40-vuotias Saint Vitus näytti tien doom metalin ytimeen lähes loppuunmyydyssä On the Rocksissa
Juuri 40 vuotta täyttäneen Saint Vitusin keikoille riittää kysyntää. Alle kaksi vuotta sitten edellisen kerran Suomessa esiintyneen doom metalin merkkiyhtyeen Helsingin keikka on jälleen lähes loppuunmyyty. Saint Vitus on ollut luomassa ja muokkaamassa raskaan riffimusiikin ympärille kasvanutta alakulttuuria, jonka elinvoiman kannalta se on edelleen erityisen tärkeä yhtye. Nyt kun alkuperäislaulaja Scott Reagerskin on ollut mukana taas jo muutaman vuoden, päästiin tällä keikalla todella lähelle doom metalin ydintä.
Puolalainen Dopelord vieraili Suomessa ensimmäisen kerran viime elokuussa esiintyen mm. Blowup-festivaalin ennakkoklubilla. Tuolloin pääesiintyjän roolissa ollut yhtye toimi tällä kertaa lämmittelijänä soittaen pikaisen, mutta tiiviin ja voimakkaan setin. Itse musiikki on varsin tavanomaista stonerdoomia; kaikki genren kliseet paistavat pitkälle, soundissa ei ole hirveästi omaa eikä mielikuvitusta ole muutenkaan käytetty liiaksi. Nykyisin tätä samaa tyyliä edustavia yhtyeitä on valtava määrä, mutta siinä joukossa Dopelord nousee esiin puhtaasti musiikkinsa laadulla.
Dopelordin kappaleet pääsevät oikeuksiina parhaiten livenä, jolloin asianmukaiset soundit ja äänen luoma paine antavat raskaasti groovaaville riffeille niiden tarvitsemaa voimaa. Tällä keikalla kuultiin lähestulkoon kaikki Dopelordin parhaat kappaleet, joilla se osoitti jälleen potentiaalinsa. Vaikka se ei vielä ole erityisen merkittävä yhtye, siitä saattaa vielä kasvaa sellainen. Kehitys on kulkenut kolmen albumin aikana oikeaan suuntaan. Vaikka yleisössä ei herännyt mitään mylläkkää eivätkä tajunnat räjähtäneet, saatiin aikaiseksi hyvä keikkatunnelma ja veri kiertämään pääesiintyjää varten. Erityisesti ”Dead Inside” -kappale herätteli ihmisiä ja antoi vihjeen yhtyeen mahdollisuuksista.
Saint Vitusin keikan lähestyessä tunnelma kävi yhä tiiviimmäksi. On the Rocks oli pullollaan odotuksesta pinkeitä ihmisiä ja odottavaa tunnelmaa, joka purkautui käsinkosketeltavana energiana kun Saint Vitus viimein aloitti keikkansa murhaavan raskaalla ”Dark World” -kappaleella. Illan mittaan kuultiin monia muitakin synkkämielisiä klassikoita vuosikymmenten takaa. ”War Is Our Destiny” ravisteli yleisöä liikkeelle, ”One Mind” antoi muodon raastavalle ulkopuolisuuden ja erilaisuuden tunteelle ja ”Burial at Sea” upotti tunnelman syvälle synkkyyden suohon.
Mainos päättyy
Pitkästä aikaa Saint Vitusin keikalla kuultiin myös tukku uusia kappaleita. Lähes puolet keikasta koostui reilun kuukauden päästä julkaistavan uuden nimikkoalbumin musiikista. En tiedä, kuinka loppuun asti harkittua se oli vielä tässä kohtaa, kun yleisölle niistä oli ennakkoon tuttuja vasta pari. Pääosin ne otettiin kuitenkin vastaan ihan hyvin; toiset kylläkin innokkaammin kuin toiset. Yhden live-kuuntelun perusteella on paha muodostaa vielä kovin syvällistä mielipidettä, mutta ainakin uudet kappaleet kuulostavat aidolta ja oikealta Saint Vitusilta. Osa niistä iski hyvinkin kovaa, ja osa taas jätti vaisun tunteen ja väljähtyneen maun. Mieli saattaa tietysti muuttua mihin suuntaan tahansa, kun levyn saa käsiinsä. Tämän keikan perusteella ainakin ”Hour Glass” ja ”Bloodshed” toimivat siinä missä vanhatkin kappaleet, sen huomasi yleisön reaktioistakin.
Kappale kuin kappale soi kuitenkin antaumuksella, ja Saint Vitus seisoi vahvana ja itsevarmana musiikkinsa takana. Lavalla tapahtui kyllä paljon muutakin kuin seisoskelua, mistä piti huolen erityisesti ikuisen elinvoiman lähteen löytänyt Reagers, jonka väkevä energia tarttui yleisöönkin. Yhtyettä alusta asti raiteillaan pitänyt kitaristi Dave Chandlerkin eläytyi musiikkiin aivan kuin olisi yhtä sen kanssa. Erityisen hyvin soitostaan suoriutui rumpali Henry Vasquez, joka sai tyylikkäillä iskuillaan musiikin potkimaan vielä vähän kovempaa.
Saint Vitus soitti ja esiintyi jälleen vakuuttavasti. Keikoillaan yhtye antaa musiikilleen aina vähän lisäkierroksia niin soitollaan ja levyjä huomattavasti paremmalla soundillaan kuin ylipäätään koko tilanteeseen luomallaan ilmapiirillä ja tunnelmalla. Tällä kertaa pakkaa sekoittivat uudet kappaleet, jotka toisaalta piristivät mutta toisaalta pariin kertaan ajoivat tunnelman hetkelliseen suvantoon. Yhtyeelle itselleen oli varmasti mukava päästä soittamaan uutta musiikkia, ja se taisi näkyä sen esiintymisessäkin. Edellinen Reagersin laulama Saint Vitus -levy kun on vuonna 1995 julkaistu ”Die Healing”. Nyt jäädään odottelemaan, kuinka hyvin uusi levy lopulta toimii. Keikkakunnon on ainakin todettu olevan vielä kova!
Mainos päättyy
Settilista:
1. Dark World
2. White Magic/Black Magic
3. Remains
4. Hour Glass
5. War Is Our Destiny
6. One Mind
7. A Prelude to…
8. Bloodshed
9. 12 Years in the Tomb
10. Burial at Sea
11. Saint Vitus
Encore:
12. Born Too Late
13. Hallow’s Victim
14. Useless
Kuvat: Ricardo Santos
Raportti: Jyri Kinnari
Mainos päättyy