyeen uskottavuutta ”true black metal”
-kerhossa ei myöskään auttanut yhtään alkuvuodesta julkaistu cover-EP, jossa meininki meni lähes popin puolelle, kun yhtye esitti kappaleita mm. Kentiltä ja Poets Of The Fallilta. Tämä EP meni myös allekirjoittaneella hiukan yli ymmärryksen.

Nyt julkaistavalla ”Redefining Darkness” -albumilla ensimmäinen erikoisuus iskee silmään jo albumin tittelissä, sillä roomalaisilla kirjaimilla levyn numeroiminen on tipotiessään. Samalla Niklas lupaa yhtyeen kahdeksannen levyn olevan jälleen astetta entistä rankempaa, synkempää ja enemmän vanhaan materiaaliin kallellaan.

Lupauksia on kiva tehdä, mutta niiden toteuttaminen onkin asia erikseen. ”Redefining Darkness” on ehkä vähemmän koukuttavaa materiaalia, mutta synkkyydestä tai rankemmasta tavarasta sen kohdalla on ihan turha puhua. Toki hetkittäisiä kohtia levy tarjoaa, mutta loppupeleissä valtaosa sen materiaalista on yhtä rankkaa kuin Katatonialla nykypäivänä.

Eikä tuo olisi mikään huono asia, jos ei ensiksikin olisi luvattu jotain muuta ja toiseksi ”Redefining Darkness” sisältäisi läheskään yhtä tarttuvia kappaleita kuin edeltäjänsä. Hyvät hetkensä levyllä toki on, kuten kakkoskappaleen ”The Ghastly Silence” saksofonit, ongelmana on vain se, että kappale on kertosäkeistönsä ansiosta samalla yksi levyn ärsyttävimpiä. Myös ”Hail Darkness Hail” kuulostaa alkuminuuteillaan ihan mukiinmenevältä Shining-kappaleelta, mutta liian pitkäksi venytettynä sekin muuttuu loppuvaiheessa aivan liian popahtavaksi ja ennen kaikkea tylsäksi.

En tiedä, mitä Niklas hakee nykyisellä materiaalillaan, sillä ”Redefining Darkness” -levyn ylipitkät kappaleet ottavat ajoittain vaikutteensa lähes black metallin puolelta, kun taas toisinaan musiikki on ihan puhdasta klassista, kuten ”Det Stora Grå”. Tässä tapauksessa vaan lopputuloksena on keskinkertainen sillisalaatti. Siinä missä ”VII: Föd Förlare” sai itseltäni hyvät pisteet tarttuvuutensa ansiosta, ”Redefining Darkness” on tylsä, kuiva ja mielenkiinnoton tuotos, jota ei kehtaa edes verrata yhtyeen parhaimpiin levyihin, kuten V-Halmstad” tai IV-The Eerie Cold”. Muka synkempää, muka raskaampaa materiaalia? Justiinsa joo.

4/10

Kappalelista:
1. Du, mitt konstverk
2. The Ghastly Silence
3. Han Som Hatar Människan
4. Hail Darkness Hail
5. Det Stora Grå
6. For The God below

https://www.facebook.com/shiningofficial

Kirjoittanut Riku Mäkinen