Viikate – Kymijoen Lautturit
Suomenkielisen hevimetelin piireihin jalansijansa juurruttanut Viikate julkaisee alkusyksystä jo peräti 10. kokopitkän albuminsa. Joko raskas rautalanka on kasvanut keski-ikään? Vieläkö Kaarle Viikatteen monimerkityksiset kaihosanoitukset jaksavat hymähdyttää nokkeluudellaan?
Viikatteella on kahdenlaisia kappaleita: meneviä rautalankaralleja, jotka pistävät jalan pakostakin polkemaan tahtia, ja sitten niitä hitaampia kappaleita, jotka pistävät Pohjolan miehen haaveilemaan, että tämän tahdissa kun saisi emäntäehdokasta tanssittaa. Kymmenes V-levy on hyvä esimerkki siitä. Vauhdikasta puolta edustaa raikkaana esim. “Pakkasapostolit”-kappaleen kaikki rock-uskottavan kitaransoiton kriteerit täyttävä soolo. Tanssilavan parketilla iltamien viimeisenä hitaana taas toivoisi soivan kauneudessaan “Hopeisen kuun sirppi”.
Yksitoista raitaa sisältävällä albumilla on instrumentaaleja kaksin kappalein. Henkilökohtaisesti pidän tuota valintaa hieman turhana; tilalle olisi varmasti saanut yhden tai kaksi synkeää sanomaa sisältävää mollivoittoista veisua. Yhtyeen musiikissa lyriikat ovat aina näytelleet suurta roolia, sillä Kaarle Viikate on varsinainen nero suomen kielellä leikitellessään. “Kymijoen lautturit” sisältää melankolisia sanoituksia toisensa jälkeen, mikä todellakin uppoaa suomalaiseen mieheen. Eritoten “Tuonen lehtolapset “ laittaa herkistymään, kun sanat muutaman kerran kuuntelee: “Synti syntinä, syntiset katukoot siellä, minne ei elämä yllä.”
Vankka ote siihen, mikä osataan tehdä hyvin, loppumaton sanallinen nokkeluus ja hyvät tukijoukot rakentavat tällä toimivalla Viikate-levyllä sitä, mitä kohdeyleisö tahtoo. Syksy suo kansalle klubikiertueen, jota itsekin odotan entistä kovemmalla innolla uuden levyn kuultuani. Köysi käteen ja keikalle!
8/10
Kappalelista:
1. Minä kuorsaan verta
2. Uusi syksy
3. Hopeisen kuun sirppi
4. Kuningas Kaiho
5. Tervaskanto
6. Oi pimeys
7. Interludi betonus
8. Pakkasapostolit
9. Tuonen lehtolapset
10. Myrkynvihreää
11. Kymijoen lautturit
http://www.viikate.com/
https://www.facebook.com/Viikate?fref=ts
Kirjoittanut: Ville Kangasniemi