360 asteen elämää kuution sisässä: haastattelussa seitsemännen albuminsa pian julkaiseva Stam1na
Stam1na on bändi, joka ei juuri esipuheita kaipaa. Lemiläinen metallijyrä on ollut suuren yleisön suosiossa ja tietoisuudessa yli vuosikymmenen ja olemassakin jo kaksikymmentä vuotta. Noihin vuosiin on mahtunut kultalevyjä, loppuunmyytyjä keikkoja, musiikkivideopalkintoja ja muuta hienoa, eikä vauhti osoita hiipumisen merkkejä uudellakaan levyllä eli ”Elokuutiolla”, joka julkaistaan 18.3. ”Elokuution” julkaisee entiseen malliin Sakara Records. Kaaoszine otti yhteyttä bändin kitaristi-laulaja Antti Hyyryseen, jolta kyseltiin hieman uuden levyn juonipainotteisista sanoituksista, levyn äänitysprosessista ja tulevasta Sakara Tour -kiertueesta.
Morjensta! Mitäs Stam1nan leiriin kuuluu tällä hetkellä?
Antti Hyyrynen: No, Soundin kanteen päästiin! Se on miusta seitsemännellä albumilla ihan hieno saavutus. Mie tunnustan, että pidän tuommoisista merkkipaaluista. Moni sanoo, että Emmat ja nämä eivät merkitse mitään, mutta miulle esimerkiksi tuo Soundin kansi on konkreettinen osoitus siitä, että jonkinlainen status on saavutettu.
Meininki on siis hyvä, koska kalenteri täyttyi ja WÖYH:in hommat loppui itseltä nyt kokonaan tältä erää, niin pääsee keskittymään treenaamiseen ja muuhun. Eilen treenasin kaksi tuntia, että biisit ja laulut menisi itseltä oikein. Lisäksi pitää treenata porukalla, suunnitella settilistoja ja lavaspektaakkeleita, screenejä, pommeja ja muuta kivaa… Meillä on levyn ennakkokuuntelu Lappeenrannan Nuijamiehessä 16.3. ihan bändin omilla ehdoilla, ja se pitää suunnitella myös. Bändi maksaa sen levy-yhtiön kanssa puoliksi, että saadaan porukka paikalle. Helvetin hyviä hommia siis!
Lisäksi alkaa tämä toimitusrumba, eli ryhdyn kohta ravaamaan Helsingissä. Menen Pasilaan kello kymmenen aamulla, vaikka asun Lappeenrannassa.
Sitten on vielä videopuoli, tulee sellainen lanseeraus, josta ihmiset tulee varmasti diggaamaan. Me tehdään sellainen videokokoelma, josta en ehkä enempää uskalla puhua, mutta tulee siis A/V-matskua jengille uuden levyn tiimoilta. Olen neljä päivää juuri tässä penkissä leikannut kyseistä materiaalia. Hyviä juttuja tulossa!
Mainos päättyy
Stam1nan uralla on seuraavaksi luvassa seitsemännen levyn julkaisu. Levy kantaa nimeä ”Elokuutio”. Mitä voisit näin ensialkuun kertoa levystä, milloin ryhdyitte työskentelemään sen parissa, kauanko kirjoittaminen kesti ja oliko kirjoitusprosessi työläs?
Antti Hyyrynen: Työläs se kyllä oli, ja lähtökohtaisesti työläämpi kuin ”normaali” levy, koska piti kirjoittaa ehyt tarina. Sanoittajana koin vastuuta siitä, että se on myös musiikillisesti ehyt draamankaari. Siinä mennään antiikin oppien mukaan alkusysäyksestä keskivaiheen kautta loppuhuipennukseen, eli biisijärjestyksen piti olla ajoissa tiedossa.
Vuoden tiivis projektihan tämä on suurin piirtein ollut. Alunperin oli 26 demobiisiä, ja nyt on 10 albumiraitaa ja ehyt tarina. Eihän levynteko ikinä helppoa ole, mutta Stam1nalla on ollut taipumusta kokonaisvaltaisuuteen visuaalisuuden puolesta. Olemme Kai-Pekan kanssa sellainen taistelupari ja lisäksi molemmat medianomeja. Teimme sitten graafikon kanssa töitä, että saimme tarinan ja levyn biisejä vahvistavan visuaalisen elämyksen mukaan. Kannet tehtiin ajatuksen kanssa: niitä ei vain sylkäistä sellaisina kuin joku graafikko ne näkee, mikä on tuonut toki paljon lisätunteja levyn tekemiseen.
