Yhdysvaltalainen Badflower on melko tuore mutta kohtuu tunnettu ilmestys rock-musiikin saralla. Bändi on ollut toiminnassa vuodesta 2013 ja ennen ensimmäistä kokonaista albumia ”OK, I’M SICK”, joka julkaistiin vuonna 2019, yhtyeeltä on ilmestynyt yksi EP. Myös yksittäisiä singlejä Badflower on julkaissut useampia. Syyskuun lopulla ilmestynyt ”This Is How The World Ends” on yhtyeen toinen pitkäsoitto.

Suurimmassa roolissa ovat levyn sanoitukset, joita on vaikea olla ylistämättä. Ahdistaviin, raadollisiin ja paikoittain myös tragikoomisiin lyriikoihin on monen helppo samaistua. Ajankohtaiset aiheet, kuten sosiaalinen media, mielenterveysongelmat ja misogynia, puhuttelevat kuuntelijaa voimakkaasti. Vokalisti Josh Katzin tarinnankerronta on upeaa ja sanat jäävät pyörimään mieleen. Ne saavat pohtimaan niin omaa kuin yhteiskunnankin menneisyyttä, nykyisyyttä ja tulevaisuutta. Sanoitukset pakottavat kuuntelijan katsomaan peiliin, mutta samanaikaisesti antavat vahvan tunteen siitä, että kukaan ei ole yksin omien ajatustensa tai ongelmiensa kanssa.

Buustia lyriikoiden mahtavuuteen antaa Katzin laulu. Tunnetta ei säästellä etenkään levyn herkimmissä kappaleissa. Myös vauhdikkaammissa biiseissä Katz osoittaa taitonsa siten, että laulajana häntä ei voi olla arvostamatta.

Kappaleissa tunnelma vaihtelee ajoittain radikaalisti ja täten vie kuuntelijan huikealle matkalle läpi monenlaisten tunteiden. Musiikillisesti levy on siis hyvin monipuolinen ja sopiva sekoitus sekä itketys- että fiilistelybiisejä. Jokainen biisi on oma hieno kokonaisuutensa, jossa lyriikat ja instrumentaaliosuudet kulkevat soljuvasti käsi kädessä.

Kokonaisuutena albumi ryömii ihon alle jo herkän aloituskappale ”Adolescent Love” ensisekuntien aikana, jonka jälkeen hyväntuulinen ”Fukboi” pärähtää soimaan nostattaen tunnelmaa. Iloiseen fiilikseen ei kuitenkaan ehdi liikaa tuudittautua, sillä kolmas kappale ”Family” repii kuuntelijan erittäin tummiin vesiin ja niinpä varsinainen tunteiden vuoristorata voi alkaa. Levy antaa alusta loppuun asti kylmiä väreitä ja viimeisen kappaleen ”My Funeral” jälkeen huomaa, kuinka mieli käy ylikierroksilla ja miettii, miten tästä oikein kuuluisi palata normaaliin arkeen. Parin sekunnin miettimisen jälkeen laitan sormen syyhyten levyn uudestaan soimaan.

9,5

Kappalelista:

1. Adolescent Love
2. Fukboi
3. Family
4. Johnny Wants To Fight
5. Stalker
6. Everyone’s An Asshole
7. She Knows
8. Only Love
9. Sasshole
10. Don’t Hate Me
11. Tethered
12. Machine Gun
13. My Funeral