Thrash metal -levy, jonka äänitysprosessi sisälsi teknologiaa, zombimaista kävelyä ja epäilyttävän halpaa viskiä – haastattelussa Death Angel

Death Angel tunnetaan hyvin yhtenä Bay Area thrashin edustajana; tähän porukkaanhan kuuluu muun muassa sellainen pieni bändi kuin Metallica. Death Angel on tarjoillut jo kolme vuosikymmentä tiukkaa thrash metalia mutta ei ole koskaan pelännyt sekoittaa mukaan myös kokeellisempiakin elementtejä. Yksi genren ”merkkiteoksista” eli ”Ultra-Violence” löytyy tämän bändin CV:stä. Nyt bändi on julkaissut uuden levynsä, joka kantaa nimeä ”The Evil Divide”, ja sen tiimoilta Kaaoszine otti yhteyttä bändin kitaristi Rob Cavestanyyn ja kyseli hieman, millainen prosessi levyn luominen oli ja miksi herran mukaan tarttui studion läheisestä viinakaupasta aina kaksi pulloa viskiä. 

Morjensta Rob! Mitenkäs bändin asiat sujuvat tällä hetkellä?

Rob Cavestany: Asiat sujuvat hyvin! Odotamme uuden albumimme julkaisua ja teemme paljon promoa, kuulemme viimein arvostelijoiden palautetta levystämme ja lisäksi treenaamme uusia biisejä ja laitamme kasaan uutta lavashow’ta uusine biiseineen. Kaikki on hyvin tuoreen tuntuista, jännittävää, hauskaa ja hieman hermostuttavaakin, mutta hyvällä tavalla. Bändin kemiat toimivat hyvin, ja kaiken kaikkiaan tämä on hyvää aikaa.

Luuletko tottuvasi koskaan siihen jännitykseen ennen albumin julkaisua? Ette ole enää uusi bändi, ja teillä on jo monta julkaisua takananne – vai vaikuttaako tämä asiaan ollenkaan?

Rob Cavestany: Ei missään nimessä, sillä vaikka olemme tunteneet saman jännityksen useita kertoja näiden kolmen vuosikymmenen aikana ja kokeneet kaikkea muutakin, samana pysyy aina se tunteen määrä, jonka vuodatat hommaan. Kaikki, mitä sinulla on, tulee käytettyä prosessiin ja albumin viimeistelyyn, ja sitten vain odotat julkaisua, joka on aina hyvin tunteellista. Toivon todella, ettei se koskaan muutu, sen ajan on aina oltava tunteellisesti rikasta!

Sellaisena se varmasti pysyykin, jos asenteesi pysyy samana. Voisin kuvitella tottuvani siihen, jos lakkaisin välittämästä ja ryhtyisin artistiksi, joka ei välitä muiden mielipiteistä. Soitamme musiikkia itsellemme mutta soitamme sitä myös kuuntelijoille. Siitäkin täytyy välittää.

Kuvauksesi tuosta muusikkotyypistä toi jollain tavalla mieleeni Gene Simmonsin. Hän ei käsittääkseni juuri enää mieti, mitä muut ajattelevat, vaan tekee hommaa vain itselleen.

Rob Cavestany: Kyllä, juuri sitä tyyppiä! Tiesitkö muuten, että jos hierot kahta kolikkoa yhteen, Gene Simmons ilmestyy paikalle! Yksi hyvä puoli siinä on, että on yhä nälkään nääntyvä muusikko, joka ei tee rahaa levyillään. Silloin ei välitäkään rahan saamisesta  vaan pikemminkin siitä, mitä ihmiset ajattelevat ja tuntevat musiikistasi. Me soitamme faneillemme ja saamme aikaiseksi hyvänolon tunnetta. Vastineeksi saamme energiaa heiltä keikkatilanteessa, ja toivon, että tämä hullu asenne pitää meidät liikkeessä!

Death Angel julkaisee pian uuden studioalbumin ”The Evil Divide”. Voisitko avata hieman levyn luomisprosessia? On kulunut noin kolme vuotta edellisestä levystänne ”The Dream Calls for Blood”, eli kauanko tämän uuden albumin kirjoittaminen kesti, milloin ryhdyitte työstämään sitä ja oliko levyjen välillä paljon vapaa-aikaa vai kirjoititteko musiikkia uudelle levylle kaiken aikaa?

Rob Cavestany: Totuus on hieman molempia. Käytimme ajan ”The Dream Calls for Bloodin” ja ”The Evil Dividen” välillä kirjoittamiseen, mutta se ei ollut jatkuva prosessi vaan jaettu osiin. Kun pääsen kirjoitusprosessiin sisälle, minusta tulee hieman pakkomielteinen ja pysyn siinä tilassa niin kauan kuin voin, kunnes jokin vetää minut pois sieltä; yleensä se on elämä.

Joskus saattaa mennä parikin kuukautta niin, etten kirjoita ollenkaan, koska keskitymme live-esiintymisiin, mutta kun palaan kotiin ja on taas aikaa ja tilaa kirjoittaa, kestää pari viikkoa…ehkä kuukausi, että palaan taas kirjoitusalueelleni. Tälle albumille kirjoitin ensimmäisen kasan kappaleita heti ”The Dream Calls for Bloodin” jälkeen, ennen kuin lähdimme edes kiertämään albumin tiimoilta. Oloni oli luova, joten ajattelin, että miksipä ei, ja kirjoitin joitain kappaleita jo silloin. Kun sitten lähdimme kiertueelle, lakkasin kirjoittamasta toviksi, sillä kiertue-elämä pitää sisällään aikatauluja ja bussissa istumista. Kirjoitin toki välillä vähän, mutta tämä oli Euroopan-kiertue emmekä olleet toviin kiertäneet Euroopassa, joten halusin enimmäkseen nähdä paikkoja sen sijaan, että olisin istunut bussin perällä kirjoittamassa. Halusin nähdä asioita ja saada inspiraatiota puhumalla ihmisille ja näkemällä paikkoja, se oli tavallaan osa kirjoitusprosessia, jossa prosessoin kokemuksia. Inspiroidun usein ihmisten elämistä ja tietyistä kokemuksista ennemmin kuin musiikista ja bändeistä. Oletin kirjoittavani musiikkia paljon enemmänkin kiertueen aikana, mutta lopulta kokemuksien kerääminen vei aikani, joten kun bändi lähestyi minua kysyen ”No, mitenkäs kappaleet alkavat muotoutua?” minulla ei ollut paljoakaan näytettävää. Tämän jälkeen otin itselleni aikaa noin kuuden viikon ajan, ja ennen studioon menoa maksimissaan 50 % materiaalista oli valmiina. Bändi luultavasti ajatteli, että katsotaan, kuinka inspiroivaa aikaa kiertue todella oli. Olinkin todellakin inspiroitunut, kirjoitin loput 50 % materiaalista ehkä noin neljän viikon aikana ja jatkoin prosessia vielä studiossakin tehden materiaalia nauhoitusten aikana. Emme oikeastaan koskaan tee kaikkea täysin valmiiksi ennen studioon menoa, meillä täytyy olla mahdollisuus lisätä materiaalia nauhoitusten aikana!