Onhan tässä yli vuoden proggis ollut, ja samalla on tehty Stam1nan kanssa keikkoja, eli ei ole voitu vetäytyä flanellipaidat päällä vuodeksi jonnekin kaukaiselle vuorelle soittelemaan akustista, ja sitten vuoden päästä levy olisi valmis. Me kaikki hoidamme samalla myös arkihommia, joten tämä on sellaista kikkailua. Itselläni seuraava loma on joskus elokuun lopulla parisen viikkoa.
Mainos päättyy
Eli kovasti on duunia luvassa.
Antti Hyyrynen: Kyllä! Ja rahaa ei ole yhtään, koska viimeisin keikka on ollut Lutakko Liekeissä elokuun lopussa. Seuraavat keikat on huhtikuussa, että millähän vitulla sitä sitten elää?
Onko kyseessä kenties jopa Stam1nan pisin keikkatauko?
Antti Hyyrynen: Saattaa olla. Muistan, että joskus kosketinsoittajamme Emil Lähteenmäki laittoi Tampereen kämppänsä alivuokralle keikkatauon ajaksi ja muutti Prahaan. Itse asiassa hän tienasi sillä, koska Prahassa on niin halpaa asua ja maistella tsekkiläistä olutta. Siistiä kaiken kaikkiaan!
Millaista studiotyöskentely levyn parissa oli? Missä levy äänitettiin, ja oliko studiotyöskentely bändille tyypillistä vai oliko mukana uusia temppuja? Tällä kertaa mukana studiossa oli käsittääkseni ”Raja”-albumilta tuttu tuottaja, Janne Joutsenniemi?
Antti Hyyrynen: Kyllä, tämä on faktaa. Olimme Joensuun Lehmossa, jossa on studio nimeltä SF-Sounds. Paikka tuli miulle tutuksi Medialouhos AB -yrityksen kautta, kun kävimme siellä tekemässä Kotiteollisuudelle musiikkivideota, kun he olivat äänittämässä ”Kruuna/Klaava”-levyään joskus syksyllä. Ihastuin paikkaan heti, koska se on hieno ja avara, hyvin loftmaisesti sängyt studion päällisillä, kompaktit sosiaali- ja keittiötilat, ulkona kaunista joensuunlaista luontoa sekä joki ja joen varressa sauna. Halusin päästä Stam1nankin kanssa tuollaiseen mestaan – siellä voi ihan tuntea fengshuin. Ehdotin studiota muulle porukalle, ja kaupat tulivat.
Tuottaja valikoitui bändinkeskisessä spekulaatiossa. Meillä oli muutama vaihtoehto vetämässä, mutta kun lopulta mietimme vaihtoehtoja ja aikatauluja, Janne Joutsenniemi valikoitui hommaan. Voi siis joillekin tulla yllätyksenä, mutta tuottajatkin ovat ihmisiä! Heillä on aikataulut ja kaikkea. Vaikka näennäisesti tuottaja vain istuu tuolilla, painaa reciä ja stopia ja koettaa puhua viisaita, niin se miettii välillä sitä asiaa, jota se tekee, ja on muutakin kuin nimi levyn kansivihkossa. Valinta ei ollut ollenkaan virhe, koska Janne ei muutu. Hän ei ole muuttunut vuosien varrella mihinkään, vaan on yhä sama veijari kuin vuonna 2007 ”Rajan” äänityksissä.
Osaa yhä painaa reciä ja stopia ihailtavan hyvin?
Mainos päättyy
Antti Hyyrynen: Kyllä! Ja kujeilee, pitää yllä hyvää henkeä ja inspiroi. Jannella on myös helvetin hyviä ideoita laulutuotannollisesti, laulatus on mukavaa ja hänellä on erittäin hyvä sävelkorva, vaikkakaan tällä kertaa kaikkein pienimpiä hertsimääriä ei lähdetty korjaamaan. Sävelkorkeudet voivat siis hyvällä tavalla hieman heittää, koska olemme kypsyneet ja välitämme vain tärkeistä asioista, kuten tuottajan hyvinvoinnista ja siitä, että teimme hyvää ruokaa studiossa. Bändissä on erittäin tarkkaan ruokavaliotaan tarkkailevia herrasmiehiä, jotka eivät syö tehotuotettuja tuotteita. Sosiaali- ja keittötiloissa keskusteltiinkin päivittäin paljon ruokaan ja hyvinvointiin liittyvistä asioista sekä katseltiin Netflixistä dokumentteja ja keskusteltiin niistä. Lisäksi nukuimme vierekkäin kuin veljekset, mitä toki olemmekin!
Verrattuna esimerkiksi vuonna 2014 julkaistuun ”SLK”-levyyn, millaisia musiikillisia eroja levyjen välillä on? Entä millaisia eroavaisuuksia näet lopputuloksissa kokonaisuutena? Onko musiikkia tietoisesti kehitetty johonkin suuntaan?
Antti Hyyrynen: Nämä ovat aina vaikeita kysymyksiä. Peruslatteuksia osaan toki uudelleen muotoilla eli ”tällä kertaa laajensimme ääripäitä”, mutta ei, se lause on kielletty eikä sitä pidä koskaan enää käyttää. Musiikintekijöille, sanoittajille ja tuottajaihmisille tärkeät vivahteet tulevat siitä, miten äänityksen arki menee, millainen ympäristö on ja miten se muodostuu, tuntuuko se riippakivelle ja ovatko biisit yhä inspiroivia, koska siinä vaiheessa on tehty tuotantodemoja todella paljon. Ensimmäinen ero ”Elokuutiossa” on se, että tuotantodemoja tehtiin noin viisi per kappale ennen studiota. ”SLK”:lla niitä oli vain noin kolme, ja mitä kauemmas levyissä mennään, sitä enemmän esituotannon määrä tippuu. ”Elokuutiolla” on valmistauduttu ennakkoon kaikkein parhaiten.
Kai-Pekalta on tullut kolmen kappaleen demot tälle albumille, ja ne ovat olleet niin valmiita jo siinä vaiheessa, että voidaan jopa puhua läpisävelletyistä biiseistä. Pieniä yksityiskohtia lukuun ottamatta on voitu päätyä alkuperäiseen suunnitelmaan, mutta pari villikorttiakin sieltä löytyy kuten ”Mätä Hohtava Omena”, joka muodostui vasta studiossa. Pääpiirteittäin ”Elokuutio” oli kuitenkin todella valmis jo ennen studiota.
Oli myös ehdottomasti mukavampaa viettää neljä viikkoa Joensuussa kuin Hämeenlinnassa, koska Hämeenlinnassa ei ollut saunaa ja sinne oli vitun pitkä matka – vaikka niin on kyllä Joensuuhunkin. Toki on sanottava, että Hämeenlinnassa oli flipperi. Joensuussa oli luonto: kun meni kolmen päivän sisällä istuskelunjälkeen käymään ulkona, niin siellä tervehti kaunis pimenevä loppusyksy, mikä oli hyvin rauhoittava kokemus. Nyt meillä on paljon tiukempi yhtenäinen kokonaisuus. ”SLK” miksautettiin Tanskassa, mutta nyt kävimme taistelupari Kai-Pekan kanssa itse paikalla Ruotsissa, joten ”Elokuutio” tuntuu enemmän omalle, vaikka Jens Bogrenhan senkin väänsi.
Lopputuloksessa voi sanoa, että tämä on paljon värikkäämpi kuin ”SLK”, mikä on kuvien ja silmien kautta ajattelevalle erittäin ilmiselvä juttu, koska ”SLK” oli mustavalkoinen levy. Jo ”Kuudet Raamit” -videolla haettiin tällä kertaa vähän valoa ja loistoa, ja se on perusteltua! Kun saatte sanoitukset luettavaksi, ymmärrätte kaiken.
Kuka oli vastuussa levyn kansitaiteesta?
Antti Hyyrynen: Kansitaide on Teemu Leinonen -nimisen graafikon tekemä, ja hänen käsialaansa olivat myös promokuvat, mutta alleviivaan, että team Lappeenranta eli Hyyrynen ja Kangasmäki ovat olleet kovasti mukana. Olemme puhuneet teemoista, ja on muuten hienoa tehdä, kun bändiläiset ovat paikalla kertomassa ja suunnittelemassa, ja sitten graafikko toteuttaa suunnitelmat. Teemu on loistotyyppi ja ollut myös Medialouhoksella töissä, eli hyvä ystävä, joka toteuttaa juttua. Loistohommia!
Levyn sanoituksista on kerrottu sen verran, että kyseessä on hyvin tarinavetoinen teos. Monet tahot pitävät edellistä juonivetoista levyänne, ”Viimeistä Atlantista”, uranne parhaana. Millaista tarinaa ja tematiikka levyltä voidaan odottaa tällä kertaa, ja mikä on tarina Elokuution takana?
Antti Hyyrynen: Tähän mennessä olen avannut tarinaa jo aika paljon, eli en ole kamalasti jaksanut sensuroida etukäteen. Monethan sanovat, etteivät halua etukäteen kertoa siksi, että jokainen saa itse tehdä omat päätelmänsä, mutta kyllä mie voin kertoa eli jos ei halua spoilata itseltään niin kannattaa lopettaa tämän lukeminen nyt.
Siinä on siis tarina jostakin lähitulevaisuuden mestasta, joka on kokenut kovia. Jostain päin raunioita ja metropoleja ilmaantuu tarinan kertoja, joka pääsee kertomaan ihmelaitteen saapumisesta. Se on sellainen laite tai entiteetti, joka tuodaan yhteisöön. Siinä on jotakin digitaalisuuteen, sähköisyyteen ja virtuaalisuuteen liittyvää, se on kaunispuheinen kaunis asia, houkutteleva ja käteen sopiva, ja se lupaa parempaa huomista. Asiasta tulee sitten niin hieno tälle porukalle, että he päättävät laajentaa sen reviiriä, koska se on ilmainen ja koko pointti on siinä, että jos jotakin saa ilmaiseksi niin miksei sitä ottaisi. Ainoa pointti on siinä, että jos ei kysy sen hintaa, se ei maksa mitään, ja tämä pohjustaa lopputarinaa. Tämähän on verrannollista omaan aikaamme, sillä ihmiset eivät ymmärrä musiikin levittämisen ja näennäisen ilmaisten applikaatioiden lopullista hintaa. Ei Facebookin tai Instagramin kaltaisissa paikoissa kukaan ole hyvää hyvyyttään tekemässä mitään, vaan kaikki on suunniteltua. Levyllä puidaan, että mitä ja mitä varten evätään näiltä käyttäjiltä tai niiltä, jotka puhuvat niiden puolesta. Myöhemmin tarina laajenee vielä vallanpitäjien tavoitteisiin ja ihan suoraan kulttuurin laajentamiseen sekä teologisiin kysymyksiin. Pohjimmiltaan levy on hyvin uskonnonvastainen ja toivon sen myös hyvin välittyvän levystä ja kokonaisuudesta, meitä nimittäin pannaan perseeseen ja lujaa!
Eli joka puolelta meitä siis pannaan kuvaannollisesti perseeseen?
Antti Hyyrynen: No, ei ihan joka puolelta. Elämme vain illuusiossa, että olemme erikoisia ja jokainen meistä on tärkeä… Vaikka emme todellakaan ole! Näistä asioista levy siis kertoo, vaikka tämä tällaista hajanaista höyryämistä onkin, niin luotan siihen, että kun tarina on muovautunut kymmenen biisin tekstiksi, se on varmasti yksinkertaistanut tätä, ja tarina on helpompi ottaa haltuun biiseistä kuin nopeasta selityksestä.
Sanoit tuossa aiemmin, että itsellesi on hieman raskaampaa kirjoittaa ”juonivetoisia” levyjä, mutta onko sellaisen kirjoittaminen mieluisampaa kuin normaalin, hajanaisemman materiaalin kirjoitus?
Antti Hyyrynen: Ei oikeastaan ole väliä, onko se mieluisaa, vaan esimerkiksi tällä levyllä tämän piti mennä juuri näin, koska yksi tärkeä lähtölaukaus levylle oli Juhana Torkin tuplakirja ”Puheen valta ja tarinan valta”. Jos mietitään, miten ihmisiin vaikutetaan ja miten meille markkinoidaan esimerkiksi kännykkää tai jotakin hohtavan omenan tuotetta, siihen liittyy tarina ja Steve Jobs. Tarinan avullahan meille apinoille tuodaan asioita esiin, jotta ymmärrämme ne. Tarinat myös vaikuttavat tunteisiimme. Vaikka kirjoittaisi kovaa faktaa tai käyttäisi muita keinoja, mutta jos se ei vetoa tunteisiin, on edessö ongelma. Tässä tapauksessa oli pakko kirjoittaa tarinamuotoista materiaalia, koska levy siitä kertoo. Jos nyt pitäisi kirjoittaa esimerkiksi mummolle kirje, ja saisin valita tarinamuodon tai kovan faktan, kirjoittaisin faktana.
Elokuution tematiikka ylsi myös musiikkivideoon asti. Julkaisitte uranne ensimmäisen 360-musiikkivideon kappaleesta ”Kuudet Raamit”. Millaista tuollaisen videon tekeminen oli, ja miten se poikkeaa suunnittelutasolla tavallisesta musiikkivideosta? Millaista palautetta video on kerännyt?
Antti Hyyrynen: Palaute on ollut loistavaa! Ainoa ongelma on ollut se, että kun lopputulos upattiin Vevoon, siihen tuli jokin digitaalihäiriö, ja ylös ja alas ilmaantui mustat pallot. Ne eivät sinne kuulu. Sellaisia ovat pioneerihommat, ja yllätyksiä saattaa tulla. Ihmisillä video on muuten kuitenkin näkynyt hyvin, ja kuinka ollakaan, tämäkin on mietitty juttu! Jotta saa videosta parhaan kokemuksen, tarvitsee älypuhelimen ja tietyn applikaation, jolla pääsee kuution sisään, jossa tarinankertoja ja bändi ovat ja lopulta vain solisti yksin. Sen tekeminen oli aika säpsäkkää, sillä olin itse Medialouhoksen rivimiehenä. Olin rakentamassa tätä kehikkoa Kouvolassa, ja ohjaaja Tuomas Petsalon kanssa mietimme videokonseptin kasaan. Tuomaksella oli toinenkin idea juonelliseen videoon, mutta se oli pakko torpata, koska halusimme testata tätä uutta teknologiaa, sillä se liittyy levyn teemaan niin vahvasti. Siten löydettiin Joensuusta Rami, joka ryhtyi meidän kanssamme toteuttamaan visiota. Kuinka ollakaan – eräskin a-kirjaimella alkava suomalainen ”punkbändi” on tehnyt tällaisen videon kerran, mutta jos oikein ymmärsin, niin tämä meidän olisi toinen tällainen 360-video ikinä, ja Rami on ollut molemmissa videoissa mukana. Me sitten tosiaan rakentelimme kuution ja vietimme yhden tiiviin päivän siinä soittaen.
Tämä meni tosiaan aika luonnostaan, koska olen itse Medialouhoksella töissä käsikirjoittajana, ohjaajana ja leikkaajana. Me teemme kaikki Stam1nan videot ja paljon muita projekteja, kuten Viikatteen uuden musiikkivideon, jota tästä haastattelun jälkeen lähden Kouvolaan leikkaamaan 4K:na. Nämä tehdään aika paljon samalla konseptilla. Meillä on Kallion Jouni ja Petsalon Tuomas firmalla, joiden kanssa jaetaan aika luonnostaan nuo työnjaot, ja siten mie pääsen Stam1nan ja Medialouhoksen jäsenenä kirjoittamaan videoita ja toteuttamaan sillä lailla molempia puolia tästä hommasta. Meillä on siis ollut langat omissa käsissä kuvissa, kansikuvissa ja videoissa, mikä on minusta ollut Stam1nan vahvuus jo alusta alkaen. Ja hyvinhän se on mennyt, koska lähes joka vuosi jokin video on voittanut Oulun musiikkifestareilla Pumpelin. Voitimme myös Kultapumpelin ”Lääkkeen” musiikkivideosta vuonna 2008. On tärkeää, että bändi itse osallistuu, sillä se tekee tästä eri taidelajien rajoja ylittävää toimintaa ja yhdistää muunkin kuin oikean kaulahuivin rotsiin, joka on joillakin päällimmäinen juttu. Tässä bändi pääsee suoraan toteuttamaan visioitaan.
Stam1na on mielestäni onnistunut aina hyvin musiikkivideorintamalla jo siksi, ettette ole koskaan tehneet ”lyriikkavideoita”, jotka tuntuvat olevan nykyään hyvin yleisiä.
