The Country Dark valuttaa ”Cookie Traililla” korvaan tutun visvaista rokkia

The Country Dark – Cookie Trail

Jos hakee paikkaa loukkaantumiselle, niin The Country Darkin 13. huhtikuuta ilmestyvä levy ”The Cookie Trail” tarjoilee siihen riittämiin mahdollisuuksia. Paheksumisen voisi aloittaa helposti esimerkiksi kappaleista ”Slippery Slimy Slut” ja ”Beauty Queen Sodomized”, mutta sitä toki hankaloittaa se, että ne ovat hienosti rokkaavia ralleja kuten koko muukin levy. Kun pintaa vähän raapii, löytyy hien, visvan, veren ja muiden eritteiden alta hyvin tyylitajuinen, laadukas levy.

Bändin edellisen levyn ”Hypnik Jerkin” (2016) herättämiä tunnelmia kuvailin seuraavasti: ”Istun krapulaisena haulikko polvien päällä kuistillani vahtimassa, että liittovaltion pukumiehet eivät vie maitani ja vapauttani. Hiki valuu. Kylän läpi kulkeneen kauppiaan käärmeöljy auttaa krapulaan, sillä niin minä sen koen. Edellisenä iltana on ollut vähän tavallista juhlavampaa, joten on juotu pontikan sijaan nuorta viskiä. Takana on villi yö melkein täysi-ikäisen serkkutytön kanssa.”

Fiilis ”The Cookie Traililla” on paljolti sama, joskin uuden levyn kappaleet ovat kenties hitusen tyylitellympiä ja vähemmän maalailevia. Pitkäsoitto on bändin neljäs, ja konsepti on tiukasti hanskassa. Savolaispelimannit sukeltelevat taas amerikkalaisen folkloren synkissä pohjamudissa. Tai jos vielä tarkemmin määritellään, niin levy sukeltelee marginaalisemman populaarikulttuurin suohon, joka on suodattanut sen amerikkalaisen folkloren miljoona kertaa lävitseen. Ollaan vankasti samoilla vesillä kuin b-luokan kauhuleffat tai pulp fiction (genre, ei se leffa).

Vokalisti Mika Sollas kuulostaa viskinpolttamalta ja vähän liikaa pillereitä napanneelta Elvikseltä. Muu bändi kutoo rennolla, mutta kiihkeällä otteella hänen ympärilleen musiikillisesti kiinnostavan ja likaista mielikuvitusta kutkuttelevan äänimaiseman.

Levyn kulku, jossa hypätään murhatarinoista vinksahtaneeseen seksiin ja sen jälkeen ties minne, tuntuu kontekstissaan täysin järkeenkäyvältä, eikä yksikään biiseistä tunnu levyntäytteeltä. Esimerkiksi ”Today I Killed My Best Friend” tarjoaa aivan upean aaltoilevan, rautalankaisen musiikkimatkan, jossa syntyy hyvin jännittävä kontrasti biisin yleistunnelman ja lyriikoiden välille. Ne lyriikat saatte kuunnella ihan itse.

”Black Diamond Train” on jännittävä gospel-tyylinen kiihdyttely, ja levyn päättävä ”Magic Empire” muodostuu hienoksi kirsikaksi kakun päälle viemällä kuulijan muihin maailmoihin ja sekoittelemalla mukaan hillityn ripauksen psykedeliaa.

Bändin alkuaikojen country-painotuksesta on edetty kaivelemaan rock’n’rollin juuria. Sieltä löytyykin levylle pakahduttavan alkuvoimainen intensiteetti. Synkistä ja ajoittain pervoista teemoistaan huolimatta ”The Cookie Trail” on vapauttavan hauska levy. Jos se ei olisi niin hyvin tehty, jäisi se parilla kuuntelulla loppuunkalutuksi vitsiksi. Mutta nyt, kuten bändin aiemmillakin levyillä, on pakko puhua taideteoksesta.

9/10

Kappalelistaus:
1. Death of Kay Kent
2. Bella In The Witch Elm
3. Every Skull Has a Story
4. Just Because You Killed Jesse James
5. Slippery Slimy Slut
6. Beaty Queen Sodomized
7. Today I Killed My Best Friend
8. Black Diamond Train
9. Magic Empire

Kirjoittaja: Pasi Huttunen