20 loistavaa albumia, joiden ohi saatoit nukkua vuonna 2020

Pian on taas yksi vuosi pulkassa, ja tuttuun tapaan vuoden aikana on ilmestynyt aivan valtava määrä uutta musiikkia. Kaikkea uutta on mahdotonta kuulla, mutta tässä listassa on 20 sellaista albumia, jotka ovat omasta mielestäni sellaisia kuuntelemisen arvoisia levyjä, joista ei ole ihan joka paikassa vielä hehkutettu. Mukana on albumeita niin Suomesta kuin maailmaltakin eri genreistä.

Humavoid – Lidless

Suomesta ei välttämättä ole päässyt valtavirtaan ultramodernin progressiivisen metallin edustajaa, mutta djent-tyylin vaikutus on alkanut näkyä hiljalleen myös kotimaisella metallikentällä. Tyylilajissa on ollut toimijoita undergroundissa, mutta tänä vuonna debyyttialbuminsa ”Lidlessin” julkaissut Humavoid lienee paras mahdollinen vientituote sarjassaan. Albumi on täynnä aggressiivista, raskasta ja polveilevaa musiikkia, joka onnistuu jatkamaan suoraan djentin kantaisän, Meshuggahin pelottavassa ja kolossaalisessa hengessä.

Afterbirth – Four Dimensional Flesh

90-luvulla alkunsa saanut Afterbirth ei ole ollut aktiivisin musiikin julkaisija. Pitkän uransa aikana bändi on saanut julkaistua vasta kaksi albumia, joista viimeisin on tänä vuonna ilmestynyt ”Four Dimensional Flesh”. Kyseessä on kuitenkin erittäin vetreää ja notkeaa kuolonmetallia, jossa kuullaan sekaisin aineksia brutaalimmasta ulosannista kuin myös teknisemmästä vatupasseilusta.

Atlases – Woe Portrait

Porilainen Atlases samoaa melankolisessa ja kylmässä maailmassa kakkosalbumillaan ”Woe Portrait”, joka julkaistiin maineikkaan Lifeforce Recordsin kautta. Bändin modernissa post-metallissa saattaa kuulla taannoisen kotimaisen Heveinin melankoliaa, ripauksen Swallow The Sunin jylhyyttä ja aimo annoksen saturoituneita kitaravalleja.

Drain – California Cursed

Kalifornian Santa Cruzista ponnistava Drain tarjoilee omanlaisensa keitoksen thrashia, crossoveria ja hardcore punkia debyyttialbumillaan ”California Cursed”. Tästä retrohenkisestä ja asennerikkaasta keitoksesta voi kauhoa pinnalle paloja Anthraxista, Power Tripista, Faith No Moresta sekä Iron Reaganista.

Everlore – Everlore

Kotimainen Everlore pisti tänä vuonna pihalle debyyttialbuminsa, joka kantaa ylpeänä bändin itsensä nimeä. Jo levyn ensitahdeista kuulee, että bändi hallitsee sankarillisen voimametallin, jota on hiottu 80-lukulaisella heavy metalin terällä. Mikään juustoinen ritarilarppaus ei kuitenkaan ole käynnissä, vaan hommassa tuntuu olevan läsnä luokseen kutsuva pilke silmäkulmassa ja aito energia.

Obsidian Kingdom – Meat Machine

Espanjan auringossa kypsynyt ja osittain mädäntynyt Obsidian Kingdom julkaisi levyllisen avant-garden kehdossa tuuditettua metallia, joka kiehtoo moniulotteisuudellaan. Bändin neljäs virallinen studioalbumi ”Meat Machine” sisältää vaikutteita niin 90-luvun industrial metalista kuin death metalistakin, mutta paketti kääritään johonkin, joka voisi samalla olla myös Vulture Industriesin kanssa samassa sirkuksessa pyörivää progemetallia.

