While She Sleepsin Sean Long: ”Slipknot sai minut alunperin innostumaan metallimusiikista”
Englantilainen metalcore-yhtye While She Sleeps julkaisee kolmannen studioalbuminsa “You Are We” 21. huhtikuuta Nuclear Blastin kautta. Haastattelimme yhtyeen kitaristi Sean Longia, joka kertoi muun muassa siitä, mikä sai hänet sai innostumaan raskaammasta musiikista ja kitaransoitosta ja miten yhtye on hänestä kehittynyt vuosien varrella.
Millainen vuosi 2017 on ollut sinulle ja bändillesi?
Mainos päättyy
Sean: Vuosi on ollut jännittävä. Meillä on tosi hyvä fiilis ja olemme täynnä energiaa. En ole ollut näin innostunut pitkiin aikoihin. Olen todella innoissani, että saamme uuden albumin julkaistua.
Olen huomannut, että olette saaneet hetkessä aika paljon lisää suosiota. Oletko itse huomannut tämän keikkaillessanne Bring Me the Horizonin kanssa?
Sean: Todellakin. Uusi albumi on tämän energian takana. On hienoa nojata taakse ja nauttia kaikesta huomiosta, jota bändimme saa. Emme ole edes julkaisseet albumia vielä, ja jo nyt se tuntuu olevan jännittävintä, minkä parissa olemme työskennelleet.
Mainos päättyy
Miten paljon asiat ovat muuttuneet bändinne alkuajoista?
Sean: Kaikki muuttuu, kun on kyse esimerkiksi rahallisesta puolesta ja kiertueista. Olemme leikanneet monen tarpeettoman asian ja tajunneet, että on paljon asioita, joita voimme tehdä itse. Bändillä menee hyvin ja tuntuu, että olemme menossa ylöspäin.
Mikä sai sinut alun perin kiinnostumaan raskaasta musiikista?
Sean: Kun olin nuori, noin 13-vuotias, en juuri kuunnellut raskaampaa musiikkia. Silloin tutustuin kitaristiimme Matiin, joka oli erilainen kuin muut ja todella innostunut Slipknotista. Tuohon aikaan minua kiinnosti jalkapallo, mutta muistan käyneeni Matin luona ja hän näytti tekemänsä Slipknot-maskit. Se sai minutkin innostumaan. Pyysin äidiltä joululahjaksi Slipknotin “Iowan’’ ja niittirannekkeita, se elämäntyyli koukutti minut täysin.
Mainos päättyy
Mikä sai sinut aloittamaan kitaransoiton ja miten päädyit lopulta While She Sleepsiin?
Sean: Kotipuolessa monet kaverini soittivat kitaraa, kun taas itse olin todella kova skeittaamaan. He jammailivat jatkuvasti, mutta minä en päässyt mukaan, kunnes yhtenä jouluna sain vanhemmiltani lahjaksi kitaran. Aloin opetella soittamista Rage Against the Machine -tabulatuurikirjan pohjalta. Siitä se sitten lähti. Minä, Mat ja rumpalimme Sav olemme olleet monessa pienessä bändissä yhdessä ja jammailleet yhdessä jo 13 – 14-vuotiaina.
Bring Me the Horizonin vokalisti Oliver on mukana uuden albuminne kappaleessa “Silence Speaks’’. Kuinka suuri vaikutus kyseisellä bändillä on ollut teihin?
Sean: Sen musiikki ei ole juurikaan vaikuttanut meihin, mutta sen sijaan meitä on inspiroinut se, miten he ovat kehittyneet bändinä ensimmäisestä albumista nykyhetkeen. Jokainen albumi tuntuu tukevan toistaan bändin kehittymisessä. Muutos on huima.
“You Are We’’ on kolmas albuminne. Tuntuuko, että olette jo löytäneet oman juttunne, vai oletteko vielä etsintävaiheessa esimerkiksi täydellisen soundin suhteen?
Sean: Olen kuullut viime aikoina kommentteja, että olisimme löytäneet oman soundimme. Se on aika hauskaa, sillä emme ole muuttaneet mitään aikaisempaan verrattuna. Kirjoitamme aina biisit samalla tavalla. Tavallaan tietysti etsimme jatkuvasti omaa soundiamme. Bändin täytyy liikkua eteenpäin, ei voi aina vain toistaa itseään, sillä mikään muukaan tässä maailmassa ei pysy muuttumattomana.