Noiden kuuden viikon on täytynyt olla hyvin intensiivisiä, sillä 50 % levystä on paljon materiaalia tehtäväksi.

Rob Cavestany: Se todellakin oli vitun intensiivistä! Kun pääsin prosessiin sisälle, tuntui hyvin hienolle olla siinä tilassa ja enimmäkseen aika kului minun ja rumpalimme Will Carrollin kesken studiossa materiaalia työstäessä. Työskentelen käytännössä paremmin, jos kaikki eivät ole heittelemässä ideoitansa ilmaan. Liian monta ihmistä työskentelemässä saman asian parissa ei vain sovi minulle, vaan pidän asioiden työstämisestä yhden tai kahden ihmisen kanssa, minkä jälkeen muut liittyvät prosessiin. Se on toki kiireistä ja raskasta, mutta se on minun tyylini. En aina pidä aikarajoista, joiden sisällä minun on toimittava, mutta niin se usein menee ja sinä aikana olen täysin hyödytön kaikessa muussa! Jopa illallisella perheeni kanssa saatan olla täysin ”poissa paikalta”, mutta onneksi he ovat tottuneet siihen, että kävelen ympäri taloa kuin zombi, mutta se on minun työtapani.

Voisin kuvitella, että olisi hauska katsoa sinun kulkevan ympäri huonetta täysin ajatuksissasi kuin zombi.

Rob Cavestany: Todellakin, toisinaan vaimoni pilailee kustannuksellani. Kun vaellan ympäriinsä ajatuksissani, hän saattaa antaa minulle jotain satunnaisia esineitä kuten lasin tai kukan, ja kun istun siellä pohtimassa, hän tulee ja kysyy: ”Mitä sinulla on käsissäsi?” Säpsähdän: ”Mitä vittua, mistä sain nämä esineet?” Häntä se naurattaa suuresti, minkäjälkeen hän käskee minun mennä takaisin studioon, koska olen hyödytön kotona! Eli minun olisi varmasti viisainta vain pysyä laboratoriossa kirjoittamisen ajan.

Oliko tämä albumi helppo kokonaisuus saada valmiiksi ja millaista studiotyöskentelynne oli tällä levyllä? Teittekö joitain asioita eri tavalla kuin ennen vai onko teille normalisoitunut tapa, jolla teette asioita?

Rob Cavestany: Käytännössä kehityimme nykyiseen levytystapaamme viimeisen kolmen albumin aikana. Nauhoitimme ”The Evil Dividen”, ”The Dream Calls for Bloodin” ja ”Relentless Retributionin” samalla studiolla Floridassa tuottaja Jason Suecofin kanssa. Ensimmäisellä kerralla me käytännössä vasta tutustuimme toisiimme ja opimme tuntemaan toistemme työskentelytavat. Lopputuloksena havaitsimme pitävämme toisistamme, joten työskentelimme taas yhdessä seuraavalla levyllä. Se toimi loistavasti, koska tiesimme jo, millaisia ihmisiä olimme. Kaikki sujui kuin unelma, oli kuin tekisi töitä ystävän kanssa: paljon nauramista ja vitsejä, jotka keventävät studion ilmapiiriä ja auttavat fiiliksen siirtämistä musiikkiin, mikä on tärkeää lopputuloksen kannalta.

Olimme hyvin innoissamme kolmannesta sessiosta eli ”The Evil Dividestä”, koska tunsimme jo toisemme ja tiesimme, miten halusimme toimia eri vaiheissa. Käytännössä vietin kaksi kuukautta studiossa Jasonin kanssa; menin sinne pari päivää ennen muuta bändiä viimeistelemään esituotannon. Vietimme pari päivää siellä vain kuunnellen musiikkia ja tehden merkintöjä, teimme tahtikarttoja, ja jos joitain osia piti hidastaa tai nopeuttaa, merkitsimme nekin ylös. Taistelusuunnitelma oli siis täysin valmis siinä vaiheessa, kun loput bändistä saapuivat studioon. Vietin todellakin kaiken ajan studiossa, ja prosessi sujui hyvin. Toki tiesimme jo etukäteen, että jotkin asiat muuttuisivat studiossa. Vaikka olisimme harjoitelleet kuinka paljon jotain kohtaa, se saattoi poistua tai vaihtaa paikkaa kappaleessa. Lopuksi ihan viimeisenä päivänä oli yhä joitain asioita, joita halusimme muuttaa, joten toimimme samoin kuin viime kerralla eli lisäsimme materiaalia kotistudiostani käsin. Modernin teknologian ihmeitä, sanoisin! Studioni ei ole huippuluokan paikka, mutta pystymme lisäämään taustalauluja, kitaraosuuksia ja muita juttuja, jotka Jason sitten miksaa studiollaan. Erään uuden sovelluksen ansiosta voin myös kuunnella reaaliajassa hänen miksaustaan, mikä on hämmästyttävää! Vanhan koulukunnan tyypistä tämä tuntuu hämmentävältä, koska ensimmäiset nauhoituksemme olivat täysin analogisia ja nyt meillä on tämä tekniikka!

Teknologia on varmasti muuttanut hyvin paljon nauhoitusprosessia aikojen saatossa ja mielestäni se antaa yhden ylimääräisen työkalun muusikoille oikein käytettynä.

Rob Cavestany: Me yritämme käyttää sitä säästeliäästi, se on hyvä apuväline mutta sen ylikäyttö ei olisi viisasta, sillä asiat on tärkeää pitää inhimillisinä ja orgaanisina. On totta, että teknologia on vienyt joissain tapauksissa terän musiikista. Nuoremmat muusikot ovat kasvaneet tämän teknologian parissa eivätkä tiedä, miten asiat ennen hoidettiin. Mielestäni se tietty magia pitää saada aikaiseksi ilman teknologiaa, sillä meidän tehtävämme on inspiroida ihmisiä ja kenties levittää hieman sanaa nuoremmille siitä, että orgaanista materiaalia tarvitaan aina äänityksissä!

Millaisia teemoja levyn sanoitukset käsittelevät?