Antti Hyyrynen: Ne ovat halpoja, siksi niitä tehdään!
Kuten äsken puhuimmekin, ”Kuudet Raamit” oli ensimmäinen maistiainen levyltä. Miten fanit ovat ottaneet kappaleen vastaan, ja millaista palautetta olette siitä saaneet?
Antti Hyyrynen: Kappale julkistettiin singlenä viikko ennen videota, että jengi pääsi sitä kuuntelemaan. Radio Rock soitti sen ekana, ja itse satuin just silloin ajamaan autoa. Jännitti, että miltä se kuulostaa radion kompression läpi, mutta hyvälle soundasi. Heti pari tyyppiä soitti sinne Marcelle, ja olivat sitä mieltä, että kovaa matskua. Olin sitten itse että jes, oikea kappalevalinta, koska biisihän on levyn lyhyin. Sitten alkoi valua nettiin palautetta, kun jengi pääsi sitä Spotifystä ja muualta kuuntelemaan. Palaute on ollut aika ylistävää. Olkkosen säveltämä biisi, joten Pekalle ylistystä siitä!
Valittiinko kappale singleksi siksi, että se oli lyhin ja kenties hieman sinkkumaisin?
Antti Hyyrynen: Tätä voi sitten levykokonaisuutta kuunnellessaan miettiä, että miksi näin tehtiin. En lähde vielä vertailemaan, kun ei ole vertailukohteita.
Onko levyltä luvassa lisää ennakkomaistiaisia ennen varsinaista julkaisua? Entäs musiikkivideoita ennen tai jälkeen levyn julkaisun?
Antti Hyyrynen: Voi pojat! Meillä on tulossa Lappeenrannan elokuvateatteri Nuijamieheen ennakkokuuntelu, missä kuka tahansa pääsee ilmaiseksi ja ikärajattomasti kuuntelemaan albumin läpi. Tämä on myös paranneltu kokemus tämmöisellä visuaalisella materiaalilla, koska mitä järkeä olisi mennä elokuvateatteriin, jos screenillä ei olisi jotain. Kaikki, jotka sinne mahtuvat, saavat tulla. Siellä on noin 750 paikkaa, ja ekana päivänä läsähti noin sata ennakkohakemusta. Paikalla on myös bändi, ja etkot ja jatkot on viereisessä apinabaarissa eli Lucky Monkeys -baarissa. Seuraavana päivänä on Sanomatalolla Radio Rockin järjestämä nimmaritilaisuus, jossa levyä kuunnellaan ja on mahdollista ostaa se ennakkoon. Keskiyöllä on sitten joku ennakkosoitto. Albumi julkaistaan 18. päivä.
Ei ole vielä ehditty miettiä julkaisun jälkeisiä juttuja, koska sitten ryhdytään valmistautumaan Sakara Touriin.
Luvassa ei tällä kertaa ole varsinaista levynjulkaisukiertuetta, mutta sen sijaan lähdette kiertueelle Sakara Tour 2016 -rykmentin kera, joka pitää sisällään lisäksenne Mokoman ja Diablon. Millaisella fiiliksellä lähdette kiertämään uusien biisien kanssa näiden ”tallikavereidenne” kanssa? Ja miltä tuntuu ajatuksena se, että ensimmäisestä Sakara Tourista on aikaa jo kymmenen vuotta?
Antti Hyyrynen: No, todellakaan ei ole normaali kevät, koska perinteisesti Stam1nan levynjulkkari on ollut helmikuussa, jonka jälkeen pitkä klubikiertue ja suoraan siitä festareille. Nyt ei ole sellaista lukuun ottamatta tuota jo julkistettua Tallink Music Week -keikkaa, eli käymme Suomenlahden toisella puolen, ja sitten pääsemme tekemään nämä kolme ennennäkemättömän suurta, raivokasta Sakara Tour -keikkaa. Emme ole ikinä tehneet mitään tällaista, vaikka kävimmekin soittamassa Kärppien hallissa Oulussa viime vuonna, mutta se oli sellainen isompi bändi-iltama. Muuten ei ole ollut jäähallihommaa, joten tämä on erittäin raju juttu ja vaatii bändiltä ja taustaporukalta paljon. Pitää olla tv-mainoksia, tienvarsimainoksia ja muuta. Ajelin tuossa eräänä päivänä ja luulin tulleeni hulluksi, kun näin, että liikennetolpassa lukee Sakara Tour ja Stam1na, eli tienvarsimainontaa on jo. Tämä erottaa itsensä muista Sakara Toureista jopa ajan hengellä, että jengi miettii, että nämä nyt lähtee kanssa jäähallihommiin. Tässä on kuitenkin se ero, että me soitamme livenä, ja bändejä on kolme, joten tapahtuma on rikkaampi eikä vain yhden johtama ”hyppikää playbackin päällä” -sketsi, joita on muutama jo nähty. Eli oikeastaan tämä on laajennettu ja kasvatettu Sakara Tourin idea.
