30 vuotta vampyyrirockia: Näyttävä The 69 Eyes Helsingin Nosturissa 30.8.2019

Eletään vuoden viimeistä kesäviikonloppua, jolloin illat alkavat jo hämärtyä pimeneviin öihin ja valoisat kesäyöt jäävät taas hetkeksi vain muistoihimme odottamaan seuraavaa suvea saapuvaksi. Koska kesäpäivät ovat nyt virallisesti takana päin, on varsin sallittavaa antaa pimeydelle valta ja herättää hyvällä omallatunnolla se sisäinen vampyyriruhtinas tai -ruhtinatar, sekä suunnata Helsingin Nosturiin kuuntelemaan The 69 Eyesia.

Ottaen huomioon sen tosiasian, että myös loistavana rokkiluolana toiminut Nosturi tullaan purkamaan vuoden loppuun mennessä, väkeä on saatu hyvin liikkeelle kyseiselle keikalle jäähyväistenkin merkeissä.

Helsingin virallisten vampyyreiden lauteita oli tällä kertaa lämmittelemässä kotimainen blues rock -tyyppinen varttuneempi kokoonpano nimeltään National Nightmare. Yhtye on julkaissut yhden albumin, ja tietojen mukaan se työstää parhaillaan toista levyään. Kyseistä bändiä kuunnellessa tulee heti sellainen tunne, että musiikkia esitetään koko sydämestä ja rock on osa sielua jokaisella jäsenellä. National Nightmare on rouheaa rockia esittävä bändi, joka esiintyy yleisölle tunteella ja soittamisen ilosta. Yleisöstä päätellen lämmittelevä yhtye oli mieluinen ja vastaanotto kaikinpuolin positiivinen.

Illan hämärän odotettu ”Nosferatu”, eli The 69 Eyes saapui lavalle kello 22:15 ja aloitti settinsä vuonna 2004 ilmestyneen ”Devils”-studioalbumin nimikkokappaleella. Keikan aikana tehtiin aikamatkustusta kuusysien nostalgisiin ja synkkiin kappaleisiin alkuvuosilta, sillä kuka tosifani nyt ei haluaisi fiilistellä biisejä kuten ”The Chair”, ”Framed In Blood”, ”Brandon Lee”, ”Wasting The Dawn” ja ”Betty Blue”? Yhtyeen soundi on muuttunut vuosien varrella aika paljon, eivätkä yhtyeen uudemmat kappaleet ole lainkaan niin melankolisia ja synkkiä kuin biisit vielä noin reilu viisitoista vuotta sitten. Uudemman tuotannon biiseistä monet ovat tarttuvan meneviä rock-kappaleita, joita voi halutessaan tanssia, vaikka lyriikoissa on edelleen synkkyyttä ja syvällisempääkin tarinankerrontaa.

Yhtye on julkaisemassa kuluvan kuun 13. päivä uuden, ”West End”-nimeä kantavan studioalbuminsa, jolta kuultiin kaikki kolme singlenä tähän mennessä ilmestynyttä kappaletta. Tulevalta levyltä omaksi suosikikseni lukeutuva myyttinen ”Cheyenna” kuului illan settilistaan, mutta kuultiinpa myös ”Black Orchid” ja ”27 & Done”. Yleisö ei vierastanut uutta materiaalia, joka sulautui hyvin settilistaan ja sai hyvän vastaanoton.

Tosiasiahan on se, että koska bändiltä ilmestyy kohta kahdestoista albumi, on sillä niin paljon hittimateriaalia, että vielä olisin toivonut settilistaan muutaman kappaleen lisää. Joitain kappaleita jäin siis kaipaamaan, mutta onneksi The 69 Eyesin tapoihin ei todellakaan kuulu jäädää paikalleen sammaloitumaan, vaan bändi kiertää tällä hetkellä ehkä aktiivisemmin kuin koskaan, mikä mahdollistaa sen näkemisen pian uudestaankin. Sehän on vaan tietenkin hyvä asia, että jää sellainen pienempi tai suurempikin nälkä nähdä yhtye vielä uudestaan. Henkilökohtaisesti itselläni oli kulunut aivan liian monta vuotta The 69 Eyesin edellisestä keikasta, joten nälkä kyllä jäi nähdä tämä goottivampyyri-kokoonpano uudestankin täällä Helsingin yössä.

The 69 Eyesin miehistöstä osa on jo viidenkymmenen vuoden paremmalla puolella, ja musiikkia soitetaan kolmenkymmenen vuoden kokemuksella kyseisessä yhtyeessä. Nosturin-keikkaa katsoessa lavalla esiintyy energisiä, karismaattisia ja nuorekkaan oloisia herrasmiehiä, sillä eiväthän oikeat vampyyrit edes vanhene samalla tavalla kuin tavalliset kuolevaiset.

Klubisyksy 2019 on nyt omalta osaltani käynnistetty varsin asiallisella tavalla. Seuraavaksi otetaan The 69 Eyesin uusi albumi haltuun ja pidetään goottirockin palavaa roihua yllä jatkossakin, sillä se alkaa olla melkein jo uhanalainen ”luonnonvara” tänä päivänä. Koska kesä on tosiaan nyt ohi, lopetan tämän kirjoituksen lainaamalla vokalisti Jyrki 69:n sanoja keikan lopusta, eli ”Happy Halloween!”

Settilista:

Raportti: Nicole Hellberg
Kuvat: Marlena Darocha ja Eini Marjakangas