Rob Cavestany: Koetan parhaani mukaan edustaa serkkuani Markia, joka on päävokalisti ja pääasiallinen sanoituksien kirjoittaja näinä päivinä. Hän on kirjoittanut 9/10 lyriikoista, joten puhun tässä hänen visiostaan ja teksteistään. Luonnollisesti olemme hyvin läheisiä, ja kun hän kirjoittaa tekstin, luen sen. Minulla on mielestäni tarkka visio siitä, mistä hän on kirjoittanut, mutta usein en sitten olekaan oikeassa. Lyriikoiden tulkitseminen on mahtavaa puuhaa, jopa omien lyriikoidemme. Juuri siksi en kysy Markilta tarkkaan, mistä hän milloinkin kirjoittaa. Pieni mystiikka on aina paikallaan, ja kun luen hänen tekstejään, voin aina etsiä niistä asiayhteyksiä omaan elämääni. Puhumme paljon eri asioista iltaisin parin oluen äärellä, ja usein Mark kertoo samalla hieman teksteistään tyyliin ”Tiedätkös, kappaleen X kertosäe kertoo tästä tyypistä”. Reaktioni on lähes aina: ”Voihan paska, en hoksannut ollenkaan tuota.” Se tekee hommasta kiinnostavaa. Tiedän, että albumilla on enimmäkseen kyse ihmiskuntaa koskettavista tapahtumista, sillä maailmassa tapahtuu tällä hetkellä paljon: politiikkaa, vaaleja, terrorismia ja kauheita hyökkäyksiä ympäri maailmaa. Välitämme maailmasta kokonaisuutena, ja totta puhuakseni, sanoitukset ”The Dream Calls For Bloodilla” ja ”Relentless Retributionilla” käsittelevät paljon enemmän asioita, joita meille tapahtui omissa elämissämme. Mutta tämä levy ei kerro henkilökohtaisista ongelmista vaan ihmiskunnasta ja maailmankaikkeuden ongelmista sekä niiden aiheuttajista. Jos kuuntelet sanoja ja mietit levyn nimeä ”The Evil Divideä”, ei pitäisi olla kovin vaikea käsittää, mitä lyriikat alleviivaavat.

On tosin sanottava, että maailmassa on aina tapahtunut kaikenlaista paskaa. Se ei ole vain nykyajan ongelma mutta on nykyään enemmän esillä. Jopa silloin kun olin vasta lapsi, ihmiset kirjoittivat biisejä ongelmista ja kaikesta paskasta. Se kaikki tavallaan inspiroi heitä, ja he tekivät siitä hyviä biisejä ja kenties samalla kertoivat hieman näistä ongelmista ja toivat ihmisiä hieman lähemmäs toisiaan. Meidän osallisuutemme maailmaan muusikkoina on se, että yritämme tuoda ihmisiä edelleen lähemmäs toisiaan ja kertoa asioista musiikissamme. Toivomme, että se johtaisi miettimiseen tai muutokseen…tai johonkin! Se oli ajatuksemme, kun kirjoitimme tätä materiaalia. Emme tosin ole koskaan ajatelleet itseämme poliittisena bändinä, sillä aiheemme ovat lähempänä ihmisluontoa ja henkilökohtaisia ihmissuhteita ja elämää yleensä. Tällä hetkellä maailman ongelmat ovat kuitenkin liian massiivisia sivuutettaviksi, ja lisäksi olemme ehkä vanhenneet hieman. Minulla on 12-vuotias poika, joka kyselee minulta paljon asioita, joista sitten puhumme paljon. Minun täytyy katsoa maailmaa hänen silmillään, mikä saa tulevaisuuden huolestuttamaan. Hänen pohtimansa asiat  eivät liikuttaneet minua teini-ikäisenä, kun kirjoitin kappaleita ”Ultra-Violencelle”. Keskityin vain skeneen ja ulkona olemiseen! Nykyään mietin sitten eri asioita, jotka vaikuttavat elämääni ja perheeseeni. Niistä on kirjoitettava, emme voineet olla hiljaa enää.

Uutisia katsoessaan tulee ajatelleeksi, että maailma tosiaan tuntuu menneen vituiksi monella tapaa. Mutta puhuin äskettäin isäni kanssa, ja hän tuumasi maailman olleen aina yhtä sekaisin ja media vain paisuttelee asiaa, kuten sanoitkin.

Rob Cavestany: Juuri näin, se on hyvin ajatuksia herättävää ja saa aikaan syviä keskusteluita ystävien ja perheen kanssa, sillä et voi vain olla kokonaan välittämättä. Se saa aikaan tunteita. Olen samaa mieltä isäsi kanssa siitä, että maailma on aina ollut vituillaan ja internet vain saa aikaan uutistulvan noista asioista. Facebook yksistään on tullut suureksi osaksi ihmisten elämää yhdistäen meitä eri tavoin. Kun minä olin lapsi, sellaisia palveluita ei ollut, vaan sinun piti katsoa uutisia, jos halusit tietää asioista! Ajelin vain pyörällä ja pelasin pallopelejä, soitin kitaraa…en ajatellut juurikaan maailman menoa, mutta nykyään on pakko, kun kaikki työnnetään suoraan päin naamaasi.

Oikeastaan sen pitäisi saada ihmiset arvostamaan enemmän toisiaan, ajattelemaan, että ehkä oma toimintatapa ei ole ainoa oikea. Tämän informaatiotulvan pitäisi oikeastaan tuoda ihmisiä lähemmäs toisiaan, mutta se vaikuttaa tekevän juuri päinvastoin. Tämä oikeastaan on juurikin ”The Evil Dividen” kantava teema.

Suurin osa jututtamistani muusikoista on samaa mieltä, että täytyy kirjoittaa itseään lähellä olevista asioista. Ensimmäinen virhe olisi kuulemma ”pakottaa” itsensä kirjoittamaan nykymaailman menosta, vaikkei se koskettaisi millään tavalla itseä.

Rob Cavestany: Täsmälleen! On olemassa monia tyylejä ja artisteja. Rakastan tietyntyylisiä bändejä, joista hyvä esimerkki on Faith No More. Minun kirjoitustyylini on hyvin erilainen heihin verrattuna; he kirjoittavat tarinoita ja hyvin hullua tavaraa! En tiedä, ovatko ne metaforia, mutta olen kuullut heidän sanovan, etteivät he kirjoita mitään päiväkirjaa tai materiaalia itsestään vaan enemmänkin fantasioita ja tarinoita. Se on luovaa kirjoittamista, jossa pistetään itsensä todellakin toisen ihmisen asemaan. Se tyyli ei kuitenkaan sopisi meille ollenkaan. Me kirjoitamme omista asioistamme, mikä on meille ainoa oikea tapa tehdä asioita. Olen iloinen, että muut voivat kirjoittaa eri tyyleillä. Meille kirjoittaminen ei ole vain tapa purkaa paineita päästä, vaan musiikin vaikutus näkyy myös kiertäessämme maailmaa ja jutellessamme faneille, jotka kertovat, kuinka musiikki on vaikuttanut heihin ja joskus ehkä auttanut heitä elämässään eteenpäin. He saattoivat olla täysin hukassa, mutta kuunnellessaan jotain tiettyä biisiä he käsittivät, että joku muu on tuntenut samoin ja kaikki päättyy hyvin. Musiikki saattaa auttaa yli pahimman kivun. Se toimii monille ihmisille, myös minulle. Minullakin on ollut pimeät aikani, josta musiikki auttoi yli. Mutta en halua takertua liikaa vain siihen puoleen. Musiikki on voimakas asia, joka auttaa ihmisiä, joten meillä on tietty vastuu sanoituksista, joita tuhannet ihmiset lukevat. He myös kuuntelevat musiikkia, joten miksi emme samalla yrittäisi vaikuttaa ihmisiin! Muutetaan yhdessä asioita!

