Tuotanto ruodinnassa: Children Of Bodom

Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät ole absoluuttinen totuus siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipide. Tällä kertaa käsittelyyn päätyy Children Of Bodom.

Children Of Bodom on yksi suomalaisen metallin suurista. Kitaravelho Alexi Laihoon henkilöityvä melodisen raskaan metallin jättiläinen on julkaissut urallaan valtavan määrän hienoa musiikkia. Laatu on heitellyt jonkin verran, mutta mahalaskuja ei bändin diskografiasta löydy. Children Of Bodom on taitavien muusikoiden bändi. Alexi Laihon lisäksi bändissä soittaa ja on soittanut muusikoita kuten Roope Latvala, Alexander Kuoppala ja Antti Wirman.

Musiikillisesti bändillä on aina ollut oma persoonallinen soundinsa, jolla se on erottunut muista. Children Of Bodom on kehittynyt ja musiikkiin on tullut uusia sävyjä matkan varrella. Se tietty identiteetti on kuitenkin säilynyt alusta saakka ja lienee yksi bändin suosion salaisuuksista.

Children Of Bodom on julkaissut yhdeksän studioalbumia. Niiden lisäksi bändi on julkaissut pari live- ja kokoelmalevyä sekä yhden coverlevyn. Keskityn ruodinnassa vain studioalbumeihin. Bändin tuotannon parhaat levyt olivat helposti nähtävissä. Kolme levyistä erottui selvästi joukosta ja kolmen kärkeen mahtuneet ovat kaikki suomalaisen metallimusiikin klassikoita. Muu tuotanto on epätasaisempaa, mutta järjestys muotoutui myös niiden osalta aika helposti kohdilleen.

9. I Worship Chaos (2015)

Viimeisin Children Of Bodom levytys ”I Worship Chaos” on vaikea tapaus. Kaikki on periaatteessa kohdallaan, mutta jotain tästä puuttuu. Siinä mielessä albumi muistuttaa ”Follow The Reaperia”. Tulee fiilis, että seuraavalle levylle bändin on keksittävä jotain uutta. ”Halo Of Blood” oli erittäin hyvä albumi ja sen seuraajalta odotti enemmän. Levyn alku on taas hyvä, kuten Children Of Bodomilla aina. ”I Hurt” ja ”My Bodom (I Am The Only One)” soivat raskaina ja melodisina. ”Morrigan” on albumin paras biisi soiden tarttuvana hienojen kitaramelodioiden varassa. Räjähtävä nimikappale on myös albumin parasta antia. Kokonaisuutena albumi on kuitenkin hieman sekava ja jää ruodinnassa viimeiselle sijalle.

8. Relentless Reckless Forever (2011)

”Relentless Reckless Forever” on Children Of Bodomin lyhin albumi alle 37 minuutin kestollaan. Kyllästymistä ei pääse tapahtumaan, kun raskaan metallin levy kestää alle 40 minuuttia. ”Not My Funeral” aloittaa pelin raskaasti riffitellen. Erittäin kova aloitus albumille. Asennetta löytyy vaikka muille jakaa. ”Relentless Reckless Forever” oli minulla aikanaan voimasoitossa, mutta on jäänyt sittemmin pölyyntymään hyllyyn. Palasin albumin pariin ruotiessani bändin tuotantoa ja kyllähän tämä potkii. Sen voi aistia jo biisien nimistä, kuten ”Shovel Knockout” ja ”Pussyfoot Miss Suicide”. Rehellinen ja tyly turpaanveto, siinä albumin punainen lanka. ”Roundtrip To Hell And Back” tosin rokkaa hieman kevyemmällä temmolla, mutta asenteesta tinkimättä. Kova on myös albumin ensimmäisenä singlenä julkaistu ”Was It Worth It”. Siitä huolimatta albumi on vasta bändin kahdeksanneksi paras. Tämä kertoo bändin tuotannon tasosta kaiken oleellisen.

