2000-luvun järein kokoelmalevy? System Of A Downin ”Steal This Album!” täyttää 15 vuotta

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 26.11.2017

System Of A Down lukeutuu niihin yhtyeisiin, joita kuuntelin aktiivisesti ennen korkeakouluopintojen aloittamista. Viime vuosina yhtyeen albumeja on tullut kuunneltua harvemmin, mutta ”Steal This Album!” -levyn merkkipäivän kunniaksi sain hyvän syyn paneutua tähän erikoiseen amerikkalais-armenialaiseen yhtyeeseen. Itselläni ei ole SOAD:in tuotannossa varsinaista suosikkialbumia, koska olen kuunnellut albumeja sekalaisessa järjestyksessä mp3-soittimeltani kiinnittämättä sen enempää huomiota siihen, mikä levy milloinkin soi. Nyt oli siis oiva tilaisuus pureutua kunnolla yhteen levyyn.

SOAD nousi maailmanlaajuiseen suosioon viimeistään ”Toxicity”-menestysalbuminsa myötä vuonna 2001. Kyseisenä vuonna sattuivat myös Yhdysvaltoja ravisuttaneet WTC-tornien terrori-iskut. Tapahtuman seurauksena monet radioasemat lopettivat soittamasta poliittisesti kantaa ottavia tai muuten sanoituksiltaan epäilyttäviä yhtyeitä. Osa Yhdysvaltojen radioasemista lakkasi soittamasta myös SOAD:in musiikkia mutta vasta sen jälkeen, kun yhtyeen vokalisti Serj Tankian oli kirjoittanut ”Understandin Oil” -esseensä. Kirjoituksessaan Tankian käsitteli terrori-iskun syitä usealta kantilta. Tankian kirjoitti esseen kuitenkin vain kaksi päivää iskujen jälkeen, jolloin kirjoitukseen ei osattu suhtautua maltillisesti. ”Toxicity” oli joka tapauksessa myynyt vuoden aikana erinomaisesti, eikä mikään hidastuttanut yhtyeen suosion kasvua.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Seuraavan albumin julkaisun suhteen yhtye koki pieniä vastoinkäymisiä. Tuntemattomista syistä johtuen yhtyeen demo-vaiheessa olleet nauhoitukset päättyivät internetiin ja levisivät siellä kulovalkean tavoin. SOAD ei kuitenkaan masentunut tästä vaan päätti julkaista seuraavan levyn ”Steal This Album!” -nimellä, koska musiikki oli jo käytännössä varastettu yhtyeeltä. Yhtyeen kitaristi Daron Malakian mukaan albumin vuotamisessa harmitti eniten keskeneräisten töiden leviäminen epätäydellisinä, eikä niinkään rahallinen menetys.

Vuonna 2002 ilmestynyttä ”Steal This Album!” -julkaisua ei ole tehty perinteisellä kaavalla, vaan se koostuu yhtyeen uran varrella äänitetyistä kappaleista. Osa kappaleista on vuodelta 1995 kuten ”Mr. Jack”, mutta levylle päätyi myös huomattavasti tuoreempia kappaleita ”Toxicity”-levyn äänityksistä. Albumi on niin sanotusti ”b-puolen” kappaleista koostettu kokoelmalevy, johon yhtye itse kuitenkin suhtautuu studioalbumina. Itsekään en koe SOAD:in kolmatta albumia kokoelmana, vaan yhtenä levynä muiden joukossa. Jos levyä miettii kuitenkin kokoelmana, on se pirun kova sellainen! Jämäkappaleista koostetut albumit ovat usein tasoltaan huomattavasti heikompia kuin muut albumit, mutta ”Steal This Album!” -levyn kohdalla taso on yhtä korkea, ellei peräti jopa korkeampi.

