The Crown näyttää keskisormea toivosta luopuneille – arviossa turpaanvetoa á la ”Cobra Speed Venom”

Ensi alkuun on myönnettävä, että The Crownin ”Crowned In Terror” (2002) on ja tulee olemaan yksi tämän vuosituhannen parhaita death/thrash -levyjä. Alkupään erittäin laadukas tuotanto huipentui tähän viidenteen äänitteeseen, jolla kiekolle mukaan rekrytoitu At The Gatesin Tomas Lindberg osoitti, miksi hän on yksi länsinaapurimme räyhäkkäimpiä isäntiä. Tämän huipulle kipuamisen jälkeen alkoikin sitten pienimuotoinen laskusuhdanne, jonka lopullinen aallonpohja saavutettiin vuoden 2015 ”Death Is Not Dead” –kiekolla, jolla ei ainakaan allekirjoittaneelle ollut sitten yhtikäs mitään tarjottavaa.

Edellä mainitusta kiekosta on kulunut nyt muutama vuosi, ja yhtye on selvästi ehtinyt suorittaa hieman kattavampaa itsetutkiskelua. Mikin varressa bändilllä on käynyt melkoinen vaihtomankeli  kolmenkymmenen vuoden historian aikana, tällä lätyllä – kuten edelliselläkin – kuitenkin vokaaleissa on jälleen alkuperäinen laulaja, Johan Lindstrand, ja kannutuksesta vastaa uutena jäsenenä vähintäänkin erittäin pätevä Henrik Axelsson.

Vaikkakin kiekolta julkaistiin etukäteen pari toivoa herättävää musiikkivideota, eivät odotukseni albumille näistäkään huolimatta varsinaisesti hiponeet pilviä, eikä tähän pienin osasyyllinen ollut yhtyeen edellinen julkaisu. Lätty lähti ensimmäistä kertaa soimaan punakynät molempien korvien takana ja muutama varakappale pöydälle varattuna. Ensimmäinen näistä tippui lattialle kiekon avaavan ”Destroyed By Madness”:n hetken kestäneen jousi-intron jälkeisen murskaavan kitaravallin ja sitä seuranneen tremolon seurauksena. Loput lensivät ikkunasta hankeen viimeistään näitä seuranneen blast beatin ja Lindstrandin riehaantumisen seurauksena pään hakatessa näppäimistöä. Mitä helvettiä, eihän tämän näin pitänyt mennä?

Hyvin nopeasti käy selväksi, että sedät ovat kaivaneet sen niin sanotun toisen jalan haudasta ja teipanneet sen pohjaan hirttäneeseen kaasupolkimeen. Armoa ei anneta, ei tunneta, eikä kaivata. Axelsson omalta osaltaan nostaa kannutuksellaan kappaleet aivan uudelle tasolle, eivätkä murhaavat komppikitarat ja hienot riffit varsinaisesti menoa tukahduta. Lindstrand tuntuu olevan myös varsin maukkaalla menopäällä läpi kiekon. Eipä tule ihan heti mieleen yhtä järisyttävää tasonnostoa kahden perättäisen äänitteen välillä tällä saralla, tämä on nimittäin kuulkaas aivan täysin eri orkesteri, mitä kuulimme edellisellä räiskäleellä.

Tuotantopuolella on päädytty hieman vanhemman liiton äänimaailmaan, osittain tämä on erittäin toimiva ratkaisu, tuottaahan se toki pään betoniseinään murskaavan soundimaailman. Mutta valitettavasti se samalla nielaisee osan hienoista kitarakikkailuista, joita on erittäin vaikea poimia paahtamisen seasta ilman laadukasta äänentoistoa.

Aivan klassikkomateriaaliksi kiekosta tuskin on, varsinaisten täysin puhtaiden timanttien puuttuessa, mutta kotioloissa suoritettavia yhden miehen moshpittejä levy tarjonnee monelle. Tämä se menee jatkoon niin, että heilahtaa. Siinä samassa albumi pyyhkäisee lattiaa jotakuinkin samassa sarjassa painivan The Hauntedin viimeisimmällä, melkoisen tasapaksulla ”Strength In Numbers” -kiekolla. Länsinaapurin death/thrash -mestaruudesta kisatessa myös At The Gatesille ja yhtyeen toukokuussa julkaistavalle kuudennelle kokopitkälle ”To Drink from the Night Itself”:lle rima on asetettu melkoisen korkealle.

”Cobra Speed Venom” julkaistaan 16.3. Metal Blade Recordsin kautta.

8+/10

Kappalelista:

  1. Destroyed By Madness
  2. Iron Crown
  3. In the Name Of Death
  4. We Avenge!
  5. Cobra Speed Venom
  6. World War Machine
  7. Necrohammer
  8. Rise In Blood
  9. Where My Grave Shall Stand
  10. The Sign of the Scythe

Ensimmäinen levyltä julkaistu musiikkivideolohkaisu ”Iron Crown”:

Kommentit