Omnivortex – Diagrams of Consciousness

Death metal on todistetusti yksi niistä asioista, joita Suomessa osataan erittäin hyvin. Helsinkiläislähtöinen Omnivortex julkaisi tänä vuonna debyyttialbuminsa ”Diagrams of Consciousness”, joka sisältää turbulenssia ja teknistä pakokauhua. Jälleen kerran tässä on esimerkki kansainvälisesti laadukkaan kuuloisesta albumista, jonka kappalemateriaali on vahvaa ja monipuolista. Pidit sitten The Facelessista, Allegaeonista tai De Lirium’s Orderista, tulet varmasti nauttimaan myös Omnivortexista.

Loathe – I Let It In And I Took Everything

Siinä vaiheessa, kun itse Deftonesin Chino Moreno jakaa musiikkiasi somessa, ja levysi tuottajana toimi tämän hetken puhutuimpiin mysteeriyhtyeisiin lukeutuvan Sleep Tokenin tuottaja, on levysi varmasti aitoa tavaraa. Ja tämä on tilanne brittiläisen Loathen kohdalla. Bändin metalcoressa kuullaan vahvasti vaikutteita Deftonesilta, mutta nämä vaikutteet sulavat yhteen modernin äärimmäisen matalavireisen ja aggressiivisen metalcoren kanssa. Albumi on samalla sekä kaunis että armoton; kuin päiväunen aikainen unihalvaus auringossa.

Endless Forms Most Gruesome – Endless Forms Most Gruesome

Bändi, jossa toimii jäseniä niin Swallow The Sunista kuin Ghost Brigadestakin saa ainakin allekirjoittaneen heti kiinnostuneeksi. Nimen perusteella voisi luulla, että kyseessä on jokin erikoinen Nightwish-coverbändi, mutta tämä ei voisi olla kauempana totuudesta. Endless Forms Most Gruesome sukeltaa debyyttialbumillaan liejuiseen ja painajaismaiseen maailmaan, jonka spiraalikäytävät hengittävät Meshuggahia, Eyehategodia ja Godfleshia.

Curse Upon A Prayer – Infidel

Kotimainen black metal -yhtye Curse Upon A Prayer ihastutti jo vuoden 2015 albumillaan ”Rotten Tongues”, mutta tänä vuonna ilmestynyt ”Infidel” tuntuu loksahtaneen paikoilleen täydellisesti. Bändillä on oma selkeä identiteetti, joka tuntuu genressään virkistävältä ja elinvoimaa pursuavalta. Tämän lisäksi levy myös sisältää rautaista kappalemateriaalia, jota toivoisi pian pääsevänsä kuulemaan livenäkin.

Crippled Black Phoenix – Ellengæst

2000-luvun alkupuoliskolla perustettu brittiyhtye Crippled Black Phoenix ei osoita väsymisen merkkejä vielä yhdeksännelläkään albumillaan. On mahdollista jopa väittää, että tämä tunnelmallisen post-rockin mestari vain paranee levy levyltä, ja tämä on helppo kuulla ”Ellengæstin” moniulotteisessa musiikissa.

Balance Breach – Dead End Diaries

Suomen seuraaviin mahdollisiin vientituotteisiin saattaa kuulua kotimainen metalcore, sillä niin paljon laadukasta ja kansainvälisen kuuloista mäiskintää meiltä on alkanut ponnahdella. Yksi näistä on ehdottomasti Balance Breach, joka selvästi tietää, millaista corea maailmalla tehdään. Bändin debyyttialbumi ”Dead End Diaries” lukeutuu ehdottomasti vahvimpiin debyyttialbumeihin, joita Suomessa on tänä vuonna julkaistu.

Joviac – Here And Now

Jos Toto, Dream Theater ja Haken olisivat päättäneet istua samaan pöytään tekemään levyllisen musiikkia, olisi Joviacin ”Here And Now” varmasti koottu juuri niistä kappaleista. Tampereella toimintaansa harjoittava Joviac on päässyt lipsahtamaan toisen levynsä kohdalla vieläkin liian monen tutkan ohi siihen nähden, miten laadukasta musiikkia albumi sisältää.

