Tulivoimainen kokonaisuus – arviossa Judas Priestin uutuusalbumi ”Firepower”

Judas Priest on liki puoli vuosisataa kestäneen uransa aikana tullut tunnetuksi yhtyeenä, jolta voi odottaa mitä tahansa. Tyyliä kun on rukattu vuosien varrella useaan otteeseen ja onpa kuulijakunnan sietokykyä koeteltu välillä hyvinkin omalaatuisilla viritelmillä: paikoitellen pääpaino on ollut perinteisemmän hevimetelin suunnalla (“Screaming for Vengeance”), toisaalla joukkoon on lastattu rautaisannos metallisempaa särmää (“Painkiller”) ja onpa syrjähyppyjä otettu myös syntetisaattorien (“Turbo”) sekä konseptialbumien (“Nostradamus”) maailmaan. Vaan tekipä yhtye mitä tahansa, on lopputulos kaikesta huolimatta aina kivunnut voiton puolelle, vaikka tyylipoukkoilut ovat alkuun nostattaneet epäilyksiä.

Nyt hevimammutti palaa levytyskantaan 18. studioalbumillaan “Firepower”. Tällä kertaa yhtye jättää kokeilut muille kokoonpanoille ja keskittyy siihen, missä on aina ollut vahvimmillaan. Albumi jatkaa loogisesti siitä, mihin homma jäi edellisellä levyllä, mutta kokonaisuus kumartaa syvään yhtyeen menneisyydelle ja kaikuja aiemmasta tuotannosta kuuluu monessa kohdin. Tästä lienee kiittäminen albumin tuottajakaksikkoa Tom Allomia sekä Andy Sneapia, joista vanhaa liittoa edustava Allom on monelle tuttu Judas Priestin 1980-luvun klassikkoalbumien tuottajana.  Kaksikon mielessä tuntuu pyörineen ajatus “uusi kohtaa vanhan”, sillä niin selkeästi nämä kaksi maailmaa “Firepower” naittaa yhteen. Turhan erikoiseksi äityvää materiaalia ei siis ole tarjolla, vaan lopputulos on ryhdikkäästi tamppaavaa ja pääosin keskitempoisesti etenevää hevimetallia, joka luottaa voimakkaiden kitarariffien vastustamattomaan voimaan. Asiat ovat enemmän kuin mallillaan, sillä moneen taipuva “Firepower” on helposti yhtyeen vahvin kokonaisuus sitten klassikkorykäisy “Painkillerin”.

”Firepower” on täynnä hyviä kappaleita, joista moni iskee maaliinsa jo ensimmäisellä kuuntelukerralla. Erityisesti albumin alkupuolisko tekee suuren vaikutuksen, sillä äkäinen nimikkobiisi, rokkaava ”Lightning Strike”,  tarttuva ”Evil Never Dies” sekä haikea ”Never the Heroes” ovat jokainen huippubiisejä, jotka antavat hyvän kuvan Judas Priestin muuntautumiskyvystä. Hyvästä sykkeestään huolimatta loppulevy ei aivan samanlaiseen tuhovoimaan yllä, vaikka muun muassa vauhdikas ”Necromancer”, kauniilla kosketinosuuksilla pelaava ”Guardians” sekä tätä seuraava ”Rising from Ruins” kohoavatkin albumin muistettavimpiin hetkiin.

Loppulevyä vaivaava tasapaksuus selittyy pitkälti albumin liiallisena kestona sekä muutamien keskinkertaisen biisin läsnäololla. Vaikka jokaiseen kappaleeseen on onnistuttu ujuttamaan jokin tarttuva koukku, jättävät muutamat siivut kylmäksi. Esimerkiksi suorasukainen rokkiralli ”No Surrender” sekä hengetön ”Lone Wolf” hyydyttävät albumin lupaavan loppukirin. Totaalinen katastrofi onnistutaan välttämään ”Sea of Red” -tunnelmapalan ansiosta, joka saattelee albumin loppupuolen hapuiluista huolimatta kauniilla tavalla päätökseen. Albumilta olisi voinut rohkesti karsia ylimääräisiä rönsyjä pois, sillä nyt peräti 14 kappaletta käsittävä kokonaisuus on liian pitkä. Muutaman heikomman biisin pois pudottamisella sekä biisien keston hiomisella ”Firepower” olisi ollut nykyistä dynaamisempi kokonaisuus.

Pienistä puutteistaan huolimatta “Firepower” on äärimmäisen viihdyttävä ja hyvällä energialla ladattu teos. Vaikka yhtye on ollut toiminnassa vuosikymmenet, eikä jäsenistö ole enää varsinaisesti nuorta, on hämmästyttävää, kuinka ajankohtaiselta Judas Priest edelleen kuulostaa. Erityisesti vokalistin tonttia suvereenisti hallitseva Rob Halford on niin huikeassa iskussa, että miehen suoritukset bändin uutukaisella kestävät vertailun mihin tahansa muuhun JP-albumiin. Ja kun muu yhtye hoitaa hommansa yhtä tinkimättömällä asenteella, ei pieniin epäkohtiin ole tarvetta sen tarkemmin puuttua, vaan kyydistä voi nauttia täysin rinnoin. “Firepower” on pirun hyvä albumi, jolla Judas Priest näyttää nuoremmille, kuinka metallimusiikkia kuuluu tehdä.

8½/10

Kappalelista:
1. Firepower
2. Lightning Strike
3. Evil Never Dies
4. Never the Heroes
5. Necromancer
6. Children of the Sun
7. Guardians
8. Rising from Ruins
9. Flame Thrower
10. Spectre
11. Traitors Gate
12. No Surrender
13. Lone Wolf
14. Sea of Red

 

Kommentit