5 seikkaa, joiden vuoksi Nightwishin striimikeikka oli ikimuistoinen elämys – ilta virtuaalitavernassa, osa 1/2
Monikaan kotimaisen metallimusiikin tapahtumia vähääkään seuraava on tuskin välttynyt kuulemasta Nightwishin uusimmasta spektaakkelista. Virtuaalinen Islander’s Arms -taverna vaikuttaa etukäteen saadun kuvaston perusteella juuri Nightwishin kaltaiselle yhtyeelle sopivalta tavalta striimikeikan toteuttamiseen: luvassa on eeppistä visuaalisuutta ja fantasianomaista eskapismia, jota itse yhtyeenkin musiikki on usein heijastanut.
Visuaalinen spektaakkeli ei kuitenkaan ole läheskään ainut syy, jonka vuoksi nämä keikat herättivät kiinnostuksen. Bändi ei ole päässyt esiintymään kahteen ja puoleen vuoteen, ja edellisen keikan jälkeen on uusi levykin ilmestynyt, joten uusien kappaleiden on jo aikakin kajahtaa ilmoille livenä.
Mainos päättyy
Lisäksi, ehkäpä tärkeimpänä, yhtyeessä on tapahtunut merkittävä miehistönvaihdos Marko Hietalan siirryttyä sivuun basistin tehtävistä. Hietalan korvaajan henkilöllisyys onnistuttiin pitämään salassa viimeiseen asti, ja keikkaa edeltävässä haastattelutilaisuudessa tuuraajaksi paljastui lopulta Wintersunista tuttu Jukka Koskinen. Koskinen on mukana pelkästään basistina Hietalan lauluosuuksien jäädessä yhtyeen muiden laulajien vastuulle.
Millainen kokonaisuus edellä mainituista aineksista sitten syntyi? No, varsin eeppinen, näyttävä sekä kaikin puolin Nightwishin näköinen.
Mainos päättyy
1. Visuaalisuus
Islander’s Arms-virtuaalitavernan visuaalinen ilme menee tyylikkäästi yhteen bändin viimeaikaisten musiikkivideoiden kuvaston kanssa. Massiivisen vesiputouksen yllä kohoava steampunk- ja keskiaikatyylejä onnistuneesti yhdistelevä rakennelma näyttää juuri siltä, miltä Nightwishin virtuaalikeikan puitteiden odottaisi näyttävän. Islander’s Arms havainnollistaa hyvin niitä uniikkeja mahdollisuuksia, joita striimiformaatti tarjoaa.
2. Uudet kappaleet
Uusimman ”Human. :II: Nature.” -albumin materiaali sai ensisoittonsa illan aikana, ja uudet kappaleet lukeutuivatkin keikan kohokohtiin. Yhtye syttyi täysin jo ensimmäisenä kuullun ”Noisen” aikana, ja ”Shoemakerin” päättävä spektaakkeli on vieläkin mykistävämpi livenä kuultuna. ”How’s The Heart” kuultiin akustisena Floor Jansenin ja Troy Donockleyn duettona, jonka loppupuolelle muukin yhtye lisäsi akustisia elementtejään. Upea sovitus kappaleesta, joka ei muuten välttämättä kuulu suosikkeihini.
Mainos päättyy
3. Floor Jansen
Tiedän, että bänditoiminta on yhteistyötä, ja haluan painottaa, että jokaisen jäsenen panos on juuri sitä, mitä tämä musiikki kaipaa, mutta pakkohan Floor Jansenille on antaa erityismaininta tällaisen suorituksen jälkeen. Siinä, missä Tuomas Holopainen on yhtyeen luova voima, on Jansen liveympäristössä sen kiistaton keulahahmo. Jansenin laulutaito, lavakarisma ja esiintyminen laittavat ihmettelemään, miten jotkut vieläkin jaksavat haikailla Tarja Turusen perään. Tämäniltainen ainoastaan vahvisti jo aiemmin vankkaa käsitystäni siitä, että Nightwishin keulilla on tällä hetkellä paras laulaja, joka sen riveissä on ikinä ollut tai tulee koskaan olemaan.
4. Musiikki elää yhä
Mainos päättyy
Holopainen sanoi aiemmin haastattelussa, että bändin lopettamispäätös oli hyvin lähellä Marko Hietalan lähdön jälkeen. Lopulta he päätyivät siihen lopputulokseen, että musiikki elää yhä ja sitä myöten yhtyeenkin pitäisi. Tämä keikka osoitti, että väite pitää paikkansa. Vaikka Hietalaa väkisinkin kaipaa varsinkin tiettyjen kappaleiden aikana, muiden jäsenten esiintymisen ilo ja keskinäiset lavakemiat ovat kaikesta huolimatta hienoa seurattavaa. En ennen tätä olisi voinut kuvitellakaan yhtyettä ilman Hietalaa, mutta vaikka hänen poissaolonsa ajoittain hiukan oudolta tuntuikin, onnistui yhtyeen esiintyminen vakuuttamaan minut siitä, että jatkaminen oli oikea päätös.
5. Uusi luku
Perjantai-illan keikka oli tietyllä tapaa käännekohta Nightwishin historiassa, ja striimiä katsoneet pääsivät seuraamaan aitiopaikalta, miten yhtye selviytyy vaikeasta paikasta. Jukka Koskinen hoiti tonttinsa kunniakkaasti ja viihtyi ainakin toistaiseksi taka-alalla. Hietalan bassokuviot ovat erittäin osaavissa käsissä, mutta entäs ne laulut? Toisena kappaleena kuullun ”Planet Hellin” alkusoinnut saivat itsessäni aikaan tiettyä epäuskoa, miltä tämä kappale muka kuulostaisi ilman Markoa? Vastaus: aivan helvetin hyvältä. Kuten sanottua, keulilla on aivan uskomaton laulaja, joka osoitti jälleen monipuolisuutensa. Jansen ottaa Hietalan osuuksia haltuunsa erittäin vaikuttavasti, ja myös Donockleyn ääni pääsee nykykokoonpanossa enemmän esiin. Kaiken kaikkiaan Nightwish on osoittanut, että sillä riittää edelleen annettavaa. Vehicle of Spirit keeps going!
Mainos päättyy