Mutta tietenkin täytyy muistaa pitää hauskaakin välillä, sillä tässä ei ole kyse vain raskaista aiheista ja maailman ongelmista. Täytyy muistaa nauttia, ottaa olut ja moshata hyvän kappaleen tahdissa. Sellaista fiilistä toivon myös löytyvän tältä levyltä.

Millaisia musiikillisia eroja löydät ”The Dream Calls For Bloodin” ja ”The Evil Dividen” väliltä?

Rob Cavestany: Minulle se on fiilispohjainen juttu. Sanoisin, että molemmissa albumeissa on pimeyttä ja aggressiota. Ehkä ”The Dream Calls For Blood” on hieman ”vittuuntuneempi” ja sisältää enemmän angstia, tuskaa, turhautumista ja paineenpurkua; albumi on voimakas ja intensiivinen monin tavoin. Kun kuuntelen tuota albumia, muistan, millaisia aikoja bändissä elettiin. Olen edelleen ihmeissäni, miten sen paskan keskellä saimme edes aikaiseksi sellaisen levyn. ”The Evil Dividellä” intensiteetti ja pimeys ovat saaneet ehkä hieman toivoa taaksensa, olo sitä kuunnellessa on hieman voittoisampi ja itsevarmempi… kuin olisit juuri voittanut taistelun ja valmis uuteen taisteluun varmana voitostasi. Se on piristävämpi sekä äänimaailmaltaan hieman orgaanisempi; siinä on enemmän luonnollista fiilistä, ja yhteneväisemmät kappalerakenteet kenties näkyvät myös. Käytimme enemmän aikaa eri yksityiskohtien viilaamiseen ja keskityimme siihen, että jokainen osa on oikeassa paikassa ja tukee toistansa. Levy on monin tavoin monimutkaisempi ja moniulotteisempi, tällä tavalla voisin ehkä kuvata uusinta ”lastamme”.

Levyltä on jo julkaistu ”Cause for Alarm” ja ”Hatred United / United Hate” fanien kuultavaksi. Miksi juuri nämä kappaleet valittiin ensimmäisiksi maistiaisiksi ja tullaanko levyltä julkaisemaan lisää kappaleita ennen levyn julkaisua?

Rob Cavestany: Kyllä! Ensimmäinen maistiainen oli itse asiassa ”The Moth”, jonka jälkeen julkaistiin ”Cause for Alarm” ja sitten ”Hatred United / United Hatred”. Meillä tosiaankin oli tarkka suunnitelma siitä, miten halusimme julkaista kappaleet, koska meillä oli visio siitä, millaisia tunteita ne aiheuttaisivat. Olemme julkaisseet monta albumia ja meillä on laaja fanikanta, joten mietimme, miten avaisimme tätä levyä parhaiten. Ensimmäisestä kappaleesta tehdään aina paljon päätelmiä siitä, miltä levy tulee kuulostamaan. Ensimmäisen kappaleen pitäisi olla hyvä esimerkki levystä ja mielestäni myös hyvin räjähtävä ja eteenpäin rullaava biisi, joka iskee heti naamaan! Luulen, että ihmiset toivovat kaikkien biisiemme olevan sellaisia, räjähtäviä ja raskaita, Bay Area thrash -materiaalia. Toki haluan fanien olevan iloisia, koska moni toivoisi Metallican uuden levyn olevan kuten ”Master of Puppets”, eikö?

Mutta se tuskin tulee olemaan samanlainen?

Rob Cavestany: Juuri sitä tarkoitan. Mutta jos ensimmäinen julkaistu kappale kuulostaisi ihan ”Fight Fire with Firelta”, ihmiset olisivat riemuissaan ja olettaisivat koko albumin olevan samanlainen. Sellaisen vaikutuksen tahdoin antaa ensimmäisellä kappaleella, ja ”The Moth” pitää sisällään kaikki hyvät elementit: eeppinen intro, perseelle potkiva thrash-riffi, melodisia koukkuja, junttausriffejä, minun ja Markin laulua. Olemme saaneet siitä loistavaa palautetta. Halusimme toisen kappaleen näyttävän hieman erilaisen puolen levystä, mutta sen piti silti olla hyvin thrash-henkinen ja nopea, jotta ihmiset eivät luule meidän hidastaneen vauhtiamme. Niinpä ”The Mothin” jälkeen ”Cause for Alarm” oli hyvä valinta toiseksi biisiksi. Siinä on old school fiilis, se on hyvin potkiva ja punk rock -tyylinen kappale, jossa on kuorolaulua kertosäkeessä. Nyt meillä oli ihmisten jakamaton huomio, ja he olivat iloisia nopeista ja raskaista biiseistä, joten oli aika hidastaa ”Hatred Unitedilla”. Hieman puhtaita kitaroita sekaan ja soolo Sepulturan Andreasilta, hieno muusikoiden yhteystyön näyte. Kappale myös johdattelee ihmiset seuraavaan kappaleiden erään, jossa on vielä eeppisempää seikkailua luvassa. Menemme hieman syvemmällä ja hieman hitaammin, ja olin hyvin iloinen, että ihmiset pitivät noista kappaleista, koska niiden jälkeen he ovat valmiita pieneen vaihteluun. Seuraava julkaistava kappale on ”Father of Lies”, jonka jälkeen musiikkivideon kera julkaistaan ”Lost”, joka vie musiikillisesti toiseen ulottuvuuteen. Se on tasaisempi, jyrisevämpi heavy metal -biisi eikä todellakaan olisi ollut hyvä ensimmäiseksi julkaisuksi, mutta tähän vaiheeseen se sopii!

Emme ole 100-prosenttisen puhdas thrash-metallibändi. Niinpä kun meiltä tulee hieman erilainen kappale, puristit hyppäävät sen yli, koska se häiritsee heidän brutaalisuuttaan. Mikäli olet sellainen brutaali kaveri, antaa palaa! Skippaa biisi kaikin mokomin, koska emme voi miellyttää kaikkia. Metallin genreistä sinällään löytyy varmasti kaikille jotain sopivaa, ja itsekin pidän jopa joistain ei-metallikappaleista! Haasteena on aina pysyä itselleen rehellisenä ja näyttää, mistä olet tehty. Koska olemme thrash-bändi, meidän on esitettävä itsemme tietyllä tavalla. Jos en keskittyisi yhtään tekemisiini, levylle voisi päätyä hyvinkin kokeellista tavaraa, johon ihmiset reagoisivat: ”Mitä vittua, mitäs paskaa tämä on?” On olemassa hento raja kokeellisen materiaalin suhteen tässä genressä. Olen toki itsekin thrash-fani, joten tiettyjä perinteitä on kunnioitettava. Uskon, että siinä myös onnistuttiin tällä levyllä.

Kuka on tehnyt levyn kansitaiteen?