Eli kylläpä kyllä, Sakara Touria pukkaa, ja just eilen puhuttiin puhelimessa, että mitä siellä hommaillaan ja kuka tekee ja mitä. Varmasti itse odotan eniten innolla, että mitä luvassa onkaan!
Millaiselta Stam1nan keikkakesä vaikuttaa? Ilmeisesti luvassa on jos jonkinlaista festarikeikkaa edellisien kesien tyyliin, ja luvassa on myös Jurassic Rockissa erikoiskeikka, joka juhlistaa niin festivaalin 10-vuotista taivalta kuin bändin 20-vuotista uraakin. Millaista erikoissettiä fanit voivat Jurassic Rockin keikalta odottaa? On myös pakko kysyä, että soitatteko ”Brainrapen”, ”Moulted Imagen” tai ”Passions Sessionsin” läpi tuolla keikalla.
Antti Hyyrynen: Hyvä kysymys! Upea, historiaan kurottava utelu! Ideahan on hyvä, voisin jopa ehdottaa sitä eteenpäin, mutta meidän on pakko miettiä sitä Jurassicin ja Jukka Holmstedtin eli päämanagerin näkökulmasta. 10/10-keikka siellä vaatisi, että tuodaan esille hieman Mikkeliä ja siellä tehtyjä temppuja. Siellähän on vuosien varrella nähty lavalla myös Pertti Pasanen eli Spede, siellä on myös ollut häät lavalla, ja itse olen ollut mutapitissä kesken biisin ja lavalla munasillaan… Eli on siellä ollut kaikenlaista, mitä voisi tuoda esiin! Semmoinen kesän lopetus, ja tälläkin kertaa siitä tulee hienoa. Luvassa on muutenkin erittäin rikas keikkakesä.
Bändien merchandise on yhä enemmän keskittynyt erilaisiin bändioluisiin, muun muassa Sakaran ikioma Diablo julkaisi äskettäin oman Corium Black -oluensa. Jos Stam1na julkaisisi oman alkoholijuomansa, mikä ja millainen juoma se olisi?
Antti Hyyrynen: Mehän olemme oikeastaan julkistaneet jo Altian kanssa yhteistyönä Valhalla- ja Jaloviina-juomien kolmen vuoden klubikiertueet, joista Valhalla on viimeisin. Juoma oli miun ehdottama, ja tämä oli silloin kun ”SLK” tuli, niin yhdistin ne värimaailmat päässäni, että nämä pitäisi naittaa. Se onnistui, ja näitä nähtiin sitten klubikiertueella. Niitähän ei saanut alkoholilain vuoksi mainostaa, joten julkisuudessa ei ole voinut niitä näyttää, mutta tuo Valhalla oli hyvä juoma. Kun menimme heidän juomamestarinsa kanssa kehittämään juomia, niin syntyi muun muassa juoma nimeltä Paha Arkkitehti ja lisäksi Rautasorkka-drinkki. Niitä saimme itse kehitellä, ja jos joku haluaa tulla näitä kokeilemaan niin klubikeikalla voi yllättyä positiivisesti.
Kiitoksia haastattelusta, ja hyvää kevään jatkoa koko bändille. Mikäli haluat tähän loppuun sanoa jotakin lukijoillemme, sana on tunnetusti vapaa!
Antti Hyyrynen: En ehtinyt valitettavasti puhetta valmistella, mutta sanoisin, että koska olen sanonut levyllä niin paljon, totean vain, että joskus kannattaa olla hiljaa.
https://www.facebook.com/Stam1naOfficial/
Haastattelu: Samuli Jalonen