Kuinka paljon kiinnitätte huomiota siihen, muututteko liikaa tai pysyttekö liian samanlaisina?
Mainos päättyy
Sean: Rehellisesti sanottuna murehdimme jokaisen uuden albumin kohdalle vähemmän ja vähemmän. Uudesta albumista varmasti kuuluu se, että olemme olleet vähän entistä vapaampia. On tärkeää, että kuulostaa itseltään eikä yritä olla joku toinen. Jos pidät siit,ä mitä soitat, ja se tuntuu hyvältä, se on sinun soundisi. Sitä ei pidä ajatella liikaa.
Eli tunnetteko itsenne nyt musiikillisesti vapaammiksi verrattuna edelliseen albumiinne?
Sean: Tavallaan kyllä. Olemme myös kasvaneet toisen albumimme ajoista, jolloin olimme nuoria. Emme ole muuttaneet toimintatapojamme, mutta samalla kun itse aikuistumme, musiikkimmekin kasvaa.
Yritättekö myös rikkoa rajojanne ja pyrkiä olemaan mahdollisimman monipuolisia?
Sean: Ehdottomasti. Haluan olla erilainen ja yksilöllinen, en vain osa massaa. Architects on hyvä esimerkki tästä.
Kuten aikaisemmin jo mainitsin, Oliver on mukana tulevalla albumillanne. Jos saisit valita jonkun idoleistasi vierailemaan bändiisi, kenet valitsisit ja miksi?
Sean: Valitsisin Rage Against the Machinen kitaristin soittamaan vierassoolon. Se olisi todella siistiä ja ainutlaatuista. Dustinin Thricesta ottaisin laulamaan. He molemmat ovat vaikuttaneet meihin siitä asti, kun olimme nuoria.
Tällä hetkellä bändeillä on kova into soittaa kiertueillaan klassikkoalbumeitaan. Mitä mieltä itse olet tästä? Näetkö sen hyvänä vai huonona asiana metalliskenelle?
Sean: Se on minusta siistiä silloin, kun on kyseessä esimerkiksi jonkin albumin 10-vuotiskiertue. On myös bändejä, jotka ovat muuttuneet paljon mutta joiden vanhallakin musiikilla on edelleen faneja. Minun mielestäni siinä ei ole mitään vikaa.
Jos saisit mahdollisuuden kuulla minkä tahansa albumin kokonaisuudessaan livenä, mikä albumi se olisi?
Sean: Erittäin vaikea kysymys. As I Lay Dyinging “An Ocean Between Us” olisi upeaa nähdä. Myös ehdottomasti Thricen “The Artist in the Ambulance”.
Soitatte kesällä Suomessa ensi kertaa festareilla, Provinssirockissa. Millaisia odotuksia sinulla on? Nautitko enemmän festarikeikoista vai pienemmistä klubikeikoista?
Sean: Odotan innolla. On mielenkiintoista nähdä, paljonko ihmisiä meitä tulee katsomaan. Pidän kaikista keikoista, vaihtelu koossa on hyväksi. Pidän isoista keikoista isolla lavalla, mutta se vaihtelee.
Mikä on paras festarimuistosi? Niitä on varmasti paljon, mutta mikä erottuu joukosta?
Sean: Muutama vuosi sitten soitimme Reading-festivaaleilla, siellä oli ehkä 40 000 ihmistä. Se oli upeaa. Soitimme myös Downloadissa päälavalla. Se oli meille iso hetki. Soitimme myös Sveitsissä Greenfield-festivaaleilla, soitimme isolle yleisölle vuoristo takanamme.
Festarikansa Suomessa on usein melko päissään, sama pätee varmasti Iso-Britanniassa. Oletko ollut todistamassa jotain hauskoja hetkiä?
Sean: Kyllä olen, mutta on vaikeaa muistaa, koska olen itse varmasti ollut myös päissäni. Kerran Mat yritti avata viinipulloa kolauttamalla sitä kengällä. Hän oli kuitenkin liian kännissä ja olisi saattanut satuttaa itsensä, joten minä tein sen. Onnistuin viiltämään käteni auki.
Kiitos paljon haastattelusta ja onnea tulevan albuminne kanssa! Mitä haluaisit sanoa lopuksi suomalaisille faneillenne?
Sean: Valmistautukaa While She Sleepsiä varten!
https://www.facebook.com/whileshesleeps/
Haastattelu: Arto Mäenpää