Norjalaisen punkrock-legendan Turbonegron comeback-levy viiden vuoden tauon jälkeen on vihdoin tosiasia. Kulttimaineesta nauttiva yhtye on kokenut levytystauon aikana melkoisia miehistön muutoksia, kun sekä rumpali Chris Summers, että laulaja Hank von Helvete päättivät jättää yhtyeen.

On täysin varmaa, että ”Sexual Harassment” herättää eniten keskustelua siitä, voiko Turbonegroa enää edes kutsua Turbonegroksi ilman Hankia mikrofonin varressa? Onko korvaavasta laulajasta Tony Sylvesteristä astumaan Hankin jättämään isoihin saappaisiin? Tilanne on pienemmässä mittakaavassa hiukan verrattavissa aikaan, jolloin Iron Maidenin ja Bruce Dickinsonin tiet erosivat. Legendaariselle keulahahmolle kun on kovin vaikea hakea seuraajaa.

Ei ollut mikään yllätys, että omatkin ensimmäiset kuuntelukerrat levystä keskittyivät juurikin lähes ainoastaan laulajan kuuntelemiseen. Kahden ensimmäisen kappaleen aikana olin jo valmis lyttämään koko comeback-yrityksen totaalisena floppina. Tony Sylvesterin rosoisempi ja metallisempi laulutyyli ei tahtonut millään irrota, jopa itse musiikki kuulosti enemmän synkistelevältä hard rockilta, kuin siltä punkrockilta, jota yhtyeeltä oli aiemmin tottunut kuulemaan. Onneksi levy ei kuitenkaan tässä vaiheessa lentänyt frisbeenä parvekkeelta alas, koska kolmosraidasta ”Shake Your Shit Machine”, lähtien alkoi levy lähestyä enemmän perinteistä Turbonegroa. Myös kappaleet ”Mister Sister” sekä ”Tight Jeans, Loose Leash” nostivat päätään heti kärkeen enemmän rokkaavalla otteellaan.

Kokonaisuutena ”Sexual Harassment” on kuitenkin selkeästi raskainta Turbonegroa ikinä, ja se vaatii hieman totuttelua, yhtä lailla kuin Tony Sylvesterin laulutkin. Muutaman kuuntelukerran jälkeen alkaa konseptiin kuitenkin tottua entistä paremmin, eivätkä ne laulutkaan enää niin pahasti häiritse. Hankin bootseja ei tällä esityksellä vielä täytetä, mutta myöskään perse edellä puuhun ei mennä.

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin sitä mieltä, että Turbonegro on parhaimmillaan enemmän rokkaavammassa materiaalissa, mutta pienen totuttelun jälkeen metallisemmat rallit, kuten ”I Got A Knife” tai vauhdikas ”Buried Alive”, eivät kuitenkaan enää kovasti häiritse, tosin eivät ne myöskään ainakaan allekirjoittanutta juuri koukuta. ”Dude Without A Face” tällä metallisemmalla soundilla yhdistettynä perinteisiin, Turbonegron ”wouwouwou” taustalauluihin kuulostaa kyllä jokseenkin huvittavalta. Toisaalta, huumoriahan Turbonegro on aina osannut viljellä, joten ehkäpä se on tarkoituskin.

Vain reilut puoli tuntia kellottava ”Sexual Harassment” on hyvä comeback-levy, loistavaa siitä ei silti saa. Se ei yllä lähellekään ”Scandinavian Leather” tai ”Apocalypse Dudes” levyjen tasolle. Selkeästi parempi se on kuitenkin kuin vaisuksi jäänyt edeltäjänsä ”Retox”. Siitä onko Turbonegrosta enää Turbonegroksi ilman Hankia voi kukin olla mitä mieltä tahansa. Tämän levyn perusteella antaisin itse Tonylle ja yhtyeelle vielä mahdollisuuden, mutta mihinkään yltiöpäiseen hehkutukseen levy ei kuitenkaan aihetta anna.

8/10

Kappalelista:
1. I Got A Knife
2. Hello Darkness
3. Shake Your Shit Machine
4. TNA (The Nihilistic Army)
5. Mister Sister
6. Dude Without A Face
7. Buried Alive
8. Tight Jeans, Loose Leash
9. Rise Below
10. You Give Me Worms

http://www.turbonegro.com/

Kirjoittanut Riku Mäkinen