10-vuotias goottimetallin suurlähettiläs Scars of Solitude tunnelmoi tyylillä ja taidolla

Keski-Suomen Äänekoskelta ponnistavan Scars of Solituden loppuvuodesta 2024 ilmestynyt albumi ”Under Disheartening Skies” on saanut kiittäviä arvioita niin kotimaisilta kuin ulkomaisiltakin kriitikoilta. Bändiä on verrattu suomalaisiin goottimetallin pioneereihin kuten HIMiin ja Sentencediin. Yhtyeen 10-vuotisen uran kunniaksi seuloimme uusimman levyn biisi biisiltä.

Joskus kannattaa jatkaa, vaikka alku olisi kivinen. Sen osoittaa melodista goottiheviä soittavan Scars of Solituden, tuttavallisemmin Sossujen, tarina. Jo kymmenen vuotta toiminnassa olleen kokoonpanon ensimmäiset neljä vuotta olivat tuulisia: laulajat ja kitaristit vaihtuivat kuin Suomen jääkiekkomaajoukkueen pelistrategia. Tuomo Laulainen (laulu, kitara), Lassi Pollari (basso) ja Niki Kuivakangas (rummut) ovat kuitenkin pysyneet remmissä alusta lähtien. Vuonna 2019 mukaan löydettiin avoimella haulla kitaristi Jasper Ranta-Nilkku ja Tuomo alkoi vastata vokalistin tontista. Hommaa alettiin viemään ammattimaisempaan suuntaan.

Vuonna 2017 julkaistua debyyttilevyä ”Deformation” ei suoratoistopalveluista löydy bändin omasta tahdosta. Soundi on muuttunut miehistönvaihdoksien myötä siinä määrin, ettei albumi tuntunut enää relevantilta – tai edes saman bändin tekemältä.

Uusi levy sai kypsyä rauhassa. Kitaroita äänitettiin ripotellen Laulaisen kotistudiossa ja niihin palattiin tarvittaessa myöhemmin. Soitossa kuulee vuosituhannen vaihteen goottisävyjä tyyliin HIM, Charon, Sentenced ja Entwine.

Bändi itse kuvaa musiikkiaan niin, että HIM, Katatonia ja Insomnium soittaisivat samaa biisiä. Myös ”Suomen vähiten gootti goottimetalliyhtye” sopii bändin mielestä sopivaksi kuvaukseksi.

Bändi vihjaa, että 10-vuotistaivalta juhlistetaan myöhemmin tänä vuonna jonkinlaisella julkaisulla.

Kävimme ”Under Disheartening Skiesin” kappaleet läpi pääasiallisina biisintekijöinä toimivien Laulaisen ja Pollarin kanssa.

Stone

Levyn groovaava avausbiisi on hyvä läpileikkaus siitä, mistä koko levyssä on kyse: muhkeista soundeista, tarttuvista melodioista ja suuresta vaihtelevuudesta. Tekstissä kuvataan tukahdutettuja tunteita. Biisi kuullaan myös keikoilla introna hieman pidennettynä versiona.

Lassi: Stone on soitannollisesti loistava avausbiisi, sillä siinä joutuu heti kerralla keskittymään. Ainakin minä basistina joudun, koska siinä on bassosoolo.

Tuomo: Sanoituspuolella mennään suomalaisen miehen tunne-elämässä. Meidän miksaaja Konsta Vehkala sanoi, että kertsiä edeltävä osa kuulostaa ihan Pet Shop Boysiltä. Sävelkulku on aika samanlainen kuin It’s a Sin -kappaleessa. Rumpudemossa olin pistänyt kertsiin crash-kompin, mutta Niki soitti sen ridesta. Tähän totesin, että kertsi on ihan Bon Jovia.

The Arsonist

Levyn ensimmäisenä sinkkubiisinä julkaistun kakkosbiisin intro kuulostaa Cemetery Skylineltä. Biisi syntyi Jasperin veljen Juliuksen antamasta biisiaihiosta, johon Laulainen lisäsi lauluosuudet. Tuhopoltto-teemaisen kappaleen kantavana teemana on katkeruus.

Tuomo: Alkuperäisessä demossa biisin alussa olevan kitaraliidin sijalla oli piano. Jätettiin se pois, kun koettiin että piano ei oo niin meiän juttu. Voihan olla, että jossain kohtaa meiän biiseissä tulee olemaan pianoa. Tän kappaleen kitarasoolo on ehkä hienoin, minkä olen säveltänyt.

