Kulunut vuosi on ollut oikein mukava aggressiivisemman paahtelun kuluttajille. Heti vuoden alkupäässä Magrudergrind julkaisi pitkään odotetun toisen täyspitkänsä, myöhemmin keväällä Weekend Nachos ”Apology”-jäähyväislevynsä ja vain muutamaa viikkoa myöhemmin Nails julkaisi kehutun ”You Will Never Be One of Us” -lättynsä. Nyt vuorossa on viimeksi vuonna 2014 ”Blissfucker”-levyn muodossa materiaalia julkaisseen Trap Themin vuoro heittää kehiin uusiman tuotoksensa.

”Blissfucker” oli kenties hieman liian progehtava kokeilu bändiltä (tässä suhteessa siis, en puhu mistään Dream Theater -tason konseptikokonaisuuksista). ”Crown Feral” yllätti siis heti ensikuuntelulta, sillä levyllä bändi tuntuu ottaneen hieman takapakkia ja keskittyneen enemmän iskevien kappaleiden tekemiseen. Tästä kieli jo etukäteen julkaistu loistava ja omalla sarallaan häkellyttävän tarttuva ”Hellionaires”. Levyn kappaleet ovat suhteellisen suoraviivaisia rypistyksiä, vaikkakin bändille ominaisilla mausteilla ja vivahteilla höystettynä. Mukavin ja mieleenpainuvin vivahde bändin soundissa on kitaristi Brian Izzin hyvin Entombed-vaikutteinen sahaava kitarasoundi, joka onnistuu tuomaan sitä hyväksi todettua likaista tekstuuria nopeiden riffien lisäksi liidikitarointiin, mikä taas tuo hyvällä tavalla mieleen Convergen. Kyseisen bändin kitaristi Kurt Ballou on toiminut kaikilla Trap Themin aiemmilla julkaisuilla tuottajana, eikä tämäkään levy poikkea linjasta. Ballou on tuttuun tuottajatapaansa onnistunut loistavasti, sillä kaikki levyn osat vokaaleista rumpuihin ovat loistavassa balanssissa ja kompensoivat toisiaan täydellisesti.

Levyn suurin yllättäjä on sen vaihtelevuus. Levyn aloittava ”Kindred Dirt” on yllättävän jylhästi misantropiaa julistava introkipale, joka luo mahtavasti kontrastia sitä seuraavalle ”Hellionaires”-vauhtirypistelylle. ”Prodigala” ja ”Luster Pendulums” jatkavat vauhdikkaampaa linjaa, kunnes ”Malengines Here, Where They Should Be” ottaa kuulijan vastaan keskitempoisemmalla jytkytyksellään. Tätä seuraa taas levyn parhaimmistoon kuuluva ”Speak Nigh”, jonka C-osan maaninen blastbeat-aggroilu jää päähän yhtenä levyn huippuhetkistä. ”Twitching In The Auras” palaa taas takaisin hieman hitaampaan menoon. Hitaasti eteenpäin rullaava jynttäys ei ehkä toimi aivan yhtä hyvin kuin loistavasti rakennettu avauskappale, mutta toimii kuitenkin hyvänä taukona ja leikkauspisteenä sitä edeltävän ja seuraavan kappaleparin välillä. ”Revival Spines” ja ”Stray of the Tongue” jatkavat hieman nopeammalla punk-henkisellä linjalla, kunnes hidas ja doomahtava ”Phantom Air” saapuu saattamaan levyn loppuun. Yllättävänä lopputwistinä kappale kääntyy viimeisellä minuutillaan nopeaksi loppurypistykseksi tuoden vielä viimeisen ”huhhuh”-fiiliksen levyn päätökseksi.

Ainoa painava miinuspiste, jota levystä keksin sanoa, on se, että pari kappaleista jää hyvin vaisuksi muutamaan kovempaan heittoon verrattuna. ”Luster Pendulums” on kova muttei sisällä juuri tarttuvia koukkuja, joilla se voisi nousta muiden kappaleiden yläpuolelle. ”Stray of the Tongue” on vastaavasti mukavan suoraviivainen punkaggroilu, muttei sen lisäksi tunnu juuri muuta sisältävän. Lyriikoista en osaa juuri mitään sanoa, sillä niitä en käsiini arvostelua varten saanut. Pari hetkeä jäi myös tuntumaan menetetyiltä mahdollisuuksilta, joista parhaimpana esimerkkinä toimii ”Twitching in the Auras” -kappaleen lopetus: kappale sisältää loppumetreillään seesteisen ambient-taustan siivittämän hiljaisen bassottelukohdan, jonka jälkeen iskevän osion olisi voinut korvata jollain huomattavasti massiivisemmalla tai poistaa kokonaan. Muuten levy onnistuu olemaan hyvinkin tiivis ja mukava paketti, eikä se hieman yli puolen tunnin kestoineen tunnu jäävän liian pitkäksi. Mikäli edellä mainittu Converge ei julkaise vielä vähään aikaan uutta materiaalia, ”Crown Feral” onnistuu täyttämään sen luomaa tyhjiötä varsin tyydyttävästi.

9-/10

Kappalelista:

1. Kindred Dirt
2. Hellionaires
3. Prodigala
4. Luster Pendulums
5. Malengines Here, Where They Should Be
6. Speak Nigh
7. Twitching in the Auras
8. Revival Spines
9. Stray of the Tongue
10. Phantom Air

Kirjoittanut: Thomas ”Tom” Frankton