Venom – From the Very Depths
Venom jaksaa aina vain julkaista uutta materiaalia. ”From the Very Depths” näki päivänvalonsa lukuisten levykauppojen hyllyillä tammikuun viimeisellä viikolla. Viimeisimmissä haastatteluissa ja uutisissa ”From the Very Depths” -albumia on kehuttu täydelliseksi ja vahvaksi julkaisuksi. Edelliset 2000-luvun julkaisut, muun muassa ”Metal Black” (2006), ”Hell” (2008) ja ”Fallen Angels” (2011), olivat itselleni aika köykäisiä kokemuksia. Sieltä täältä löytyi joitakin kohtalaisia ja vähän enemmän kohtalaisia raitoja ja kitarariffejä, mutta kokonaisuutena levyt olivat sellaista puuroa, että Venom olisi voinut jäädä eläkkeelle ja keskittyä enimmäkseen keikkojen soittamiseen. No, kun kerran uutta on luvassa, täytyyhän sitä ottaa selvää, kuinka täydellinen ”From the Very Depths” on.
Neljäntoista raidan pituinen julkaisu on melkoinen paketti sen suhteen, että edellisiltäkin julkaisuilta löytyy suurin piirtein saman verran kappaleita, joista suurin osa on mitään sanomattomia viisuja. Venom on tarjonnut etukäteen kuunneltavaksi Youtube-kanavalla kaksi kappaletta: ”Long Haired Punks” ja ”Grinding Teeth”. Itse yllätyin positiivisesti molemmista kappaleista, koska Venomin tuotoksilta olisin odottanut enemmän jotain väsynyttä tavaraa. ”Long Haired Punks” on potkiva, mutta kertosäe on hieman väsynyt ja liian yksinkertainen. ”Grinding Teeth” kuulostaa erilaiselta ja luovemmalta, kuin olisin voinut odottaa. Kitarakuviot ja leadit ovat oivia, ja niissä on mielenkiintoisia ideoita, vaikka kappale itsessään ei tarjoa sen suurempia yllätyksiä.
Mitenkäs muut kappaleet toimivat? Lyhyen ”Eruption”-intron jälkeen paukahtaa melko potkiva ”From the Very Depths”, joka osoittaa, että Venomista löytyy vielä energiaa ja voimaa. Kappale ei ole mikään mestariteos, mutta olisin voinut huonompaakin odottaa. ”The Death of Rock N Roll” on perinteistä ajomusiikkia: yksinkertainen, suoraviivainen, mutta vailla erinomaisuutta. Ei huono, mutta jollain tasolla potkivahko kappale.
Mainos päättyy
”Smoke” on todella turhan pitkä jamitteluviisu, johon ei jaksa perehtyä. Samaa voin mainita ”Temptation”-raidasta, joka on kuin kopio jostain yli kymmenen vuoden takaisesta kappaleesta. Myös kertosäe on toivoton veisu.
”Stigmata Satanas” on kohtalainen viisu, jonka rytmiin pääsee jollain tavalla mukaan – kaikin puolin hitusen verran ”parempi” kappale kuin edelliset kamaluudet, joita on aikaisemmilta levyiltä kuullut. ”Crucified” on vailla mitään luovaa ideaa. Biisi on samanlaista asennevammaista räminää ja vihanlevitystä kuin muutkin turhat viisut, joihin on varmasti törmätty edellisillä albumeilla. Jos ”Crucified” kuulostaa huonolta, ”Evil Law” tarjoaa vieläkin pahempaa. Kappale on ylipitkä, laahaavaa ja haukotuttava mitättömyys.
Toisen intoviisun ”Ouverture” jälkeen pöllähtää linjoille ”Mephistopheles”, joka yrittää päästä uudestaan paremmin vauhtiin edellisten pökäleiden jälkeen. Kokonaisuutena yritys jäi yrittämiseksi, sillä itselleni ei jäänyt minkään sortin muistikuvaa kappaleesta. ”Wings of Valkyrie” kuulostaa jälleen kerran samanlaiselta tylsältä ja turhalta viisulta. Samat riffit, samat kuviot, samat ideat, hohhoijaa!
Mainos päättyy
Levyn viimeinen kappale ”Rise” pelastaa totaaliselta kammolta. Kappale potkii mukavan tarttuvasti ja jää muiden jämäkappaleiden rinnalla paremmin mieleen. ”Rise” ei tarjoa mitään uutta tai erilaista mutta kuuluu ehdottomasti levyn parhaimpiin paloihin.
Tämän albumin jälkeen voin vain kuvitella, mitä ihmettä Cronos ja muut ovat tarkoittaneet sillä, että ”From the Very Depths” on täydellinen levy. Jos minulta kysytään, täydellisyydestä ollaan todella, todella kaukana. Jälleen kerran levyltä löytyvät ne muutamat ihan ok -rallit ja loput viisut ovat samaa paskaa kuin muutkin jämäkappaleet edellisillä albumeilla. Itse en tule tämän albumin kanssa viettämään lukuisia kuuntelutuokioita vaan aion ennemmin keskittyä Venomin ensimmäisiin studiojulkaisuihin. Niissä on sitä jotakin, mitä 2000-luvun tuotoksissa ei ole. Jokainen voi ottaa riskin ja kuunnella ”From the Very Depths” -albumin läpi itsekseen ja miettiä jälkeenpäin, millaista täydellisyyttä tuli kuunneltua. Ainakin olen jo etukäteen varoittanut. Albumi on samaa kuraa kuin edellisetkin. Ukot voisivat jo pistää pillit pussiin ja päätyä eläkkeelle, mikäli tätä parempaa ei voida luoda.
5/10
Kappalelista:
01. Eruptus
02. From the Very Depths
03. The Death of Rock N Roll
04. Smoke
05. Temptation
06. Long Haired Punks
07. Stigmata Satanas
08. Crucified
09. Evil Law
10. Grinding Teeth
11. Ouverture
12. Mephistopheles
13. Wings of Valkyrie
14. Rise
Kirjoittanut: Sami Elamaa