Rob Cavestany: Kansitaiteesta on vastuussa hyvin tunnettu ja kunnioitettu tatuoija nimeltään Rob Tyrell, hyvä ystävämme ja mahtava artisti. Minulla on useita hänen tekemiään tatuointeja, samoin Markilla. Halusimme tämän levyn kansitaiteen olevan täysin erilainen kuin aiempien levyjen: ei juuri värejä eikä paljon yksityiskohtia vaan yksi tumma kuva mustalla pohjalla. Tatuointityyli tuntui oikealta valinnalta ja näyttää upealta. Rob teki hyvää työtä piirtäen pelkästään kynällä, ja kuvasta tuli upea. Albumin deluxe-versiossa tulee mukana joitain lisäjuttuja mukaan lukien väliaikaisen tatuoinnin, jossa on kansikuvan yöperhonen, erittäin siisti keräilyesine siis!

Millaisia kiertuesuunnitelmia teillä on albumin julkaisun jälkeen? Onko mahdollista, että saapuisitte Suomeen keikalle lähitulevaisuudessa.

Rob Cavestany: No, olen hyvin innoissani juuri julkaistusta kiertueestamme, jolla kierrämme Pohjois-Amerikkaa kaksi kuukautta Slayerin ja Anthraxin kanssa! Valitettavasti se kiertue ei tosin ala ennen syyskuuta, joten meidän pitää odotella koko kesä. Emme enää ehdi varata kesälle keikkoja, koska se olisi pitänyt tehdä kuukausia sitten. Niinpä odottelemme nyt syyskuun kiertuetta ja loppuvuodesta tulemme toivottavasti Eurooppaan. On sinällään hienoa, ettei meidän tarvitse kilpailla kesän tarjonnan kanssa. Käytämme kesän harjoitteluun, ja ehkä fanit myös opettelevat uudet kappaleet ennen livekeikkoja. Keskitymme osittain jo kesään 2017, koska asiat on suunniteltava ajoissa. Toivon mukaan pääsemme silloinkin Eurooppaan! Ja kyllä, tietysti Suomi ja Skandinavia ovat korkealla prioriteettilistallamme, koska aina kun keikkailemme siellä, tunnelma on ihan omanlaisensa. En kuitenkaan voi sanoa varmaksi, milloin tulemme Suomeen. Mutta voin kertoa, että olisi täysi katastrofi, jos missaisimme Suomen uuden albumin kiertueella!

Tiedän, että te suomalaiset rakastatte metallia sen kaikissa muodoissa. Kun kiersimme Pohjois-Amerikkaa ”The Dream Calls For Bloodin” osalta, mukanamme oli Children of Bodom. Se oli yksi suosikkikiertueistani koskaan. Tutustuimme bändiläisiin ja olin hyvin surullinen kuullessani, ettei Roope ole enää bändissä. Hän oli hyvin mielenkiintoinen hahmo, mutta kunnioitan toki bändiä kokonaisuutena. Alexi on mahtava kitaristi ja laulaja. Meillähän on myös sama levy-yhtiö ja managementti eli ehkä voisimme jopa kiertää heidän kanssaan. Mutta en toki halua levittää huhuja!

Koska bändien fanituotteet keskittyvät nykyään kohtuullisen paljon erilaisiin alkoholijuomiin, mikä olisi teidän bändinne oma alkoholijuomanne, jos sellaisen julkaisisitte?

Rob Cavestany: Pidän tästä kysymyksestä! Hieman erilaista materiaalia vaihteeksi! Noh, lähestymme asiaa tällä hetkellä siltä kantilta, että ennakkotilaajien paketissa tulee mukana Death Angelin nimikko-oluttuoppi, mutta se ei ollut kysymyksesi. Viinamme riippuu siitä keneltä kysyt: jos kysyisit Markilta, hän haluisi julkaista bändiltämme nimikkoginin!

Ei ole olemassa kovin monta bändiginiä…hyvästä syystä!

Rob Cavestany: Siihen tosiaan on hyvä syy: se maistuu helvetin pahalta! Joskus juon Markin kanssa giniä, joka maistuu todella kamalalle. Minun valintani sen sijaan… nykyään olen juonut melkoisen paljon hunajaista Bushmillsin viskiä. Kun olimme nauhoittamassa albumia studiossa, kävimme viereisessä viinakaupassa ostamassa juotavaa. Kun katselin ympärilleni, näin 0.7 litran pullon sitä viskiä maksavan melkein 30 dollaria! Mutta heti sen vieressä oli kaksi isoa pulloa, ja jos ostit molemmat, hinnaksi tuli 9.99 dollaria per pullo, mikä ei käynyt mitenkään järkeen! Minun piti ihan kysyä myyjältä, onko asia todella niin. Voin kertoa, että ne pullot tyhjenivät nopeasti. Siellä ollessamme join varmaan kahdeksan pullollista tavaraa, ja nyt kotona joudun maksamaan taas lähes 30 dollaria 0.7 litranpullosta…kaipaan sitä hintaa kovasti, joten meidän alkoholimme olisi Death Angel -tyylinen Bushmillsin hunajaviski!

Kiitoksia haastattelusta ja onnea tuleviin pyrkimyksiinne! Mikäli haluat tähän loppuun sanoa jotain suomalaisille faneillenne, sana on vapaa!

Rob Cavestany: Tässä minulla on hyvä tilaisuus osoittaa arvostustani: haluan koko bändin puolesta kiittää, että kuuntelette meitä! Kiitos vanhoille faneille, että olette pysyneet mukana monien vuosien ajan. Kiitos uusille faneille ja tervetuloa joukkoon, toivon, että nautitte matkasta ja musiikista. Pysymme aina rehellisinä itsellemme, koska siitä tässä kaikessa lopulta on kyse; annamme aina kaikkemme ja saamme keikalla teiltä valtavasti energiaa, joten emme malta odottaa pääsevämme takaisin Suomeen soittamaan, sillä se on yksi suosikkikeikka- ja juomapaikoistamme! Tulemme niin pian, kuin voimme. Kuunnelkaa ”The Evil Divideä” ja näemme pian!

https://www.facebook.com/deathangel/

ENGLISH VERSION:

Hello Rob! How are things going for you and the band?

Rob Cavestany: Going great! We are in the part of the musical journey where you are waiting for release of the new album, doing lot’s of promo and hearing at last some feedback and opinions from journalists about new music and also, we are doing some rehearsals since we are putting together stuff for live shows and it’s just very fresh exciting, very fun, bit nervous too in good way. We are in great chemistry with the band right now. It’s just really great time for your musical life right now!

I was kind of wondering, do you ever get used to the feeling that you get when you are about to release new album, since you are not new band and there are many records behind you already?

Rob Cavestany: Absolutely not because even though we have felt it many times, through 3 decades now and had various experiences now, one thing that always remains same is the amount of heart and soul that you put into that. It’s just that everything you got will be spent on the process and finishing of the album and you are just waiting for to reveal it, it’s such emotional stuff. All kinds of emotions running and I hope that it will never change, it must always remain emotionally rich thing!

It should remain fresh if your attitude remains same, I guess you could maybe get used to it and not get feeling if you stop caring and become artist that does not care what anyone thinks. We play music for ourselves but equally we play music for those who are listening the music!

That sort of description reminds me somewhat of Gene Simmons in a way, not caring what fans think and just doing it only for yourself

Rob Cavestany: Well, yes! One of those, you know that if you rub two coins together, Gene Simmons will appear! I guess that good side of being still the starving musician and not making money from records is not what matters, what matters is that what people will think of your music and we are going to play for fans and make them feel good about music and we are getting energy rush back from fans! And I do hope that this crazy attitude will keep us going

Death Angel will soon release new studio album that has been named ”The Evil Divide”, could you first open up a bit the creation process of the album? It’s been around 3 years since your last album ”The Dream Calls for Blood” so how long did it take to write this album and when did you start working on it, did you have lots of spare time after last record or are you writing music all the time?

Rob Cavestany: It’s a little bit of both, we used the time between ”The Dream Calls for Blood” and time when we went to studio to record ”The Evil Divide” but it’s not constant process, it’s divided in batches. Once I get into process of writing, I kind of get obsessed and remain in that zone for as long as I can and until something sucks me out from there which usually is life! Some things that occur and demand attention and that means I must take a break. Sometimes it’s band activity and touring, rehearsing and preparing gear and such, there’s no capacity in my mind to write during that time.

Couple of months might be when I don’t write since we focus on live shows and other stuff and then you come back home when you have space and time to write, few weeks…maybe month and then I get back to my writing zone. At this album I kind of wrote first batch of songs right after ”The Dream Calls for Blood”, before we started touring I felt creative so I wrote some stuff back then. Then we started touring and it stopped for while, once we were on tour and running on schedule and sitting on bus and so on, I started working in little batches in here and there but this tour was in Europe and we had not been there for a while so I wanted to see world instead of writing in back of the bus! I wanted to see stuff and get inspiration by speaking to people and seeing landscapes, it’s kind of part of writing process, processing experiences that you can use to write stuff. Many times I’m inspired by lives of people and certain experiences instead of some music or bands. Usually it’s things that I process in my mind and my soul and when you start writing and thinking they come our as music. I expected to be writing music much more in tour but instead I kind of was just collecting experiences to write from. So when band approached me like ”Sooo, how are the songs coming together?” there was not really much stuff to present anywhere other than in my head, I took the weeks before we entered the studio, about six weeks before it since we only had 50% of material ready and band was kind of thinking ”Let’s see how inspiring that really was” and oh yes, I surely was inspired! I wrote 50% of material in next month in something about 4 weeks and I was still continuing process in studio, making stuff as we went on. We won’t really make everything perfect before we go to studio, there has to be possibility to add stuff during studio working which we had and which we did!

That must have been really intensive 6 weeks of writing for you, it’s a load of material to write in such a timeframe

Rob Cavestany: It indeed was fucking intense! Once I got into the process, it was beautiful thing to be in creative zone, mostly me and our drummer Will Carroll were focusing on the stuff on studio, I work better and write better if not everyone is throwing ideas in air, too many people is not always ideal so I kind of like working with just one or two persons and then bringing everyone together and they jump on and in same day we might get everyone on board and have stuff done together, but often it’s just few of us enjoying the process and working very hard. It contains many, many hours and that’s just my style. I don’t always enjoy doing stuff in certain timeframe but that’s how it’s often goes and during that time I’m just completely useless to anything else! Even in dinner with my family I might be phased out completely but thankfully they have got used to it, me walking like zombie around focused in music but that’s just the way it work!

I would imagine that would be funny to watch you walking like phased zombie around the room!

Rob Cavestany: Yeah! Sometimes my wife messes around me since I wonder around and focus on stuff and she might hand me some random object like glass or flower and I’m just sitting there and soon she’ll come and ask ”What’s in your hand” and I’m like ”What the fuck? Where did I get this stuff?” and she’ll laugh and tell me to go back to studio since I’m useless at home. I should just remain in laboratory during that time!

How long did the writing of the album take and when did you start working on it?  Was it easy album to create comparing to your previous album?

Rob Cavestany: We basically evolved into the way we record now during last three albums, we did the ”The Evil Divide”, ”The Dream Calls for Blood” and ”Relentless Retribution” in same studio in Florida with producer Jason Suecof, who co-produces the albums with me. First time we were kind of discovering each other in studio environment and we kind of liked each other so we worked together again with next album. It worked great since we already knew what kind of persons we were and it just went smoothly and seemingly, it was like working with a friend. Loads of laughing, jokes and that brings relaxation to the studio and that helps releasing emotions into the music and being comfortable in environment which is very important. We were very excited to go for ”part three” since we really knew each other and how we wanted to work together.  We had gameplan worked out about how we would do the stuff. I basically spent two months in studio with Jason and I got there few days before rest of the band to finish pre-production. We spent couple of days just listening and making notes about music, we built tempo maps and if some parts needed to be slowed down or sped up we made notes about those. So we had perfect gameplan and blueprint was set when the whole band was together. I spent all the time in studio and it was very flowing process, we already knew that stuff would change during work, even something we were practicing and rehearsing for weeks. It might suddenly just be gone or changed or in different place or whatever! No one is surprised since we always do that and when everyone is ready for that it’s just beautiful process! So then the songs started to shape up really nicely, at very end…at very final day there was just some things we would have wanted to change but this time we did same as we did at last album. We were still creating and adding stuff from my home studio into final songs! Miracles of modern technology, I don’t have killer studio like Jason has but we can do some backing vocals and such stuff from my home which helps, adding some guitar parts, leads and such stuff! Jason the mixes it in his studio, there is also this new app that allows me to listen his mixing in my studio in Oakland when he is mixing in Florida, that’s amazing! To old-school guy like me it feels amazing since our first records were recorded to analog devices and now have this, this is great!

Technology surely has changed the way that recording works and it gives musicians the edge for job when used correctly in my opinion.

Rob Cavestany: Well, we try to use it sparingly, it’s good assistant but we never want to overuse it. We try to keep things as organic and humane as possible. It’s true that technology has taken some edge off from music in some cases, some younger people are growing up with that stuff and might not know about older ways of doing stuff, in way that we did. We feel that some of the magic needs to be made without help from technology, some of us remember that and we try to inspire people and spread the word to younger bands so that they can realize that some organic stuff is always required.

What sort of lyrical themes does the album deal with? What kind of themes are involved in lyrics?

Rob Cavestany: Well, I’m going to do my best to represent my cousin Mark who is the lead vocalist and main lyrical writer in band these days. In this album he wrote 9/10 of lyrics and I only wrote one so I’m trying to speak about his vision and his writing. Obviously we are very close and when he writes song, I read that song and in my mind I have clear vision about what he is writing about but still, very often It’s not what about I think that it was. I honestly love interpreting lyrics as a fan, even the lyrics of our own band since I don’t ask Mark specifics like ”what or whom did you write about”, I like to feel it and have bit of mystery going on and think what he might be writing about and connect lyrics into some of stuff in my own life. We discuss about lots of stuff during nights, drinking and that leads to that Mark wants to tell about some stuff about lyrics going like ”You know, first verse of ”this and that” song is written about this dude” and I go like ”Shit, I did not realize that!” and it makes it very interesting to me. I do know that this album is mostly about relating to views of world events, events that affect humanity as a whole, loads of stuff going on in world…everything from political things to racial things, elections of leaders, terrorism and horrific attacks that are going on. Things in our own country and in other countries that we care and love very much since we have friends and fans in those countries. We care about things going in world as whole, truth be told that many lyrics of ”The Dream Calls For Blood” and ”Relentless Retribution” were more about things that were going in our personal life or stuff that was going on in band and so on, bit dark stuff about mean stuff that was going on in our life’s. But this album is not about personal stuff but more about humanity and world issues, various issues and points…many points of view. If you listen the words and think of title ”The Evil Divide” it should not be too difficult to pinpoint what the lyrics are going to address.

I still got to say that there has always been fucked up shit, It’s not just current thing but it’s more visible nowdays. Even when I was kid people wrote songs about issues and fucked up shit, they were influenced about stuff, made great stuff and maybe addressing these issues in music might bring people bit more together. Our contribution to the world as musicians is that we try to bring people together with our music and we understand that. We also took bit responsibility to speak about things that matter and might lead to thinking, change…to lead to something! That was in our minds when we wrote that stuff, we never considered ourselves as political band, our topics are more about human nature and personal relationships and life but at this point, world situations were impossible to cast aside and also, we have gotten more mature. I personally have son who will soon turn 12, there are lots of questions happening from him and we discuss a lot about stuff. I have to see world through he’s eyes and that makes me more concerned about his future, things I did not think when I was teenager writing stuff to ”Ultra-Violence”. I was focused about scene and going out and…stuff that you were into back then! Nowdays you are into different things, stuff that affects your life and your family so these things, these subjects had to be addressed, we could not be silent no longer.

World really seems kinda fucked up place if you watch news and such but as I listen for my father for example, he said that world has always been kind of fucked up, nowdays media just makes bigger fuzz about it all, like you said.

Rob Cavestany: There you go, that’s very though evoking and it makes deep conversations with friends and family, you cannot ignore that stuff! It triggers emotions in persons and makes you think about these things. I do agree with you dad, world has been fucked place always and internet just floods us with those news. Facebook alone has come to be part of people’s life, connecting world together so when I was kid there was none of that, you had to watch news to know about that stuff! You were just riding bike and playing ball and playing guitar, you did not thing stuff so much. Nowdays it’s being stuffed in your face constantly,

it really should make people respect other people more, that the way you do stuff in your little town is not the only way to do things, you would see these things and this information flood should unite people instead of dividing but effect seems to be opposite, this actually is the carrying theme of ”The Evil Divide”. Talking about my kid again…when I was his age, 12 I never realized that these topics even existed, some conversations might be really heavy stuff. As musician these feelings and emotions naturally flow into your music and that makes this stuff.

Most musicians agree that you must write about stuff that’s close to you, many say that first mistake would be to ”force” yourself to write about topics of modern world if they are not touching you at any level

Rob Cavestany: Exactly! Absolutely, there are of course different styles and artists you see, I love certain types of music, good example is Faith No More and my writing style is very different from theirs, they write about stories and very crazy shit! I don’t know if they are metaphors or what are they but I heard them saying that It’s not about writing diary of themselves into his lyrics but more like writing fantasies and stories, It’s creative writing and putting yourself into someone else’s shoes. I love that style as well, it’s creative and stylish but that does not fit for us. We write about our stuff and shit that flows into our music and that’s the only way for us! I’m glad that other people can do this other ways since it’s not only way to vent stuff out of your system but also its thing that we travel around world and speak to fans, they tell us how our music has spoke to them from all variety that how our song saved their lives, they were completely lost and listening that song they related, that someone else also felt these things and there is a positive finish and something helps you make through the pain, so stuff might get better! That works for people and it also works for me, I had my dark times and music has got me through a lot of stuff, In one way but not getting too overly attached to it, music is powerful thing in helping people and having responsibility about thousands of people reading lyrics and listening music so why not influence people with important and powering stuff in form of aggressive music in this fucked up world! Pay attention people and let’s change it together in a music community, in great show you have all kinds of people and everyone is united through the music with powerful feelings, hall full of freaks and outcasts going on, we like metal and we have long hair or mohawk, stating that we are indivituals and we are expressing ourselves through this art and I wish that would happen more around the world, our little way to make difference in this existence!

But at same time, of course you must have fun too, it’s not all about heavy subjects and world issues, you must have fun with it and have beer and mosh to some great metal songs! That’s kind of the vibe I hope that there is in this album as well.

Compaired to your previous album, what sort of musical differences there are between ”The Dream Calls For Blood” and ”The Evil Divide”?

Rob Cavestany: For me it’s a feeling thing, a mood kind of situation and I think that both albums have their darkness and aggressiveness and I think that ”The Dream Calls For Blood” is more ”pissed off”. It has more angst and turmoil, frustration and venting going on…the power of that album is kind of intense and when I hear that album I remember how intense time that was for band. I can hardly believe we were able to create such album when we were in such struggle ourselves but that kind of vented feeling for that album. It’s very aggressive and dark in my opinion and compared to ”The Evil Divide” the intensity and darkness has evolved into somewhat feeling of hope behind it. It feels more triumphant and more confident like you are more on the top of other side of war that you fought and now you are victorious and prepare for new fight and you are confident that you will be victorious, it’s more uplifting and sonically and musically it seems bit more organic, more natural feeling and sound and then the songs themselves. Identity of songwriting seems more in sort of put together, more similarities. We spend more time in crafting details on those songs and I focused on getting all parts sitting in right places, making pieces complement each other and in some ways it’s also more complex and diverse in many way so that’s pretty much the way I can complement my ”child”.

Couple of songs have already been released from the album, ”Cause for Alarm” and ”Hatred United / United Hate”, why where these songs chosen to be first to be released from album and are there going to be more songs released before actual release of the album

Rob Cavestany: Yes, there are! Touching on the first part of the question, the first song was actually ”The Moth”, that’s the first one that came out, then ”Cause for Alarm” and then ”Hatred United / United Hatred”. So there definitely is strategy on order of which songs come out, you have to vision the feeling they will cause. There has been many albums before and we have loads of fanbase so we will think how we should open the album since they will make lots of judgemental decisions about album when they hear first song. First song should be good presentation of the album but I’m my opinion it has to be very explosive and good going, telling to face that we are thrash band! I guess people always hope that our songs will be explosive and heavy, bay-area thrash stuff and I want to make them happy, like I would like to be happy when listening some of my favorite band’s album like, let’s say Metallica’s new album! Many people are hoping that that album would be like ”Pleaase be ”Master of Puppets”, pleeease?”

