Ei olisi ihan osannut arvata, kun Apocalyptican kolmesta sellististä se ”keulakuva” ja puhemies, Eicca Toppinen, ilmoitti kasuaalisti elokuun alkupuolella Vaasassa, Vaasa Festivalin päälavalla liekkimeren hetkeksi tauottua, että bändiltä on tulossa uusi levy ”seuraavan vuoden tammikuussa”, millaisesta levystä on kyse.

Suomessa kaiken kaikkiaan harvalti keikkaileva yhtye heittikin viime vuonna muutaman areena- ja stadionkeikan kotomaan kamaralla, ja kuluvana vuonna on luvassa lisää keikkaa lakeuksilla. Juhannuksen Nummirock-esiintymistä odotellessa yhtye käväisee alkuvuodesta ”pienellä” Euroopan-kiertueella 15 maata kattavalla, 23 keikan mittaisella kiertueella Sabatonia lämmittelemässä. Eikä yhtye tietenkään unohda Suomea, vaan esimerkiksi maaliskuussa Apocalyptica esiintyy muun muassa Turussa, Tampereella, Kuopiossa, Oulussa ja Seinäjoella.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Entä sitten levy? Siitähän tässä pitäisi puhua, ei keikoista. Alkuun on sanottava, että levyn yhdeksästä kappaleesta riittää kuunneltavaa. Albumi ei ehkä sovellu esimerkiksi matka- tai salimusiikiksi, mutta, herranen aika, miten moniulotteisesta äänimaailmasta onkaan kyse! Anna itsellesi hetki aikaa, aikaa rauhoittua, ja laita ”Cell-0” soimaan.

Albumin avaava ”Ashes of the Modern World” kuulostaa lupaavalta ja pistää paljon paukkuja peliin jo heti alussa. Se on kuin aikamatka yhtyeen alkuvuosista nykyhetkeen ja hieno avaus levylle – turhat luulot pois heti alkuun. Aivan heti ei ehkä uskokaan, että Apocalyptican edellisestä instrumentaali-albumista on kulunut likipitäen 17 vuotta ja edellisestä, ”Shadowmaker”-albumista, on vierähtänyt jo viitisen vuotta.

Levyn nimibiisi, ”Cell-0”, on massiivinen, lähes kymmenminuuttinen eepos,  joka tekee vaikutuksen kuulijaan. ”Rise” luo puolestaan hidasta tunnelmaa ja sananmukaisesti nousee ja nostaa odotuksen albumin loppukappaleiden suhteen huippuunsa.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Parin kappaleen jälkeen iskee eetteriin ”Fire & Ice”. Kappaleessa on jotain turvallista. Jopa kaipuun tunteita korostavat huilut ja pillit tuovat mieleen jotain hyvinkin tuttua… Koska arviota kirjoittaessani saatavillani ei ole tarkempia tietoja levyllä vierailevista artisteista, selviää asia kysymällä. Ja sehän on Nightwishin multi-instrumentalisti Troy Donockle, joka luo kappaleella sumuisten nummien tunnelmaa.

Loput kappaleista jääköön kuulijan arvioitavaksi, sillä levy on täynnä yllätyksiä, eikä kaikkea ole hyvä paljastaa missään arviossa. Yhtye on itse tuottanut albumin, ja äänimaailman miksauksesta on vastannut Andrew Scheps, joka on tehnyt töitä muun muassa Red Hot Chili Peppersin, Metallican ja Black Sabbathin kanssa. Levyn äänityksen, editoinnin ja lisätuotannon vastuumiehenä on häärinyt helsinkiläisen Sonic Pump Studiosin Joonas Parkkonen.

Kuulija voi vanhasta tottumuksesta jäädä kaipaamaan vokaaleja, mutta muutaman kuuntelukerran jälkeen alkaa jo kyseenalaistaa, miksi yhtye ylipäätään otti vokaalit mukaan tuotantoihinsa. Tämä tarkkaan mietitty, huippuunsa hiottu ja tuotettu teos erottaa itsensä positiivisessa mielessä likimain yhtyeen koko muusta tuotannosta. Tämä on kuin uuden aikakauden alku, joka ei unohda sitä matkaa, minkä se on jo tehnyt.

Tuntuu todella oudolta arvioida tuotantoa, josta metalli on kovin kaukana tietäen, ettei mukana ole särökitaraa, vaan peruselementteinä on kaiken kaikkiaan kolme selloa ja rummut. Apocalypticassa sellot on kuitenkin roolitettu perinteisen yhtyeen tapaan, ja löytyyhän sieltä sitä säröäkin. Kolmikko Eicca Toppinen, Paavo Lötjönen ja Perttu Kivilaakso loihtii instrumenteistaan niin väkevää äänimaailmaa, että moni nykyajan ”perinteinen” metallibändi jää nuolemaan näppejään. Kun äänimaailmaan lisätään vielä Mikko Sirénin napakat rummut, voi musiikkia kutsua edelleen ”sellometalliksi”. Levy ei ole kuitenkaan pelkkää selloa, vaan levyltä löytyy vähän bassoa, pianoa ja syntikkaa tunnelmallista ja moniulotteista äänimaailmaa luomaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Cell-0” on tunnelmallinen ja upea albumi, joka varmasti erottuu joukosta. Ei ole toista samanlaista yhtyettä kuin Apocalyptica, ja tällä albumilla yhtye on palannut juurilleen lisäten kappaleisiin kaikkea sitä, mitä se on edellisestä instrumentaali-julkaisustaan oppinut. Ja se oli 17 vuoden oppimatka.

9-/10

Kappalelista:
1. Ashes of the Modern World
2. Cell-0
3. Rise
4. En Route to Mayhem
5. Call My Name
6. Fire & Ice
7. Scream for the Silent
8. Catharsis
9. Beyond the Stars

Apocalyptica Facebookissa
Apocalyptica.com

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy