Velvetcut – Electric Tree

Vuosituhannen vaihteessa perustettu seinäjokelaisbändi Velvetcut palaa markkinoille kolmen vuoden levytystauon jälkeen. Debyyttialbuminsa Firebox Recordsilla levyttäneen bändin, vuonna 2006, ulostullut ”Thirteen” keräsi huomiota jopa senkin verran, että se äänestettiin Englannin Metal Hammer – lehdessä vuoden tulokkaaksi. Menestyksekkään alun jälkeen musiikillisen uusiutumisen aalto pyyhkäisi bändiä ensin vuonna 2009 julkaistulla EP:llä ”Hussshhh (the sound of sorrow and silence)”, joka vei bändiä kohti progressiivisempaa suuntaa sekä nyt helmikuun 15. päivä julkaistavalla kolmannella täyspitkällä elektrorock- albumillaan, ”Electric Tree”.

Tyylillisesti ”Electric Treen” soundtrackmainen tunnelma; huokailut, vaikerrukset ja naisellisiinkin vokaalisuorituksiin yltävän laulaja Tomin lyriikat tuovat aika ajoin mieleen Placebon.  Välillä muistutetaan elektronista versiota Toolista ja välillä ”poppistool”-bändi Karnivoolia. Toisaalta uuden levyn vahvat elektroniset soundit alkavat muutaman kuuntelukerran jälkeen kuulostaa erehdyttävästi Jared Leton luotsaamalta amerikkalaisbändi 30 Seconds to Marsilta, jonka bändi itse asiassa mainitsee yhdeksi vaikuttajistaan – liekö se sitten hyvä vai huono asia.

Levyn elektronisuus itsessään on massiivista – suurin osa biiseistä pohjaa koneistettuihin soundeihin, joista joko pitää tai ei pidä. Toisille vanhemman Velvetcutin ystäville George W. Bushin (kuulostaa häneltä, mutta onko se hän?) höpötys introbiisissä voi olla liikaa, kun taas toisissa se voi herättää suuremman mielenkiinnon levyä kohtaan. Erilaisia äänimaisemia maalaillaan vapaalla kädellä taideteoksiksi, kuten biiseissä ”Farewell And Goodbye” sekä ”Pulse of the Earth”, ja välillä kompastutaan huonoihin maalivalintoihin. Osissa kappaleista tuntuu välillä käytetyn liikaa erinäisiä koneellistettuja elementtejä, jotka saattavat harhauttaa tottuneenkin kuuntelijan biisien valitsemalta kultaiselta keskitieltä. Kaikki tämä on silti sallittua eikä mielestäni huononna ”Electric Treetä”. Päinvastoin. Kokonaisuutena albumi on varsin eheä ja paranee jokaisella kuuntelukerralla.

Valitaanko Velvetcut uudelleen vuoden tulokkaaksi Englannissa, sitä on vaikea arvailla, mutta tuskinpa sellainen meriitti kyseisellä bändillä saisi suomalaista rockmusiikkia huonoon valoon.

8 / 10

Kappalelista:
1. Climbing Up The Electric Tree
2. Pulse Of The Earth
3. Carousel
4. Heroic Symphony
5. Heavy To Climb Part. 1
6. Farewell And Goodbye
7. N.O.G
8. Heavy To Climb Part. 2

www.velvetcut.com

Kirjoittanut: Elina Sahlgren

Lue lisää aiheesta

Vauhdikasta rockia räväyttelevä Never Train Kaaoszinen tentissä: menneisyys kaunis, tulevaisuus valo... Pohjois-Suomen metropoleista eli Oulusta ja Rovaniemeltä ponnistava street rock -bändi Never Train perustettiin 2.6.2012, ja se julkaisi toisen EP:nsä...
Aitoa ja rehellistä suomirockia – Harhatulen ”Rantanen” ”Rantanen” tuoksuu havupuumetsältä ja on yhtä tuttavallinen kuin suomalainen humalassa. ”Rantanen” on kuin vaatimaton suomalaismies, joka ei tee itses...
Pop rockia Luxemburgista – arviossa My Own Ghostin ”Life On Standby” Luxemburgista ponnistava My Own Ghost julkaisi huhtikuun alussa toisen pitkäsoittonsa “Life On Standbyn”. Levyn kannessa on naismallinukke, joka on ka...
Suoraviivaisen selkeää katurockia Never Trainilta: arvostelussa DNAR Pohjoisen turuilta suureen maailmaan ponnistava suomalainen Never Train julkaisee toisen EP:nsä. Se kantaa nimeä "DNAR". Minua harmittaa, että EP ...