Lassi: Vaikka se on bändin ulkopuolisen henkilön tekemä biisi, ei missään vaiheessa ollut semmoista oloa, ettei se ois meidän biisi. Soitannollisesti sitä on mukava soittaa, kun on kaikenlaista pientä yksityiskohtaa ja mielenkiintoista soitettavaa.

FOMO

Levyn yhteiskuntakriittisin kappale, joka sai alkunsa Laulaisen turhautumisesta someen ja maailmanmenoon. Myös laulajan päivätyössä nuorten parissa teemat ovat vahvasti läsnä.

Kappaleessa Ville Valoon (HIM, VV) ja Nick Holmesiin (Paradise Lost) verrattu Laulainen pääsee esittelemään falsetti-taitojaan.

Tuomo: FOMO on vanhimpia biisejä, mitä tälle levylle tuli. Kyllähän tästä kuulee, että on kuunneltu ruotsalaisia melodeath-bändejä kuten In Flamesia. Pääriffistä tulee mieleen Dead Cult Diariesien ”Boys and Toys”, mikä on ainakin mun ja Nikin lemppari. Tää taitaa olla ainoa biisi levyllä, missä on tuplabasarikomppi.

Luna

Kappale nauhoitettiin jo kertaalleen ”Cruelty has a Human Heart” (2022) -sinkun aikoihin, mutta sen julkaisu jäi silloin. Kappale on jälleen yksi osoitus siitä, että kypsyttely kannatti. Haikea kappale kertoo jostakin saavuttamattomasta ja sisältää lukuisia modulaatioita.

Tuomo: Mulla tulee aina biisin outrosta mieleen suomalainen kesäyö. Siinä on vähän semmoisia iskelmäviboja ja hienoja kitaranäppäilyhommia. Kertsin sointukierto saattaa olla sama kuin (Depeche Moden) ”Enjoy the Silencessä”.

Lassi: On se parhaita biisejä tolla levyllä, jos rankkaamaan pitää alkaa. Siinä on tosi paljon vaihtelua ja satatuhatta sävellajeja: koko ajan vähän niin kuin pompitaan sinne tänne, mutta se pysyy tosi hyvin läjässä koko ajan.

Under Disheartening Skies

Levyn puoliväliin sijoittuva progressiivinen kappale on yksi levyn kohokohdista. Niin rummut, kitarat kuin bassokin pääsevät loistamaan tässä synkän tunnelmallisessa kappaleessa.

Lassi: Ihan ekasta demosta lähtien, kun lähettiin porukalla työstämään tätä eteenpäin niin varmaan kaikki oli sitä mieltä, että tää on ehdottomasti tän bändin paras biisi. Mennään tunnelma edellä, vaikka onhan tää myös teknisesti ihan hyvä suoritus. On aina vähän typerää käyttää sanaa maaginen, mutta jotenkin maagisesti palikat osui tosi hyvin kohdilleen siinä biisissä. Vaikka se on suhteellisen seesteinen se kokonaisuus, niin siinä tapahtuu aika paljon kaikkea.

Tuomo: Dynamiikka on aika laaja: välillä soitetaan aika hissukseen ja välillä kovempaa. Biisi alkaa aika himmailemalla ja rauhallisesti, sitten kertsissä tulee kunnon säröä. Tässäkin on tietyllä lailla ruotsalainen tunnelma. Kappaleen työnimi oli Svedu. Jasperilla on kunnon jazz-soolo tässä ja myös rummuilla tää on yks herkullisimmista biiseistä. Lauluhan ei oo tässä niin isosti framilla.

Game of Thrones

Menevä kappale ei nimestään huolimatta viittaa tunnettuun fantasiadraamasarjaan, vaan kertoo narsismista. Biisin alkuperäinen idea tuli basisti Pollarilta. Bändille tyypilliseen tapaan biisi sai lopullisen muotonsa porukalla yhdessä työstettäessä.

Lassi: Perusidea säkeistöstä on ollut mulla varmaan kymmenen vuotta. Tokan kertsin jälkeen meininki muuttuu ihan täysin. Kimmoke biisiin lähti siitä, että arkielämässä törmäili tarpeeksi semmoisiin ihmisiin, jotka luulee tietävänsä kaiken. Ne puskevat vain sitä omaa juttua, vaikka on oikeasti ihan pihalla.

Tuomo: Demovaiheessa mua rupesi etomaan tuo biisi jollain tavalla, kun se oli keskeneräinen. Sanoin sen ääneenkin, että joku tässä ei toimi. Kun saatiin se vihdoin valmiiksi, niin tää on ehdottomasti yks lempparibiisejä levyllä. Varsinkin toi loppuosa. Jasperin kitarasoolo on semmoinen, että ei voi kuin hattua nostaa.