”Steal This Album!” sisältää kunnioitettavat kuusitoista kappaletta, mutta kun kappaleet ovat kestoltaan pääsääntöisesti kahden minuutin mittaisia, soljuu pitkäsoitto vaivatta läpi. Jotta te lukijat välttyisitte pahimmalta pitkästymiseltä tätä lukiessanne, en käy läpi kaikkia kappaleita vaan nostan esille eniten huomiota vaativat äänitykset. Levy murjaistaan käyntiin mielipuolisen kuuloisella ”Chic ’N’ Stulla”, jossa piilee kuitenkin viesti pizzojen ja pepperonien seassa: sanoituksissa otetaan kantaa yliampuvaan markkinointiin, jota tiedotuskanavat tursuavat kyllästymiseen asti. Vastaavasti ”Innervision” kuulostaa säädyllisemmältä, mutta tämänkin kappaleen sanoituksissa on pimeä puolensa. ”Bubblesin” erikoisista sanoituksista voi olla vaikea saada kiinni – itse en ainakaan täysin hahmota niiden merkitystä – mutta itse kappale on soundinsa puolesta varsinainen jyrä!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Boom!” alkaa Tankianin lakonisella puheella, jossa hän neutraalin oloisesti ja systemaattisesti esittelee yhteiskunnan epäkohtia. Kertosäkeistöissä homma räjähtää ja lauseet ”Every time you drop the bomb / you kill the god your child has born” taotaan kuulijan korvista sisään huutojen kera. Lyriikoidensa suhteen ”Boom!” on poliittisesti äärimmäisen syvältä viiltävä, millä SOAD haluaa avata ihmisten silmiä maailman epäoikeudenmukaisuutta kohtaan. Aggressiivinen ”A.D.D.” jatkaa samanlaisella maailmantilan kritisoinnilla ottaen tähtäimeensä Yhdysvaltojen ulkopolitiikan.

”Mr. Jack” on albumin ensimmäinen kevyt kappale, josta löytyy kuitenkin muhkeasti murisevia kitaravalleja. Kappale etenee pääsääntöisesti rauhallisesti Tankianin ja Malakianin yhteislaululla. Tunnelma on painostava, joten ”Mr. Jackiä” ei miellä mitenkään irralliseksi albumin muista kappaleista. Kappaleen loppuun on myös säästetty muutamat paukut, joita ei kannata jättää kuuntelematta. ”I-E-A-I-A-I-O” tuo jälleen esille SOAD:in älyvapaan oloisia sanoituksia, eikä kappaletta kuunnellessa voi olla miettimättä, miten tällaisestakin on saatu toimivaa! ”I-E-A-I-A-I-O”-kappaleen perään isketään välittömästi 46-sekuntinen turpaanveto ”36”, joka toimii hyvänä alustuksena ”Picturesille”.

Tässä vaiheessa takana on kymmenen kappaletta, ja edessä on vielä kuusi. ”Highway Song” lukeutuu ehdottomasti yhdeksi albumin hienoimmista kappaleista hypnoottisen äänimaisemansa puolesta, sekopäisimmän kappaleen pystin vie ”Fuck The System”. Jos et usko, niin kuuntele itse! Sanoituksia kuunnellessa huomaa, ettei osassa ole mitään järkeä, mutta osassa on vastaavasti puhdasta, patoutunutta anarkiaa. Albumin melankolisimmaksi kappaleeksi osoittautuu ”Ego Brain”, jonka sanoitukset saattavat aiheuttaa haikean olon. Kappaleessa on vahva intensiivisyys, joka pureutuu ihmismielen syövereihin asti. ”Ego Brain” on suorastaan pakahduttavan upea kappale, ja tuntui hienolta löytää tämä kappale uudelleen.

“Thetawaves” on soundinsa ja sanoitustensa suhteen perus SOAD:ia. Kappaleen erikoisuutena on, että se tuntuu loppuvan kesken, minkä perään alkaa välittömästi soida akustinen kitara ”Rouletten” muodossa. ”Roulette” on aidosti rauhallinen, jopa SOAD:in mittapuulla, ja luonteensa puolesta se on aavistuksen alakuloinen. Sanoitukset eivät suoranaisesti viittaa rakkauskappaleeseen, mutta jonkin asteista ihmissuhdeteemaa siitä voi löytää. ”Streamline” lopettaa albumin mahtipontisilla lauluosuuksilla ja sydäntä riipivillä sanoituksilla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Kaiken kaikkiaan ”Steal This Album!” pitää sisällään vahvan arsenaalin, josta ei juurikaan löydy heikkoja suorituksia. Toki kuuteentoista kappaleeseen mahtuu kaksi tai kolme tasapaksumpaa vetoa, mutta eri-ikäisistä ralleista koostettu albumi on yllättävänkin eheän kuuloinen. Tai niinkin eheä kuin SOAD voi tyyliltään olla. Joka tapauksessa albumi ei kalpene muiden albumien rinnalla, vaikkei sisälläkään ”B.Y.O.B:in” tai ”Toxicityn” kaltaisia hittejä.

Kappalelista: