Riihimäkeläinen 0xíst on päättänyt nimetä yhtyeensä tavalla, että se takuuvarmasti tulee kirjoitettua noin joka toinen kerta väärin. Ensimmäinen merkki nimessä ei siis ole ”O niin kuin omena” vaan ”0 niin kuin nolla”, ja huomauttaisin myös tarkkeesta I-kirjaimen päällä. Näin saadaan yhtyeelle nimi, joka lausutaan ”zeroexist”.

Mutta ei nimi miestä pahenna eikä tässä tapauksessa yhtyettäkään. Jotenkin olisin voinut kuvitella, että moisella nimellä varustettu yhtye olisi progressiivisempaa ja kokeellisempaa tavaraa, kun en juuri yhtyeen aiempaa tuotantoa ole kuullut. Nyt julkaistu 0xístin kakkosalbumi ”One Eon” on kuitenkin ainakin omiin mieltymyksiini nähden riittävän simppeliä, vaikka omaperäinen yhtye toki on. Omaperäinen lähinnä siksi, että vaikka 0xístin painostavasti eteenpäin laahustava ja tempoltaan lähinnä doom metallia muistuttava dark metal on kovin simppeleistä aineksista työstetty eikä yhtyeellä varsinaisesti ole mitään ”omaa tavaramerkkiä”, on sille vaikeaa löytää myöskään vertailukohtia. Yhtyeen itsensä vaikuttajikseen mainitsemat Triptykon ja Celtic Frost lienevät lähimmät yhtyeet, joihin vertailua voisi suorittaa. Hetkittäin olen kuulevinani myös pieniä yhtymäkohtia jo edesmenneeseen kotimaiseen kulttiyhtyeeseen Reverend Bizarreen.

Etenkin ahdistavalta tunnelmaltaan ”One Eon” muistuttaa hetkittäin melko paljonkin Triptykonia, mutta astetta sveitsiläistä esikuvaansa pelkistetympi 0xíst kompastuu vielä hetkittäin omaan monotonisuuteensa. Tämä korostuu selvimmin levyn vaikeassa aloituksessa, sillä selkeästi levyn heikoimmat kappaleet ”In the Hood of the Clan of Tombs” sekä ”Enshrine” on isketty ikään kuin eturiviin, minkä takia lähtökohdat itse kilpailuun ovat aavistuksen heikot, sillä arvostelijan keskittyminen tuppaa väkisinkin herpaantumaan tylsähköön avaukseen.

Mutta jos formulatermejä käyttäen kärkikaksikko tuppaa karkaamaan heti alkukierroksilla ja kisasta näyttää tulevan yhtä letkassa ajelua loppuun asti, niin onneksi ihan näin ei kuitenkaan ole, vaan esimerkiksi kolmosruudusta startannut ”Conclusion”-veisu yrittää hämmentää pakkaa erilaisella varikkotaktiikallaan. Kappaleen etuna edellä ajaviin nähden on ensimmäistä kertaa levyllä kuultavat puhtaat laulut, jotka tuovat välittömästi levylle lisää sitä pientä vaihtelua, mitä se tuntui heti alusta asti kaipaavan.  Hiukan erilaista varikkotaktiikkaa kisassa käyttää myös levyn päätösraita ”No Life to Bother”, joka edustaa levyllä musiikillisesti koukuttavinta antia, etenkin tarttuvien kitaramelodioidensa ansioista.

Kokonaisuudessaan ”One Eon” on hyvä ja sanalla sanoen perusvarma albumi, mutta mitään suuria klassikon aineksia se ei sisällä. Jos formulavertauskuvia jatketaan edelleen, niin klassikkokisaksi ”One Eon” olisi kaivannut enemmän tiukkoja kaksintaisteluja, ohituksia tai kolareita. 0xístin 46 minuuttia kellottavan osakilpailun jaksaa kyllä katsoa nukahtamatta loppuun asti, mutta ruutulipun heilahdettua katsoja jää väkisinkin miettimään, mitä tästä käteen lopulta jäi.

Eli musiikista puhuttaessa yhtyeellä on kasassa levyllään oikeita palikoita ja ajatuksia, mutta noustakseen seuraavalle tasolle se tarvitsee väkisinkin musiikkinsa aavistuksen lisää ylä- ja alamäkiä, jotta se lopullisesti jää kuulijan mieleen. Loivia nyppylöitä ”One Eon” tarjoilee etenkin laulujen taholta, mutta musiikillisesti levy on vielä hiukan liian tasamaata alusta loppuun.

7/10

Kappalelista:
1. In the Hood of the Clan of Tombs
2. Enshrine
3. Conclusion
4. Instincts of a Serpent
5. Leaving No Prospect for a New Dawn
6. No Life to Bother

0xíst Facebookissa

Kirjoittanut: Riku Mäkinen