Ghostista riitaisesti lähteneen Henrik Palmen tuore albumi ”Poverty Metal” saattaa pikaisesti kuunneltuna kuulostaa löyhästi kopiolta kitaristin entisestä bändistä, mutta tarkempi kuuntelu paljastaa mielenkiintoisia yksityiskohtia, jotka erottavat Palmin hyvää vauhtia valtavirtaa kohti uivasta Ghostista.

Albumi tarjoilee kahdeksan hyvin toisistaan poikkeavaa kappaletta, aina raskaasti eteenpäin polkevasta ”Bullysta” levyn päättävään instrumentaali kappaleeseen ”Last Christmas” (ja ei kyseessä ei ole raskaampaa versiota WHAM!:in klassikosta).

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Palm tarjoilee aaltoilevaa poljentaa, jonka juoneen on vaikeaa päästä kiinni ensimmäisillä kuuntelukerroilla, mutta kun albumille antaa aikaa pääsee juonen päästä kiinni. Palm ei pelkää kokeilla uusia asioita, sekoittaa soittimia tai vireitä keskenään ja se tekeekin tästä levystä erikoisen. Kyseessä ei ole puhdasta rockia, eikä kyllä puhdasta progeakaan vaan jonkinlainen hybridisekoitus näiden sekä punkin ja taidemusiikin välistä.

Levyn parasta antia ovat ehdottomasti riipivän kaunis ”Sugar” sekä omaksi singlekseen lohkaistu perinteisempää rockia edustava ”Nihilist”. Molemmat tarjoilevat oman puolensa kolikosta. Samaan aikaan herkkä ja synkkä mutta kuitenkin hyvin eteenpäin rullaava sekä punk-asennetta uhkuva.

Mikäli etsii jotain erilaista ja pitää esimerkiksi Ghostin tai In Solituden kaltaisista yhtyeistä on tämä levy ehdottomasti suositeltavaa tarkastaa. Albumi julkaistaan 16.10.2020

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Henrik Palm itse kommentoi levyään seuraavasti, ”I love to experiment with weird stuff – Fuck genres. Identity and feeling is more important”

Tämä jos mikä kiteyttää ”Poverty Metal”- levyn olennaisen osan. Se voi kuulostaa paikoittain hieman oudolta, mutta tunteen ja identiteetin puutteesta sitä ei voi syyttä.

8/10

Kappalelista:

1. Bully
2. Sugar
3. Congrete Antichrist
4. Given Demon
5. Destroyer
6. Nihil
7. Nihilist
8. Last Christmas

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy