The Black Dahlia Murder

The Black Dahlia Murder on vuonna 2001 perustettu yhdysvaltalainen melodinen death metal -yhtye, joka on julkaisemassa syksyllä uutta “Abysmal”-pitkäsoittoaan. Kaaoszine tavoitti bändin laulaja Trevor Strnadin ja jututti häntä uudesta levystä, hänen rakkaudestaan Carcassia kohtaan sekä tekoparroista. Voit lukea haastattelun tästä:

Kuinka bändillä on sujunut vuosi 2015?

Trevor Strnad: Paljon on tapahtunut, ja tuntuu siltä, että suurin olisi vielä tulossa. Tuntuu siltä, että olisin jonkin suuren äärellä tämän levyn julkaisemisen myötä ja tähdet olisivat linjautumassa. Fanit tuntuvat olevan innoissaan, ja mekin odotamme innoissamme, että pääsemme kiertämään tämän levyn tiimoilta, sillä meillä on paljon kiertueita tulossa. Teimme paljon hienoja juttuja “Everblackin” kanssa, joka oli meille suuri menestys ja on suonut meille paljon suuria mahdollisuuksia, pääsimme esimerkiksi kiertämään Carcassin kanssa, mikä on ollut suuri haaveeni. Tulevaisuus tuntuu hyvin valoisalta juuri nyt, joten haluan saada levyn ulos ja nähdä, miten käy.

Olette julkaisemassa uutta levyänne nimeltään ”Abysmal”. Voisitko kertoa hieman sen tekoprosessista: oliko se erilainen verrattuna aiempaan tuotantoon?

Trevor Strnad: Levyä lähestyttiin hyvin samalla tavalla kuin muutamaa viimeistä levyä. Bändin alkuaikoina yritimme vain säveltää biisejä harjoituksissa: kaikki soittivat samaan aikaan eri asioita, mikä oli hirveää sotkua eikä koskaan tuntunut järin luovalta ympäristöltä. Aloimme käyttää ProToolsia ja äänittää demoja kotona “Nocturnalin” aikoihin, mikä johti selvään laadun paranemiseen. Jätkät saivat istua rauhassa kodeissaan, naputella biisit tietokoneeseen ja oikeasti työstää kaikkia yksityiskohtia. Tällöin musiikki kehittyi monimutkaisemmaksi, ja olemme jatkaneet tällä linjalla. Esimerkiksi Brian ja Ryan menevät koteihinsa ja nappaavat kitaransa käteen, ja kun pääsen myöhemmin kuuntelemaan biisiä, se kuulostaa oikealta kappaleelta kitaroineen, bassoineen ja rumpukoneineen. Eli kun pääsen kuulemaan sen ensimmäistä kertaa, se kuulostaa jo todella hyvältä ja ammattilaismaiselta, ja saan mahdollisuuden olla ihmeissäni ja innoissani heti ensisekunneilla. Mielestäni tällainen lähestymistapa on mahtava, ja odotan innoissani aina uuden materiaalin kuulemista, sillä on mahtavaa nähdä, kuinka olemme kehittyneet parissa vuodessa ja millaisessa tilanteessa olemme musiikillisesti. Kun aloimme valmistautua tätä levyä varten, tuntui siltä, että ilmassa oli jännitystä, ja biisit kuulostivat isoilta ja tunteellisilta. Eli siis levyn tekemistä lähestyttiin varsin tutulla tavalla, emmekä hirveästi suunnitelleet mitään erilaista etukäteen vaan katselimme, miten homma sujuu sitä tehdessä. Sanoisin kyllä kuitenkin, että levy on tunteellisempi, kuin olemme aiemmin tehneet; hieman raaemmalla tuotannolla on suuri vaikutus tähän.

Onko levyllä mitään taustalla pyöriviä teemoja tai tarinaa?

Trevor Strnad: Taustalla pyörii hyvin löyhästi jatkuva teema helvetistä, minkä saattaisi huomata levyn nimestä tai kannesta. Ensimmäinen kappale ”Receipt” on minulle aika henkilökohtainen kappale, sillä se on katarttinen kappale joistakin negatiivisista ajatuksista. Voisit tavallaan jopa sanoa, että selvittelin omaa henkilökohtaista helvettiäni. Ylipäätänsä levyllä on paljon viittauksia helvettiin. ”Stygiophobic”-kappale kertoo uskollisesta fanaattisuudesta ja siitä johtuvasta helvettiin joutumisen pelosta. Maailmassa on paljon helvettiin joutumista pelkääviä ihmisiä, jotka eivät uskalla poistua kodeistaan eivätkä siis elä kunnon elämää, sillä he pelkäävät loukkaavansa jumalaansa. He istuvat sitten kotona ja ovat huolissaan läheisistään, jotka eivät ota näitä asioita vakavasti. Kappale siis kertoo helvetin pelosta rampautumisesta. Sitten on ”Threat Level No. 3”, joka kertoo raiskaajahyväksikäyttäjästä, joka kastroidaan kemikaalisesti lain toimesta. Kappale on hänen sisäistä dialogiaan tekemisistään ja helvetiksi kokemastaan elämästään. En siis suoraan kutsuisi levyä konseptilevyksi, mutta siellä on paljon pieniä viittauksia ja helvettiin liittyviä asioita, jotka pitävät levyn koossa.

Mistä levyn nimi ”Abysmal” tulee?

Trevor Strnad: ”Abysmal” on itse asiassa ollut kielen päällä jo kauan. Aikanaan “Nocturnal”-levyn nimeksi piti tulla ”Abysmal”, mutta päädyimme ”Nocturnaliin”, sillä The Haunted oli juuri julkaissut samannimisen kappaleen, mikä vei nimen hienouden pois. Myöhemmin se on kuitenkin mennyt toiseen suuntaan, eikä meistä puhuta samaan tapaan kuin ennen, joten mietimme voivamme käyttää sitä levyn nimenä. Se kuvastaa helvetin maisemia ja kauhuja. Jossain vaiheessa pyöri vielä vitsiä, että ”Hehheh, ’abysmal’ tarkoittaa englanniksi hirveää, tuleekohan levystä yhtään hyvä”, mutta nyt vaikuttaa lupaavan oloiselta.

Sanoit jo aiemmin levyllä olevan entistä raaempi ja luonnollisempi soundi. Oliko “Everblackissä” mielestänne jotain, johon ette olleet tyytyväisiä tässä mielessä?

Trevor Strnad: Pidän “Everblackistä” ja olen ylpeä siitä, mitä saimme aikaan. Sen julkaisemisen jälkeen aloimme kuitenkin miettiä, että kaikki levyt, joista otimme vaikutteita, julkaistiin ennen ProTools-aikakautta. Monet nykyään julkaistut levyt ovat kaiken kaikkiaan hyvin ylituotettuja: rummut on korvattu sampleilla, kaikki soitto on muokattu menemään täydellisesti klikin kanssa ja kaikki kuulostaa siltä, että ihmisten sijaan soittajina ovat robotit. Halusimme päästä tästä eroon ja siirtyä ns. ”vanhaan tapaan”. Prosessi oli vaikeampi, esimerkiksi oli hankalaa saada täydellisiä rumpuottoja, ääniä ja kaikki iskut kuulumaan selvästi, mutta ainakin mielestäni lopputulos kuulostaa enemmän ”meiltä”. Mielestäni se kuulostaa aika samalta kuin livenä soittaminen, ja kuulen ylpeänä levyltä saman bändin, jonka kanssa soitan harjoituksissa. Mielestäni sillä on enemmän personallisuutta, ja hieman epätäydellisen levyn tekeminen tuntui oikealta ratkaisulta. Pienen takapakin ottaminen tuntui siis askeleelta eteenpäin. Kyllästyimme siis kuulemaan samanlaista tuotantoa, vaikka meillä ei olekaan mitään “Everblackiä” vastaan, mutta mielestäni ensimmäisen levyn äänimaailmaan palaaminen tuntui kuin palapelin puuttuvalta palaselta.

Olet jo osittain vastannutkin tähän, mutta onko mielestäsi “Everblackillä” ja “Abysmalilla” mitään muita eroja?

Trevor Strnad: Hyödynsimme tämän levyn tekemisessä sitä, mitä opimme ”Everblackistä” ja ”Ritualista”. Tutkimme, mitä pystymme tekemään musiikillamme: hyödynnämme eri nopeuksia ja käytämme erilaisia kappalerakenteita jatkuvan nopean paahdon sijaan ja annamme näin kuuntelijalle enemmän pureskeltavaa, jotain mikä resonoi enemmän. Esimerkiksi jos käytät hieman aikaa nostatukseen, voit nostaa kappaleen jännitystä. Olemme siis keskittyneet enemmän kappaleiden pienempiin nyansseihin ja yksityiskohtiin Tämä on suurin muutos, jonka olemme vuosien aikana tehneet riffityylin muuttelemisen sijaan.

Sanoitustenne sanotaan olevan hyvin elokuvamaisia ja kuvailevia. Jotkut ovat jopa verranneet niiden lukemista kirjojen lukemiseen. Mitä mietteitä sinulla tästä on?

Trevor Strnad: Mielestäni se on siistiä. On hienoa, että ihmiset pitävät siitä, mitä teen sanoituksillani, sillä käytän paljon aikaa ja vaivaa niiden tekemiseen ja pidän mahdollisuudesta käyttää luovuuttani bändin hyväksi. Olen suuri death metalin sanoitusmaailman fani, joten yritän kanavoida kaikkea, mistä olen pitänyt  13-vuotiaasta asti: väkivalta, toistuvat hirviöhahmot, kuten vampyyrit, zombit ja ihmissudet, ja ylipäätänsä kaikki klassikkoelementit. Maailmassa on ihmisiä, jotka varmaan väittäisivät kaiken tämän olevan kulunutta ja nähtyä, mutta siitä itse pidän death metalissa. Koen tavallaan olevani jotenkin vastuussa tämän perinnön jakamisesta tuleville sukupolville. Otan tämän huomioon sanoituksissani ja levyn kansissa ja yritän saada sen kiinnostavaksi nuorelle minulle. Pidän siitä musiikista, enkä halua nähdä sen muuttuvan miksikään: kaikki on siis tavallaan oma oodinsa kyseisen tyyppiselle musiikille ja sen klassikoille. On mielestäni suuri kunnia tietää, että ihmiset pitävät osuudestani musiikissamme.

Olet aiemmin sanonut ottavasi paljon vaikutteita vokaaleihisi Carcassilta ja mainitsit aiemmin bändin kanssa kiertämisen olleen unelmien täyttymys. Miltä tuntui nähdä tämän bändin paluu ja päästä kiertämään heidän kanssaan?

Trevor Strnad: Oli aivan uskomatonta saada tietää Carcassin palaavan. Olin siihen aikaan vielä skeptinen siitä, tekisikö se uutta materiaalia, mutta sitten se julkaisi ”Surgical Steelin”, joka oli mielestäni mahtava levy ja tuntuu keräävän yhteen kaikki yhtyeen aiempien tyylien parhaat puolet. On hieman ”Necroticismiä”, hieman ”Heartworkiä”, hieman ”Swansongia”. Itse pidän ”Swansong”-levystä, vaikka sillä onkin paljon vihaajia. Ja bändi on aivan mahtava livenä! Joten oli ylipäätänsä suuri kunnia saada tietää heidän haluavan meidät mukaan kiertueellensa. He jopa ottivat kuvan kädestäni ja tatuoinnistani uusimman EP:nsä kanteen! Oi sitä fanboy-menoa! Käteni on siis levyn takakannessa näyttämässä sarvia kappalelistan takana. Fanina en voi oikein verrata tätä mihinkään muuhun, vaan se on mielestäni siistein asia ikinä.

Kun olimme kiertämässä heidän kanssaan, yritin olla coolisti ja kuulostaa puhuessani ihmiseltä, mutta sisimmissäni itkin kuin pieni fanityttö. Minun piti mennä Cannibal Corpsenkin kanssa jopa kahdeksalle kiertueelle, ennen kuin pystyin olemaan heidän kanssaan rennosti! Tämä on mielestäni se, mikä menee kaiken rahan ja muun edelle ammatissamme. Huomion saaminen nuoruuden lempibändeiltä, esimerkiksi Napalm Deathiltä, on mielestäni siisteintä, mitä minulle voisi ikinä tapahtua! Olemme faneja, joilla kävi tuuri: olemme kuin iloisia lapsia karkkikaupassa nyt, kun olemme saaneet hieman suosiota. Odotan aina innolla tulevaisuutta ja olen kiitollinen siitä, mitä olemme saavuttaneet tähän asti.

Kiinnostuin kovasti siitä, että kerroit kätesi olevan EP:n kannessa. Voisitko kertoa siitä hieman lisää?

Trevor Strnad: Jeffillä oli sähköpostiosoitteeni, sillä olin haastatellut häntä ennen kiertueelle menoa. Oli jo itsessään tarpeeksi hullua, että pääsin soittamaan hänelle ja haastattelemaan häntä! Kuitenkin, tätä kautta hän sai tietää tatuoinnistani ja on siitä lähtien niin ikään naureskellut minulle siitä lehdistössä. Hän myös kysyi minulta, sattuisiko minulla olemaan myös At The Gates -tatuointia! On siis aivan mahtavaa tietää, että olemme näiden bändien ”tutkassa”. On muutamia pitkälettisiä ihmisiä, jotka ovat ”liian cool” kuuntelemaan bändiämme, mutta olemme saaneet siunauksemme Carcassilta, Cannibal Corpselta ja jopa Napalm Deathiltä, joten emme jaksa välittää näiden muutamien haukkumisista.

