Tuotanto ruodinnassa: HIM

Suunnittelimme toimituksessa artikkelisarjan, jossa listataan eri yhtyeiden albumit huonoimmasta parhaimpaan. Listaukset eivät ole absoluuttinen totuus siitä, mikä albumi on bändin paras, vaan artikkelin kirjoittaneen toimittajan mielipide.

Kaksi vuosikymmentä kestänyt matka saa päätöksensä, kun HIM soittaa tällä viikolla uransa viimeiset keikat. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tämä love metalin sanansaattaja on vakiintunut itselleni yhdeksi viidestä suosikkibändistäni. HIMin tuotannossa arvostan suuresti sitä, miten bändi ei ole koskaan toistanut itseään tekemällä samaa levyä kahdesti, mutta on silti aina kyennyt säilyttämään soundinsa peruspiirteet, jotka kulkevat punaisena lankana läpi kaikkien levyjen. Se, mikä kenenkin suosikkilevy sattuu olemaan, riippuukin hyvin paljon siitä, mikä versio HIMistä puhuttelee juuri sinua eniten. Vaikka monen muun fanin tavoin rakastan kaikkia bändin levyjä, on itselleni kuitenkin hyvin selvää, mikä versio HIMistä vetoaa juuri minuun eniten. Joten pitemmittä puheitta ei kun levyjä listaamaan!

8. Greatest Lovesongs Vol. 666

Vaikka moni HIMin soundin tunnuspiirteistä on jo vahvasti esillä bändin debyyttialbumilla, on bändin huomio tällä levyllä kuitenkin enemmän synkeässä tunnelmoinnissa kuin tarttuvissa kertseissä. Jos onkin olemassa HIM-faneja, joiden mielestä tämä on bändin paras levy, ja kaikki sen jälkeen tullut on kaupallista paskaa, ymmärrän tämän näkökannan itse asiassa täysin. Vaikka itsekin rakastan levyn synkeää tunnelmaa ja rosoista soundia, kuuluu siltä silti selkeästi se, että bändi vielä hakee itseään. Tästä on osoituksena esimerkiksi se, että levyn yhdeksästä biisistä kaksi on covereita. Bändin (eli Ville Valon) biisinkirjoituskynä ei ollut vielä terävöitynyt tuottamaan tarttuvia hittibiisejä samaan tahtiin kuin tämän levyn jälkeen, minkä vuoksi se jääkin nipin napin listani pohjalle. ”Your Sweet Six Six Six” on kyllä silti yhä mielestäni HIMin paras biisi.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

7. Love Metal

Vaikka useampi ”Love Metalin” biiseistä kuuluu suosikkeihini, harvoin tätä levyä tulee kuitenkaan kuunneltua alusta loppuun. Sen ensimmäinen puolisko on mainio ja jälkimmäiseltä puoliskoltakin löytyy hyviä biisejä, kuten ”Endless Dark”, mutta puolenvälin jälkeen levy rupeaa itseäni rehellisesti sanottuna kyllästyttämään. ”Love Metal” on kokoelma hyviä biisejä, joka ei kokonaisuutena kuitenkaan itseäni suuremmin sytytä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

6. Tears on Tape

HIMin viimeinen studioalbumi ei ole listallani korkeammalla puhtaasti siitä syystä, ettei sillä ole määrällisesti aivan yhtä monta suosikkibiisiäni kuin monella muulla bändin levyllä. Itseäni on myös aina häirinnyt se, miten omiin korviini Ville Valon laulu on jostain ihme syystä miksattu niin hiljaiseksi, että se tuntuu hetkittäin hukkuvan soitinten sekaan. Silti tällä HIMin joutsenlauluksi jääneellä levyllä bändi kykenee yhä liikuttamaan yhtä väkevästi kuin aina parhaimmillaankin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

5. Deep Shadows and Brilliant Highlights

HIMin kolmas levy sisältää lukemattomia bändin parhaista biiseistä. Näitä ovat paitsi tunnetut hitit, kuten ”Heartache Every Moment”, ”In Joy and Sorrow” ja ”Pretending”, mutta myös aliarvostetut helmet, kuten ”Please Don’t Let It Go”. Syy, minkä takia levy ei kuitenkaan ole korkeammalla listallani, on siinä, että se ei ole aivan yhtä tasavahva kokonaisuus kuin loput listattavista levyistä. Kun kyseessä on bändi, jonka tuotanto on loistavia levyjä toistensa perään, joutuu muutama loistolevy väistämättä tyytymään alempiin sijoihin.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

4. Venus Doom

Vaikka tuppaan yleensä pitämään HIMin popeimmista levyistä eniten, kapuaa bändin ehkä raskain levy ”Venus Doom” kuitenkin korkealle listallani — onhan kyseessä yksi bändin vahvimpia levykokonaisuuksia koskaan. Levyn päätösraitaa lukuun ottamatta heikkoja hetkiä sille ei mahdu, ja levyn puoleenväliin osuva ”Sleepwalking Past Hope” on omasta mielestäni yksi bändin tuotannon keskeisimpiä sävellyksiä. Saattaapi nostalgia myös vaikuttaa mielipiteeseeni — olihan ”Venus Doom” ensimmäinen HIM-levyni, ja tarttuvan riffin omaava ”The Kiss of Dawn” se biisi, joka tutustutti minut bändin musiikkiin vuosikymmen sitten.

3. Razorblade Romance

HIMin toinen albumi ei seurannut sitä synkkää ja raskasta linjaa, jota bändin debyyttilevy edusti. Sen kertoo jo levyn kirkkaan vaaleanpunainen kansikin. ”Razorblade Romance” on levy täynnä napakoita, tarttuvin kertsein varustettuja pop-biisejä, ja lopputulos on levy, jonka myötä HIMin suosio räjähti ansaitusti käsiin, kiitos jättihittien ”Join Me in Death” ja ”Right Here in My Arms”. Levy ei kuitenkaan ratsasta vain näillä tarttuvimmilla hiteillään, vaan myös vähemmälle huomiolle jääneet biisit, kuten ”Heaven Tonight” ja ”Resurrection”, ovat aivan yhtä koukuttavia. Levylle antaa HIMille ominaista persoonaa taas se, että vaikka biisit ovat melodioiltaan melko lailla poppia, soundit ovat silti raa’at ja rosoiset sanoitusten ollessa synkeitä ja melankolisia.

2. Dark Light

Tietyt levyt ovat kuin portti elämää suurempaan unimaailmaan, johon uppoutuessa muu maailma häviää ympäriltä. ”Dark Light” on yksi näistä levyistä. Unenomaista tunnelmaa ylläpitävät esimerkiksi levyn nimikkobiisi, ”The Face of God” ja ”Drunk on Shadows” samalla kun loput biiseistä tarjoavat HIMille ominaisesti tarttuvia kertsejä toisensa perään. Ja itsehän en vieläkään pysty kuuntelemaan ”Vampire Heartia” liikuttumatta kyynelten partaalle.

1. Screamworks: Love in Theory and Practice

”Screamworks” on HIMin levyistä kaikista popein ja on julkaisustaan lähtien ollut itselleni vakiokuunneltavaa keväisin ja kesäisin. Kevät vuodenaikana kuvastaakin itse asiassa melko täydellisesti koko levyä. Samalla tavoin kuin aurinko saattaa paistaa lämpimästi, vaikka ilma on yhä viileä ja maassa on vielä kevyt lumipeite, ”Screamworks” on vastustamattoman tarttuvaa popheviä, joka kätkee pinnan alle kuitenkin aimo annoksen HIMille ominaista synkkää melankoliaa. Kappaleet, kuten ”Scared to Death”, ”Heartkiller”, ”Dying Song” ja ”Love, the Hardest Way” ovat joitain bändin tarttuvimpia vetoja koskaan, kun taas tunnelataus biiseissä, kuten ”In the Arms of Rain”, on jotain erittäin väkevää. ”Screamworks” on paitsi suosikkini HIMin levyistä, mutta myös yksi suosikkilevyjäni ylipäätänsä. Näin suuren vaikutuksen tekeviä levyjä kuulee hyvällä säkällä ehkä kerran muutamassa vuodessa, mutta silloin kun sellaisen kuulee, on se jotain unohtumattoman maagista.

HIM, vuosia olette jakaneet musiikkinne fanienne kanssa. Vuosia olette musiikillanne antaneet muodon niille syvimmille ja synkimmille tunteillemme, joita ei aina ole helppo pukea sanoiksi. Olette aina viihdyttäneet meitä tuotoksillanne, ja nyt nämä tuotokset jatkavat elämäänsä viihdyttäen aina uusia ihmisiä uusin tavoin. Saatanallisen sydämelliset kiitokset kaikesta, HIM! Jälkenne olette jättäneet ja unohtaa teitä ei voi.

HIMin kotisivut
HIM Facebookissa

Kirjoittanut: Markus Mickels