Turmion Kätilöt – Technodiktator

Kirjoittanut Riku Mäkinen - 24.9.2013

Teknodiktaattoreiksi päättivät sitten nämä savolaiset vesselit nimetä itsensä – tai ainakin levynsä. Sinänsä nimitys ei ole edes kovin ylimielinen, sillä puhuttaessa kotimaisesta industrial metallista viidennen levyn julkaiseva Turmion Kätilöt painii suosiossa, kuten laadussakin, ihan omassa sarjassaan. Mutta onko ”Technodiktator” kuitenkaan nimensä arvoinen tuotos?

Odotukset olivat ainakin korkealla, sillä etukäteen maistiaisina julkaistu ”Pyhä Maa” -kappale lupaili paljon. Itse asiassa allekirjoittanut oli jo ilmoittanut jättävänsä arvosteluhommat hetkeksi sikseen perheenlisäyksen ja siitä johtuvien kiireiden takia, mutta kyseisen kappaleen kuulemisen jälkeen oli lähes pakko vinkua ennakkoon levyä itselleen. Sanotaan, ettei koira karvoistaan pääse, eikä näköjään arvostelijakaan osaa olla hiljaa. Muutama ”mutta kun mä haluan” -itkupotkuviesti, ja kappas, tässä sitä ollaan.

Tästä päästään erittäin kevyellä aasinsillalla itse levyyn, koska ”Technodiktator” on Turmion Kätilöiden viides ”lapsi”. Mitään suurta muutosta ei yhtye ole levyllä lähtenyt tekemään, mutta ensimmäiset huomiot kiinnittyvät levyllä kahteen asiaan: Ensinnäkään levyllä ei ole tällä kertaa ainuttakaan englanninkielistä kappaletta. Ja toiseksi levyn äänimaailma on jopa yllättävän massiivinen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Minä en noista kahden aiemman levyn englanninkielisistä stygeistä (basistille terveisiä) ollut juurikaan innostunut, joten muutos on siltä osin omasta mielestäni positiivinen. Samalla ”Technodiktator” kuulostaa myös yhtenäisemmältä kokonaisuudelta, koska laulukieltä ei vaihdella kesken levyn. Myöskään täysin turhia täytekappaleita ei tällä kertaa ole ängetty mukaan. No, oikeastaan liian pitkäksi venytetty päätösraita ”To Be Continued Act 1” on siinä rajalla, onko kappaleella sijansa levyllä.

Levyn avausraita ”Silmät Sumeat” on sen verran reipas vetäisy, että siitäkään ei oikein jää käteen muuta kuin arvostelijan sumeiden silmien avaus. Kappale on vähän kuin varovainen avauserä nyrkkeilyottelussa: turvallinen, mutta se luja vasen koukku leukaan jää vielä tuleviin eriin. Seuraavana kuultava ”Antaa Palaa” antaakin sitten hienolla ja koukuttavalla kertosäkeellään enemmän osviittaa loppulevylle. Itselleni kyseisen kappaleen sanoituksista tulee mieleen jonkin sortin piilovittuilu Suomen nykyiselle tupakointipolitiikalle, mutta siihen en saanut ainakaan suoraa vahvistusta yhtyeeltä. Silti ”antaa palaa, jos on kerran palaakseen…” lyriikoiden myötä on mukava sytyttää seuraava savuke.

”Nimi Kivessä” on tempoltaan rauhallisena välivetona hiukan ”synkempää” materiaalia yhtyeeltä; sanoitukset ovat yllättävän totiset, vaikka kyllä musta huumori sieltäkin irtoaa. Kappaleessa huomaa ennen kaikkea kunnolla ensimmäistä kertaa yllä mainitsemani massiivisen äänimaailman. Seuraavana kuultava kolmikko nostaa tempoa taas hiukan menevämmäksi. ”Pyhä Maa” -kappaletta tulikin jo hehkutettua, ja se on etenkin lyriikoiden osalta levyn selkeä voittaja. ”Jalopiina” on hiukan kuin yllä mainittu ”Nimi Kivessä”: rauhallisempi, ehkä jopa hiukan ahdistava kappale. Yllättävin veto levyllä sen sijaan on ”Elävä Koneeksi”, joka on toimiva kappale loistavilla sanoituksilla, vaikkei sisälläkään varsinaista hehkutuskertosäettä, joka yleensä on ollut yhtyeen tavaramerkki sen parhaimmissa kappaleissa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

”Diktaattorin” selkeät hittikappaleet tanssittavat tulevaisuuden live-keikoilla 666-prosenttisen varmasti, ja muutama synkähkömpi veto välissä tuo hiukan mieleen ensilevyjen fiiliksen. Kenties suurin muutos aiempiin julkaisuihin on levyn massiivisuus sekä kokonaisuuden yhtenäisyys, mikä aiemmilla levyillä tuppasi aina silloin tällöin hiukan katkeilemaan omituisiin välikappaleisiin. Tällä kertaa ainoa hämärämpi kappale on sijoitettu päätöskappaleeksi, ja sekin olisi toiminut ilman lopun turhaa venytystä ihan mukavasti.

Mutta onko Turmion Kätilöistä hirmuhallitsijan rooliin? ”Technodiktator” sisältää viisi erittäin hyvää, kolme loistavaa ja yhden hiukan keskinkertaisen kappaleen. Näillä kriteereillä toteaisin, että levy on kuin erittäin pitkä hyppy Puijon suurmäestä – tasajalka-alastulolla.

9/10



Kappalelista:
1. Silmät Sumeat
2. Antaa Palaa
3. Nimi Kivessä
4. Pyhä Maa
5. Jalopiina
6. Elävä Koneeksi
7. Rehtori
8. золото
9. To Be Continued Act 1

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

http://www.turmionkatilot.com/perstechnique1.html

Kirjoittanut: Riku Mäkinen

Luetuimmat

Uusimmat