But it won’t be the same

Rob Cavestany: That’s the case, It probably won’t but you know that if they would throw a track that would sound like ”Fight Fire with Fire”, everyone would be so happy about the album and expect the whole album to be like that, that’s what I would like to do with our first song to be delivered, so that was the aim with ”The Moth”, epic intro and kicking into fast thrash riff, catchy parts, bumbing riffs, me and Mark both singing…very catchy song and easy call to release that first and feedback has been great all along and I have been very happy with feedback overall. Then I wanted the second song to be very different to show different side of album but still be very thrashy and fast so people will be exited that we won’t be slowing down or mellowing down so after ”The Moth”, ”Cause for Alarm” would be good call for second song, it has this old school stuff and really thrashy and punkrocking, rock ’n rolling…gang vocals in chorus, therefore that was good choice for second song to be released and people really enjoyed that song. Now, that we’ve got people’s attention, they are happy about the songs and speed and such and third song ”Hatred United” slows things down a bit, clean tone guitars and introducing solo from Andreas from Sepultura, nice mix of musicianship. Also that song leads nicely to next batch of songs that are bit more epic adventure, not too straightforward, we are going bit deeper and steeper and I was very happy that people enjoyed it and now between those three, you are probably prepared that album will have loads of variety going on and they will be ready for next song which will be ”Father of Lies” and music video will come out around the time of release from song called ”Lost” and that will take you to new dimension of our sound, more steady, pumping, heavy metal song that it’s not like ”speed/thrash” song, that would not have been good song for first introduction but you have already heard other songs so it’s good time to show something different.

We are not 100% pure thrash band in that sense so…there’s that. When different song comes up they will skip it since it will disturb their brutality, since you are such brutal thrash dude but sure, go ahead and skip since you cannot please everyone so feel free! And there is something for everyone in this genre of metal, all kinds of subgenres, I like even some not-metal stuff! Challenge is to stay true to yourself and express yourself honestly. It’s showing what you are made off, we are thrash band so our expression must be presented in right way, very easily if I don’t pay attention our album would be crazy with experimental stuff and some people would go like ”What the fuck is this shit”, It’s not thrash. There is fine line in experimental stuff inside this classical genre. I’m also a fan so we must honor that and I believe that we have experienced this album really did that!

Who has done the artwork for the album?

Rob Cavestany: Artwork was done by very well known, respected tattoo artist by the name of Rob Tyrell and he is a good friend and an amazing artist, amazing tattoo dude. I’ve had tattoos done by him and so has Mark, we wanted this art to be completely different then last albums, not too many colors and stuff going on, just one dark image against the black background so this tattoo styled art seemed right choice, It just looked great. Rob did just great job drawing that image just by pencil and it turned to be great! Also, in the Deluxe-version of album that includes stuff, inside there is a temporary tattoo of the moth, a very cool collectable item!

Don’t you think that most fans will just preserve that item in collection for all eternity?

Rob Cavestany: That’s what I would do! I remember when I got KISS’s ”Love Gun” album” and there was some sort of love gun thingy inside, just like cool collectable thingy…something more than just sticker and naturally this tattoo art inspired us to do this removable tattoo thingy. I’m happy that we were able to make it reality.

What sort of touring plans do you guys have after the release of the album? Any chances you would be coming to Finland anywhere near in future?

Rob Cavestany: Well, I’m very excited about our just released tour, we are going to tour in North America for two months with Slayer and Anthrax, so it’s pretty fucking mega tour, we are so fucking excited about that! Unfortunately, that does not start until September so we have to sit around the summer since we were not sure when tour would happen, so we could not book summer gigs anymore. At this point, they should have been booked for months ago. So we will await until September when we start that tour and after that we hope to come to Europe in late 2016, which is pretty cool since we won’t have to compete with all summer festivals going on, we would have loved to come at summertime too with new album but you cannot have everything. Summer will be spent by rehearsing and preparing for gigs and maybe it’s good thing that people will have time to get used to album before actual live shows. We will also already focus on summer 2017 since planning has to be done in great advance and hopefully then we tour in Europe! And yes, of course we hope that we can come to Finland and Scandinavia, it’s very high on our priority list since we always have great gigs in there, different vibe then in other places of Europe, we definitely will be coming to Finland but I cannot say when since we have not booked the gig yet but if we would miss Finland on this album’s tour it would be a complete disaster! Definitely, we must come there!

I know you Finnish people love metal in every form of it and I know this since on tour of ”The Dream Calls For Blood” we played in North America with Children of Bodom and that was one of my favourite tours of all times. We really got to know them and I was really sad to hear that Roope was not in band anymore, he is a very interesting character, I respect the whole band, Alexi is amazing guitar player and singer so I got nothing but respect for them as a band! We have same record label and management, perhaps we could tour with them! But I don’t want to spread any rumors but it’s something I would hope to do, we’ll see!

Merchandise today is much related to signature alcohol drinks, what would be your signature drink if you would release one?

Rob Cavestany: I like this question! This is different stuff! Well, right now we are coming bit close to it since our exclusive pre-order bundle offers death angel pint glass so the glass would of course used to drink pint of beer, but that was not the question! But the actual booze we would have…depends which guy of band you would be talking to, if you would talk to Mark, it would be gin since he is gin drinker, he would have Death Angel gin

Not many band gins going around…for a reason I think!

Rob Cavestany: There is reason for that, it tastes fucking horrible! I sometimes drink some with Mark and it tastes really horrible. But if it would be me, these days I have been enjoying this honey flavored Bushmills whiskey, I didn’t drink whiskey before but when you drink for long time you want to try different stuff. When we were recording the album and I spent 2 months there, there was liquor store near the studio where we bought our alcohols. When I was there browsing around, they saw these bottles of that stuff and 0.7l bottle 29 dollars, almost 30 dollars! But right next to it was the fat, big bottle and if you bought two of those, it’s 9.99 each! I was like this does not make sense! And first time I bought that I had to ask that small bottle costs 30 bucks and two big bottles cost 20 bucks and salesman just said ”Yeap, that’s right” and those bottles went down really fast, while we were there I must have bought like 8 bottles of that stuff! And now that I came home it costs for 30 bucks for small bottle, I miss that price so…It would be Death Angel styled Bushmills Honey Whiskey.

This one thing I know also about alcohols and Finland that you guys like to drink! And every time we are going there we better prepare ourselves since there will be lot’s of drinking to do. That’s very fine past time in midst of your countryman and we agree with this stuff! Oh man, this conversation just makes me want to come to Finland right away and have a drink and experience your culture!

Thank you for the interview and best of luck for your future efforts! If you would like to say something for your Finnish fans you may speak freely now!

Rob Cavestany: This is a fine chance for me to show appreciation, I wish to say thank you on behalf of Death Angel for listening to us and giving us a chance, thanks for old-school fans for being there for many years and thanks for our new fans, welcome aboard and I hope that you enjoy the ride, there are loads of stuff to listen and we will always stay true to the heart and soul since that’s what this is all about for us. We will always give 100% and we appreciate the energy we get from you and we cannot wait to get back to Finland again to play! One of our favorite places to play and drink! We’ll be there as soon as we can, check out ”The Evil Divide” and we will see you soon!

https://www.facebook.com/deathangel/