Nykyään tuntuu olevan aika yleistä, että bändit julkaisevat nimikko-oluen tai vaikkapa chilikastikkeen. Onko mitään tällaista tuotetta, jota bändi on harkinnut tuottavansa fanien iloksi?

Trevor Strnad: Nooh, mitään ei ole suunnitteilla. Olen kyllä huomannut tämän trendin, varsinkin oluiden suhteen. Olemme kyllä suuria juomareita, joten näen siinä jonkinlaista potentiaalia, mutta emme ole koskaan olleet sen kaltainen bändi, joka tuputtaa monia tuotteita faneillemme. Olemmehan me myyneet erinäisiä fanituotteita, jopa lounasrasioita, joten sen voisi sanoa menneen asteittain KISS-alueelle, mutta jonkin erilaisemman tuotteen myyntiä emme ole oikein harrastaneet. Mutta katsotaan miten käy, ehkä julkaisemme vaikka partaveden, joka saa sinut haisemaan paskalle!

Millainen fiilis sinulla sitten näistä bändituotteista yleisesti on? Tuottavatko ne negatiivisia vai positiivisia ajatuksia?

Trevor Strnad: Noh, kuten sanoinkin, se ei oikein tunnu meidän jutultamme. Mutta kaipa minä sen kuitenkin ymmärrän jollain asteella. Kyllähän minä esimerkiksi Nergalin olutta joisin, miksipä en? Kaipa minä myös ymmärrän sen halun myydä jotain ja tiedän hyvin, millaista on yrittää pysyä ”pinnalla” bändinä, joten ymmärrän sen aspektin. Mutta en ole varma, osaisinko myydä sillä tavalla toimivaa tuotetta.

Henkilökohtainen suosikkini on kyllä varmaan In Flamesin julkaisema parta, jonka kaikki tuotot menevät ymmärtääkseni hyväntekeväisyyteen. Oletko nähnyt sitä?

Trevor Strnad: Enpä ole tainnut nähdä. Millainen se siis onkaan?

Siis semmoinen tekoparta!

Trevor Strnad: Hahhah! Eli kun ostat sellaisen, rahat menevät hyväntekeväisyyteen? Tuohan on aika hienoa, tuollaisen tuotteen minä ymmärrän, koska pyrkimyksenä ei vissiin ole tienata sillä bändille rahaa.

Mitäs kiinnostavia levyjä tänä vuonna on julkaistu ja odotatko mitään tiettyä tulevaa levyä innolla?

Trevor Strnad: Uusi Putridityn levy julkaistiin juuri, ja suurena brutaalin deathin fanina pidän suuresti tuosta musiikista. Se on kyllä äärimmäisintä, mitä olen pitkään aikaan kuullut! 3000 mailin tuntivauhdin rummutusta, brutaaleja vokaaleja… Se on kirjaimellisesti yksi brutaaleimmista asioista, jota olen koskaan kuullut, eikä se ole mikään pieni asia sanoa, kun olen perehtynyt paljon alan genreen. Odotan myös innolla toisen brutaalin aktin Defeated Sanityn uutta levyä, jonka tietääkseni pitäisi tulla vielä joskus tänä vuonna. Mitähän muuta… No, on ainakin Amputory, hieman vanhemman koulukunnan death-soundia edustava bändi Espanjasta. Sitten on bändi nimeltään Pale Chalice, joka on black metal -bändi, jonka ei uskoisi tulevan Yhdysvalloista, sillä sillä on hyvin norjalaisen oloinen soundi, hieman Taaken kuuloinen. Se ovat aivan ilmiömäisen hyvä, ja suosittelen sen kuuntelemista. En muista sen uuden levyn nimeä, mutta suosittelen bändiä suuresti!

Sinne menivät kaikki kysymykseni, kiitos suuresti tästä haastattelusta! Onko vielä jotain, mitä haluaisit sanoa suomalaisille faneillenne?

Trevor Strnad: Kiitos paljon osoittamastanne tuesta, toivottavasti pääsemme tulemaan sinne talviaikaan. Meillä on suuri Euroopan-kiertue tekeillä, joten toivottavasti onnistumme tulemaan sinne ja saamme mahdollisuuden päästä revittelemään teille!

Haastattelu: Thomas Frankton

The Black Dahlia Murder Facebookissa