Suomalainen vuonna 2002 perustettu Leverage näyttäytyi pitkästä aikaa vuoden 2018 puolella ”The Devil’s Turn” -EP:n kanssa. Tuolloin oli lupausta seuraavasta, yhtyeen järjestyksessään neljännen täyspitkän albumin julkaisusta. Yhtyeen kokoonpano oli myös kokenut muutoksia. Laulaja Pekka Heino sekä kitaristi Torsti Spoof olivat astuneet sivuun ja paikat olivat täyttäneet laulaja Kimmo Blom (mm. Dyecrest) sekä kitaristi Mikko Salovaara (Kiuas). ”Determinus” julkaistiin 26. huhtikuuta Frontiers Recordsin kautta.

”Determinus” on tasapainoinen yhdistelmä tuttua ja vanhaa sekä uutta virtaa saanutta Leveragea. Hard rockia ja power metalia soitetaan varmalla otteella hieman folk-vivahteilla maustettuna. Yhdistelmä toimii, ja lopputuloksena on odottamisen arvoinen kokonaisuus ja kunnioitettava paluu musiikkimaailmaan, jossa myös yhtyeen uudet jäsenet osoittavat olevansa olennainen osa yhtyettä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumi käynnistyy väkevästi kappaleella ”Burn Love Burn”. Akustisen näppäilyn jälkeen käynnistyvä kappale antaa osviittaa todella mukaansatempaavasta albumista. Kappaletta seuraa jo sinkkuna julkaistu erittäin tarttuva ”Wind of Morrigan”, joka on Leveragea parhaimmillaan. Muutaman kuuntelun jälkeen nimeäisin tämän yhdeksi albumin parhaiksi kappaleiksi. Biisin loistokkuus vie melkoisesti tilaa seuraavilta kappaleilta, minkä takia omaan makuuni kappale olisi palvellut kokonaisuutta paremmin albumin loppupuolella. Lähes täydellisestä albumin aloituksesta lähdetään hieman alamäkeen, ja useammankaan kuunteluun jälkeen albumin keskivaiheilta löytyvät ”Mephistocrate” ja ”Afterworld’s Disciple” eivät ota auetakseen. En nyt sanoisi että kyseessä on huonoja kappaleita, mutta alkupään kappaleisiin verraten nimeäisin ne nyt selkeästi heikommiksi. Todennäköisesti lisäkuuntelut antavat näillekin kappaleille enemmän oikeutta.

Albumi paranee oikein mainion, ehkä jopa Bon Jovi -vivahteisen 7-minuuttisen balladin, ”When We Were Youngin” sekä yli 7-minuuttisen rykäisyn, ”Heaven’s No Place for Usin” myötä. Kuoppaan pudotaan vielä kerran kappaleella ”Hand of God”, joka sinällään on suhteellisen onnistunut sävellys, mutta vie tältä albumilta turhaa tilaa. Albumin päättävä nopeatempoinen ”Troy” sopii oikein hyvin päätöskappaleeksi, jättäen sopivan hyvän maun mieleen sekä ylläpitäen mielenkiintoa uusia kuuntelukertoja varten.

10 vuotta on pitkä aika, enkä itse ainakaan odottanut Leveragen edes aktivoituvan enää. Albumilla on tunnistettavissa vanha ja tuttu yhtye, mutta Kimmo Blomin ja Mikko Salovaaran myötä näkisin tämän ennemminkin alkuna jollekin uudelle ja jännittävälle – sen verran uutta höystettä soppaan on kuitenkin laitettu mukaan. Kaiken kaikkiaan ”Determinus” on varsin miellyttävä kokonaisuus, jonka miinukset piilevät lähinnä kappaleiden epätasapainossa, jolloin päällimmäinen fiilis on niiden skippaaminen. Kuitenkin (kuten jokaisella levyllä) useammat kuuntelukerrat avaavat albumista yhä enemmän kerroksia tehden siitä odottamisen arvoisen. Ehkäpä seuraava täyspitkä julkaistaan jo parin vuoden sisällä.

7/10

Kappalelista:

1. Burn Love Burn
2. Wind of Morrigan
3. Tiger
4. Red Moon over Sonora
5. Mephistocrate
6. Afterworld’s Disciple
7. When We Were Young
8. Heaven’s No Place for Us
9. Hand of God
10. Rollerball
11. Troy