2. Divisioona ei silitä, vaan repii – uusi trilogiajulkaisu ”Omenapuu” kuunneltavissa

2. Divisioona on nelihenkinen yhtye, joka purkaa sisäistä painekattilaansa kolmen soinnun rockin keinoin. Bändin ilmaisu nojaa enemmän tunnetilojen purkamiseen kuin siloiteltuun musikaalisuuteen – ja juuri siksi se tuntuu. Kappaleiden teemat kumpuavat traumatisoituneen lapsen arjesta aikuisen naamion takaa, ja sanoituksissa käsitellään ihmissuhteita, kipupisteitä ja selviytymistä. Musiikillisesti 2. Divisioona seuraa tuttua radioystävällisen rockin kaavaa, mutta sanoman energia kertoo, että soittajilla on takanaan elämää enemmän kuin tarpeeksi.

Tarina sai alkunsa vuonna 2018 toisen yhtyeen raunioilta. Kaikki lähti liikkeelle, kun eräs koomikko toi Jake Luupään basistiksi Kimmon ja nykyisin bändin miksaajana toimivan Kai Kallion kasaamaan eräänlaiseen terapiabändiin. Koomikko itse tarttui mikkiin. Samoihin aikoihin Kimmon aiempi, punk-sävytteinen projekti hajosi käsiin, ja luontevimmaksi ratkaisuksi muodostui haalia uudet soittajat ja laulaja suoraan samalla treeniksellä treenanneesta terapiabändistä.

Koomikko kuitenkin poistui takavasemmalle, ja Jake nappasi kitaran lisäksi myös lauluvastuun. Yhdistäväksi voimaksi löytyi vitutus – ja siitä homma nytkähti kunnolla liikkeelle. 2. Divisioona on siis syntynyt ihan samalla periaatteella kuin sen biisitkin eli sattumalta. 

Eetu ja Niko löytyivät mukaan matkan varrella Jaken ystäväpiiristä. Vuosien saatossa kokoonpano on siis hioutunut nykyiseen muotoonsa, jossa tärkeintä ovat henkilökemiat – ei niinkään soittotaito- ja ulkonäkövaatimukset.

Hyvät tyypit, hallittu kaaos

Yhtyeen laulaja-kitaristi Jake Luupää tunnetaan myös sivutoimisena showpainijana – eikä hänen aggressiivinen laulu- ja soittoilmaisunsa jätä tätä taustaa epäselväksi. Toista kitaraa soittaa Kimmo Lukkarila, joka toimii yhtyeen taiteellisena johtajana ja vastaa pääosin kappaleiden sävellyksistä. Lukkarila tuo mukaan kokemusta, joka tasapainottaa yhtyeen muuten kaoottista energiaa.

Yhtyeen perustuksen muodostavat kuitenkin rytmisektio: basisti Eetu Helin ja rumpali Niko Korpela – kokeneet soittajat, joiden varassa bändin intensiivinen ilmaisu pysyy kasassa. Heidän soittonsa mahdollistaa Luupään ja Lukkarilan luovan kaaoksen.

Jos ylituotetun popin kliininen kiilto kyllästyttää, mutta et kaipaa punkin tai metallin ääripäiden raastavuutta, 2. Divisioona voi olla etsimäsi väylä ulos. Bändi ei tarjoile nuotteja, vaan ahdistusta, ja omien sanojensa mukaan myös ”vitutusta”.

Trilogia omenapuusta

Uutta musiikkia onkin nyt tarjolla, sillä yhtye julkaisi 17. lokakuuta ”Omenapuu”-trilogiansa kaikilla digialustoilla sekä YouTubessa videon kera. Trilogian ytimessä on kappale ”Omenapuu”, jonka syntytarina ulottuu kahden vuosikymmenen taakse. Lukkarila kertoo:

”’Omenapuu’ on kulkenut mukanani vuodesta 2002. Sitä on sovitettu moneen formaattiin, mutta nykyinen, lopullinen muoto löytyi lopulta kuin itsestään – Jaken avustuksella.”

Luupää nauraa:

”Biisi toimii kahdella soinnulla, ja päätimme kokeilla, voisimmeko lisätä siihen kolmannen. No, se ei onnistunut.”

Vaikka kolmatta sointua ei koskaan löytynyt, syntyi jotain huomattavasti suurempaa: 70-luvun progressiivisten rock-yhtyeiden hengessä rakennettu konseptikokonaisuus, jossa ”Omenapuu” saa rinnalleen esipuheen (”Verso”) ja loppusoiton (”Kelo”). Ihan täysin omin avuin yhtye ei urakasta selvinnyt, sillä Kelo-kappaleeseen tarvittiin ihan oikeaa muusikkoa ja lead-kitaran varteen saatiin houkuteltua Tomi Ranta-Kahila. Näin sai muotonsa 2. Divisioonan ”Omenapuu”-trilogia – vahva, henkilökohtainen ja tinkimätön taideteos, joka kannattaa ottaa haltuun heti tänään.

Trilogia on kuunneltavissa kaikilla digialustoilla ja YouTube-videona. Ota bändi seurantaan myös Facebookissa.