Doors

Rauhallinen tunnelmapala erottuu muista kappaleista vähäeleisyydellään. Levyn kaaren kannalta se toimii hengähdystaukona ennen viimeisiä kappaleita, jotka kiihdyttävät menon taas uuteen nousuun.

Tuomo: Tähän ei oikeastaan muut kuin Niki ja minä nauhoitettu mitään. Loppupätkässä on studiossa äänitettyjä perkussioita. Jossain vaiheessa tää pyöri instrumentaali-ideana, mutta lopulta siihen rupesi vaan syntyy lauluakin. Parasta tässä oli se, että ei ollut särökitaraa ollenkaan. Pääsi haastamaan itteään sillä tavoin.

Phantom Pain

Edellisestä kappaleesta liukuen lähtevän kappaleen innoittajina ovat toimineet niin Slipknotin uusin levy kuin Rasmus, Kwan, Ghost Brigade sekä Muumipeikko ja pyrstötähti -soundtrack.

Tuomo: Tämä on toinen meidän levyn biiseistä, jossa on eri vire. Muuten soitetaan droppi-C:stä, mutta tää ja seuraava kappale on soitettu drop-Cis:stä. Kuuntelin tätä levyä tehdessä paljon 2000-luvun alun musiikkia. Rasmuksen Funeral Song ja Dead Letters -albumin jutut tulee tästä jollain tavalla mieleen. Rauhallisemmasta osiosta biisin alkupuolelta tulee taas samanlaisia viboja kuin Muumipekko ja pyrstötähti -leffan soundtrackistä kohdassa, jossa ne menee tähtitorniin. Sain hartaan toiveeni läpi, kun tähän tuli haitsukertsi. Kitaraliidissä taas kuuluu kumarrus Ghost Brigadelle.

Aika paljon on efektisälää. Muutenkin meillä on levyllä aika paljon kaikenlaista säksätystä. On siellä jokunen synaraitakin, mutta pääosin ne on tehty kitaralla.

Even Angels Will Fall

Hidastempoinen ja raskaita riffejä sisältävä kappale kertoo viattomuudesta ja satutetuksi tulemisesta.

Lassi: Varmaan FOMO:n lisäksi selkeästi eniten metallibiisi tällä levyllä. Vaikka se on periaatteessa tempoltaan rauhallinen, rytmi on tehokas. Se pistää nyökyttelemään.

Tuomo: Tän biisin lyriikat lähti Axe-sloganista, joka oli jäänyt kummittelemaan takaraivoon lapsuudesta. Biisi ei kerro kuitenkaan deodorantista, vaan siinä lähettiin taklaamaan tekstissä semmoista tietynlaista viattomuutta ja koulukiusaamisasioita. Kappaleessa on progekitarariffi, mikä ei ehkä oo meiän tyypillisintä musaa. Työnimi oli Gojira ja sillä nimellä taitaa lukea settilistassakin edelleen.

Void of Hope

Levyn päätöskappale on J-V Hintikan (Psychework, Machine Men, Red Eleven) bändille tekemä balladi. Toivottomuutta ja surua käsittelevä kappale kasvaa loppua kohti vieden albumin komeasti maaliin.

Lassi: Pandemian alkuaikoina JV esitteli tän demon. Vielä silloin ei tartuttu siihen. Kun tätä levyä tehtiin, niin tajuttiin, että tuossahan on aika ilmiselvä biisi meille. Vaikka tää ei oo varsinaisesti meiän tekemä niin aika hyvin on otettu meiän kuuloisesti se haltuun. Ei yhtään tunnu, että soitettas jonkun muun biisiä.

Tuomo: Tämä taisi olla viimeisimpiä biisejä, mitkä laulujen osalta valmistui tälle levylle. Vielä miksausvaiheessa lisäsin laulut kappaleen ekan kertsin jälkeiseen osaan. Hyvä kun kirjotin, muuten ois varmaan vähän vajanaisen kuuloinen biisi ollut. Meiän bändissä on JV:n biisejä kuunneltu aika paljon jo nuoresta iästä lähtien. Suolahtelaisena Machine Men ja Psychework on olleet tosi merkittäviä bändejä. Aika makee juttu, että ollaan päästy tekee JV:n kanssa hommia. Hän on vähä niin kuin meiän bändin kummisetä.

Hauska fakta: levyn kansi on Luna Killsin Lotta Ruutiaisen tekemä.

Tulevat keikat:

Tampere, Varjobaari 31.5. Mukana Despiser, Chainline ja Blindfold.
Kannus, MONARIFEST 13.6.
Raahe, Raahe Festival 28.6.