Indistinct – Violent Ends

Nautin aina siitä, kun Suomessa tehdään jotain hyvin spesifiä ja tietylle yleisölle uppoavaa. Kotimaisen Indistinctin debyyttialbumi ”Violent Ends” lukeutuu näihin julkaisuihin. Levy sisältää modernin djentin alalajiin kuuluvaa musiikkia, joka hakee vaikutteita erityisesti Vildhjartan ja Humanity’s Last Breathin tuotannosta; tämä on sitä niin kutsuttua ”thall”-musiikkia, jossa kitarat kirskuvat ja vapaa dissonanssi raapii korvia aina silloin kun ei juntata mahdollisimman matalalle viritettyjä kitaroita.

Väki – Kuolleen maan omaksi

Tänä vuonna on julkaistu paljon hyvää kotimaista black metalia, mutta Väki-yhtyeen debyyttialbumi ”Kuolleen maan omaksi” tuntuu saaneen vähemmän huomiota, kuin mitä se ansaitsisi. Albumille on saatu vahva immersiivinen ulottuvuus, joka todistetusti sopii intensiiviseen black metaliin kuin pentagrammi farkkutakkiin.

Oceans Of Slumber – Oceans Of Slumber

Tämä yhdysvaltalaisyhtye on hiljalleen kerännyt kiinnostuneita korvapareja progressiivisen metallin fanien keskuudessa, mutta pottia ei olla jostain syystä onnistuttu aikaisemmin täysin räjäyttämään. Portit ovat kuitenkin selvästi auenneet bändin omaa nimeä kantavalla neljännellä albumilla, jonka musiikki on kaunista, polveilevaa ja paikoitellen hyvinkin pakahduttavaa. Musiikki on kuin sekoitus Ne Obliviscariksen seesteisempiä hetkiä, Opethia, Persefonea ja jopa Nightwishin mahtipontisuutta.

Chronoform – Myoni

Kauhajokelainen Chronoform julkaisi debyyttialbuminsa viime vuonna, mutta bändi ei jäänyt istumaan tumput suorina, vaan uutta materiaalia tehtiin jo samana vuonna. Nyt bändin kakkosalbumi ”Myoni” on julkaistu, ja kehityksen kuulee jo nyt. Levy sisältää aggressiivista mäiskettä, jota voi kuvailla sekoitukseksi Mors Subitan death metalia ja After The Burialin djent-vaikutteista metalcorea.

Wake – Devouring Ruin

Kanadalainen Wake julkaisi tänä vuonna kuudennen albuminsa ”Devouring Ruin”, joka on varmasti yhtyeen tuotannon paras albumikokonaisuus tähän mennessä. Albumi sisältää vetreää ja ruutipitoista grindcoren, thrash metalin ja death metalin yhdistelmää, jota voi todella kuvailla vain genrellä ”extreme metal”.

Defecto – Duality

Kaipaatko vahvoja vokaalisuorituksia, voimakkaita heavy metal -riffejä ja monipuolisia soittosuorituksia? Tanskalainen Defecto tarjoaa juuri tätä albumillaan ”Duality”. Levyn musiikissa on pieni progressiivinen terä Symphony X:n kaltaisten yhtyeiden hengessä, mutta täydelliseen tekniseen sirkukseen ei koskaan lähdetä pyörimään, vaan musiikin ytimessä ovat aina vahvat kappaleet ja melodiat.

Trepalium – From The Ground

Nyt svengaa! Ranskalainen Trepalium julkaisi albumillisen rouheaa rockin ja metallin sekoitusta, jolle on saatu paljon tarttuvaa swing-henkistä groovea koukeroisten riffien oheen. Levy on kuin valkaisuainekylvyssä käynyttä teknistä death metalia, josta karsiutuivat pois murina ja kuolema, ja tilalle jäi tekninen osaaminen ja erikoinen taipumus jazzahtaviin elementteihin.

Kommentoi julkaisua