Aikoinaan Sonic Syndicaten poppisuuntausta pakoon lähtenyt ruotsalaiskolmikko Roland Johansson ja veljekset Richard ja Roger Sjunnesson muodostivat yhdessä The Unguided-nimisen yhtyeen. Vuodesta 2010 eteenpäin toiminut kokoonpano on tänä päivänä kirjoittanut sopimuksen kuuluisan Napalm Recordsin kanssa ja ovat edenneet toiseen kokopitkään albumiinsa, joka julkaistiin Suomen maalla tammikuun viimeisenä päivänä, joten avataanpa levyä hieman.

Aloitetaan suoraan siitä, että ensimmäinen kuuntelukerta ei tuo mitään. Jokainen biisi kuulostaa samalta ja itseään toistavalta. Myös melkein jokainen raita alkaa jonkinsortin syntikkamelodialla, jota seuraa tekninen rytkytys ja kertsin kohdilla meininki sitten alkaa laahaantumaan. Kyllä näissä jätkissä pitäisi olla paljon enemmän potentiaalia, joten kuunnellaanpa vielä toiseen kertaan.

Toisella kuuntelukerralla alkaa sitten havaita jo vähän enemmän. Pari biisiä erottuu vähän enemmän seasta ja nehän ovatkin oikeasti ihan hyviä pätkiä. Tätä juuri odotettiinkin. Toisella kerralla myös huomaa selvästi Dead By April-yhtyeen entisen basistin Henric Liljesandin olemassaolon. Aikaisemmin mainitut synakuviot ja tekniset tarkat iskut muistuttavat todella paljon kyseistä yhtyettä. Myös lauluosuudet lukeutuvat tähän mukaan, lukuun ottamatta Roland Johanssonin hieman miehekkäämpiä melodioita. Näistä mainittakoon albumin viimeisimmät kappaleet ”Singularity” ja ”Oblivion”, joista huomaa selvän yhteyden.

Kolmannen kuuntelukerran jälkeen alkaa tajuta, että kyseessä on sittenkin ihan mainio levy. Eritoten loppua kohden mentäessä biisit alkavat olla suoraviivaisempia, eikä niissä yritetä mitään turhia kikkailuja, vaan vedetään kaikki suoraan sydämestä asti. Näihin raitoihin lukeutuvat mm. kappaleet ”Carnal Genesis”, ”Enforce” ja ”BlodBad”.

Myös levyn lyriikat ovat korvia miellyttäviä. Henkilökohtaisesti en saanut niistä irti sitä sisintä tarkoitusta, mutta lyriikoista kuitenkin löytyy loistavaa ”sanoitustaidetta” ja Rolandin ja Richardin tulkinta on mieleenpainuvaa ja sydäntä lämmittävää. Lyriikat voidaan varmasti tulkita Raamatun tapaan, eli jokainen käsittää ne itse haluamallansa tavalla.

Loppujen lopuksi kyseessä on alkuvuoden yksi toimivimmista levyistä. Isoimmat miinukset tulevat kuitenkin alkupuoliskon raidoista, koska biisit toistavat todella pahasti itseään, eikä niistä tunnu saavan kauheasti irti. Puolivälistä eteenpäin rullatessa alkaa tulla sitä kauan kaivattua vaihtelua ja todellista tunnetta, jonka poppoo onnistuu kuulijalle toimittamaan.

Yhtyeestä nousee ylivoimaisesti esiin myös puhtaita lauluja hoiteleva Roland Johansson, jonka ääni on todella korvia hivelevä, mutta samalla kerralla kuitenkin erittäin miehekkään kuuloinen. Hänen äänestään voisi tulkita, että tätä hän on syntynyt tekemään, eikä halua ikinä tehdä mitään muuta, eli siinä on sydäntä ja paljon.
Jos vanha Sonic Syndicate uppoaa paremmin kuin uusi, tai Dead By April miellyttää hermojasi, tai jos The Unguided yhtyeen ensimmäinen albumi upposi, niin hanki ihmeessä tämä levy, sillä loppupeleissä albumi toimittaa kuulijoillensa erittäin paljon sanottavaa.

7½/10

Kappalelista:
1. Inception
2. Defector DCXVI
3. Granted
4. Eye Of The Thycaline
5. Unguided Entity
6. Carnal Genesis
7. Enforce
8. BlodBad
9. Only Human
10. Singularity
11. Oblivion

http://www.theunguided.com/

Kirjoittanut: Jussi Nurmi