7. Blooddrunk (2008)

Hahmotan ”Blooddrunkin” hyvin samanlaisena albumina kuin kolme vuotta aiemmin ilmestynyt ”Are You Dead Yet” oli. Tiivis kokonaisuus, josta puuttuu ”Hate Crew Deathrollin” hitikkyys. ”Blooddrunk” häviää kuitenkin hieman edeltäjälleen. Albumin biisit eivät ole ihan niin hyviä ja levyn pariin ei tule palattua kovin usein. Kappaleista voisi mainita melodisella syntikalla alkavan komean nimikappaleen sekä levyn loppupuolelta löytyvän hienoilla kitaramelodioilla varustetun ”Banned From Heavenin”. Toisaalta, kaikki levyn biisit ovat ihan hyviä, joten laatulevytys ”Blooddrunk” on, vaikka ei ihan yllä bändin diskografian kärkisijoille. Kuriositeettina voisi mainita, että ”Blooddrunk” on ensimmäinen Children Of Bodomin albumi, jolta ei löydy Bodom-aiheista kappaletta.

6. Something Wild (1997)

”Something Wild” oli aikanaan todellinen isku vasten kasvoja. Ensimmäinen kosketus bändiin tuli legendaarisella Metalliliitto kokoelmalla. Samalta kokoelmalta löytyi muun muassa Nightwishin ” The Carpenter”, joten Children Of Bodom ilmestyi suomalaiselle metallikartalle otolliseen aikaan. Albumi on huikean melodinen ja bändin soittotaito oli pienestä hapuiluvuudesta huolimatta ilmeinen heti ensimmäisestä levystä lähtien. Levy alkaa mahtavalla ”Deadnight Warriorilla”. Kauhutunnelmien kautta mahtaviin melodioihin ja juuri, kun kuuntelija odottaa powermetal-vokaaleja, kuullaan Alexi Laihon myöhemmin ikoniseksi noussutta kärinälaulua. Erittäin toimiva yhdistelmä power, death ja black metallia. Yhdistelmä ei ollut 90-luvulla ollenkaan niin yleinen kuin nykyään.

5. Follow The Reaper (2000)

”Follow The Reaper” on kiistatta laadukas albumi. Silti se tuotti aikanaan pettymyksen, kun vihdoin sain käsiini seuraajan ”Hatebreederille”. Nimikappale avaa pelin tutuin elementein. Löytyy melodiaa, virtuoosimaista soittoa ja metallista raskautta. Bodom-teemaisten biisien sarjaa jatkaa ”Bodom After Midnight”, soiden hitaammalla temmolla melodisuudesta tinkimättä. ”Everytime I Die” on biisi, jota voisi kutsua balladiksi Children Of Bodomin tapaan. Kaikki on päällisin puolin hyvin. Pettymys tuli aikanaan niistä valtavista odotuksista, jotka ”Hatebreeder” aiheutti. Ajan mittaan albumin musiikkia on oppinut arvostamaan enemmän, koska levyn on saanut asetettua perspektiiviin koko bändin uran mittakaavassa. Selvää oli kuitenkin, että bändin oli mentävä eteenpäin ja löydettävä jotain uutta seuraavalle levylle.

4. Halo Of Blood (2013)

Children Of Bodom on julkaissut tällä vuosikymmenellä kolme albumia. ”Halo Of Blood” on niistä paras. ”Waste Of Skin” ja ”Halo Of Blood” aloittavat iskevästi ja läsnä ovat kaikki elementit, jotka hyvissä Children Of Bodom-ralleissa pitää olla. Meno jatkuu hitaammalla ”Scream For Silence” kappaleella. Biisin kitaramelodiat toimivat erittäin hyvin. Myös Bodom-aiheiset biisit tekevät paluun parin levyn irtioton jälkeen. ”Bodom Blue Moon (Second Coming)” jyrää voimalla. Sinkkuna julkaistu ”Transference” toimii myös erittäin hyvin. ”Halo Of Blood” on monipuolisempi kuin kolme edellistä albumia. Löytyy jyräävää asennemetallia ja samaan aikaan on kuultavissa kaikuja bändin ensimmäisten levyjen äänimaailmoista. Albumin monipuolisuutta kuvaa hyvin balladinomainen ”Dead Man’s Hand On You”. Erittäin hieno biisi ja tuo varmasti hyvän lisän keikoille. Kokonaisuutena ”Halo Of Blood” nousee jopa yllättävän korkealle bändin tuotannossa. Hieno levy ja vain paranee vanhetessaan.

3. Hate Crew Deathroll (2003)

Bändin paras levy? Ei ihan, mutta hyvin lähellä kuitenkin. ”Hate Crew Deathroll” on ensimmäinen ilmentymä siitä jalostuneesta tyylistä, josta bändi on tullut tunnetuksi. Kun sekoitetaan ärinälaulua, melodista kitarointia, syntikkaa ja pyöritellään koko komeus asennemetalliin, saadaan Children Of Bodomin toimiva resepti. Se, mikä erottaa ”Hate Crew Deathrollin” monista muista bändin 2000-luvun levyistä on sävellysten taso. Jo levyn aloittava ”Needled 24/7” osoittaa missä mennään. Riffit ja melodiat ovat askeleen rautaisempia kuin bändin aiemmalla levyllä. Children Of Bodom on myös aina ymmärtänyt erään olennaisen tekijän hyvän metallilevyn taustalla. Levyt eivät saa kestää yli 50 minuuttia ja hyvä kappalemäärä on 8-10. Poikkeuksena progressiiviset metallibändit, mutta Children Of Bodom ei sellainen ole, vaikka biisit välillä aika monimutkaisiksi äityvät. ”Hate Crew Deathroll” kestää hieman reilut 40 minuuttia ja jokainen biisi on rautaa.

2. Are You Dead Yet (2005)

Pettymys oli päällimmäinen ajatus, kun ”Are You Dead Yet” aikanaan ilmestyi. Levyn musiikki ei ollut niin melodista, kuin mihin Children Of Bodom oli kuulijansa totuttanut. Musiikki oli saanut entistä enemmän asennemetallisia sävyjä. Aika on kuitenkin osoittanut levyn arvon. ”Are You Dead Yet” on timantin kova kokonaisuus. Levyn pituus on reilu 37 minuuttia ja se on aika ideaali tämän tyyppiselle musiikille. Yksittäisiä hittejä levyltä ei varsinaisesti löydy. Toisaalta ”Are You Dead Yet” on alusta loppuun asti laatua ja nimenomaan kokonaisuus, jonka arvo paljastuu, kun musiikki nautitaan koko levyn mitalta. Voisi jopa sanoa, että houkuttaisi nostaa levy Children Of Bodomin parhaaksi levyksi. Ei kuitenkaan, mutta yksi parhaista se on. Yksittäisinä biiseinä nostan esiin levyn avaavan kappaleen ”Living Dead Beat”. Onpa hieno biisi, yksi bändin parhaista, vaikka ei olekaan mikään nyrkillä naamaan ”hitti”. Huomionarvoista on myös se, että ”Are You Dead Yet” on ensimmäinen Children Of Bodom albumi, jolla kitaristi Roope Latvala soittaa.

1. Hatebreeder (1999)

Children Of Bodom aloittaa toisen levynsä räjähtävästi. ”Warheart” kuvaa levyä koko levyä hyvin. Raskasta ja erittäin melodista. Periaatteessa ”Hatebreeder” on paranneltu versio debyytistä. Erittäin laadukas kokonaisuus, josta ei tyhjäkäyntiä löydy. ”Silent Night, Bodom Night” jatkaa onnistuneesti debyytiltä alkanutta ja myöhemmin tavaramerkiksi noussutta Bodom-järvi aiheisten biisien sarjaa. Sama rautainen taso jatkuu nimikappaleessa, joka soi vastustamattomalla draivilla huipentuen hienoihin sooloihin. Oikeastaan jokainen biisi ansaitsisi erityismaininnan. ”Bed Of Razors” alkaa hypnoottisella syntikalla ja Alexi Laihon rääkäisyllä, hieno biisi kerta kaikkiaan. Albumin ja bändin koko uran paras kappale on kuningasriffillä alkava ”Children Of Bodom”. Albumi viimeistellään tyylikkäällä ja tarttuvilla syntikoilla maustetulla ”Downfall” biisillä. Bändin paras levy tämä on, johtopäätös on lopulta aika helppo tehdä. Suomalaisen melodisen raskaan metallin klassikko, joka kestää aikaa ja kuulostaa tuoreelta kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Children Of Bodom Facebookissa

 

Kommentit