80-talsgalassa konfettia satoi taivaalta tupeerauksiin – 80-lukua juhlistettiin Ahvenanmaalla rock-konsertilla
Ahvenanmaalla ei yleensä tapahdu maaliskuisena lauantaina juuri mitään. Nyt oli täysin toinen tilanne: seitsemännen päivän iltana oli tapahtumia niin paljon, että voitiin puhua taas siitä seikasta, että ”mitä jos tekisitte joskus ees yhteistyötä aikataulujen suhteen”? Samaan aikaan oli esimerkiksi nuorten bändien kilpailu Uncanissa (nuorisokeskus), IFK Mariehamnin ja Hammarbyn playoff-kohtaaminen jäähallissa, Landsbygdsgalan Finströmissä ja Melodifestivalenin finaali telkkarissa. No joo, olisihan kaikki saanut jotenkin mahtumaan aikatauluihin, mutta on aika optimistista olettaa, että kaikki asiasta kiinnostuneet saapuvat paikalle.
Pyro och Party Ab on viimeisten parin vuoden aikana erikoistunut järjestämään tapahtumia saarelaisten riemuksi, ja nyt oli vuorossa ”80-talsgalan”, jossa menneiden aikojen suuruuksia saatiin nähdä yhden illan aikana Baltichallenissa, Maarianhaminassa. Harmikseen konsertti sai ikäviä uutisia heti kärkeen, kun paikallinen Kizz joutui peruuttamaan esiintymisensä viime metreillä sairastapauksen vuoksi. Olisin mielelläni itsekin nähnyt, miten Cim Dahlle (muun muassa CM & The Damage Done) vetää Kissiä.
Limelight
Illan ensimmäisen slotin sai sitten paikallinen Limelight, joka herätti jo 80-luvulla huomiota myös kansainvälisesti. Tarina kertoo, että jos kansainvälisen levy-yhtiön henkilö olisi osannut vääntää (ei näppäillä, koska silloin ei ollut näppäinpuhelimia) puhelinnumeron oikein, olisi Limelightillä vieläkin levytyssopimus. Rockin SM-kisoissakin (muistatteko niitä?!) finaaliin asti edennyt Limelight sai kansan nousemaan hyväntuulisella rockillaan jopa ylös illallispöydistään.
Bändin originaalilaulaja Tosse Janssonin paikan perinyt Kristin Metsälä sai hyvin ilmaa palkeisiin, ja bändikin soitti hyvin. Kuten vuosikymmenen tapoihin kuului saimme nauttia myös rumpu- ja kitarasoolosta. Konfettitykkiäkin päästiin käyttämään muutamaan otteeseen.
Tone Norum
Limelightille tuli lisää hommia, kun se (Jonny Bomanilla vahvistettuna) sai kunnian toimia Tone Norumin taustabändinä. ”Stranded”-hitillä aloittanut Norum yritti myös saada illalliskansaa ylös mutta ei ihan onnistunut siinä edes ”Don’t Turn Aroundin” aikana. Balladi-duetto ”Allt Som Jag Känner” Kristian Metsälän kanssa meni hienosti. Norumin tunnetumpi veli, John, ei ollut nyt mukana keikalla, mutta ”Final Countdown” kuultiin silti tai siitä huolimatta. Ja siihen keikka sitten loppuikin: 25 minuuttia ja rahat pois. Pettymys ja ihmetys oli yleisössä ilmeistä. Olisi voinut luulla, että katalogissa olisi ollut enemmänkin esitettävää, mutta tietysti myös Limelightin olisi pitänyt olla useita päiviä Norumin harjoituksissa mukana.
Mogg
Illan ehdoton yleisömagneetti oli Mogg, jonka jäähyväiskeikalle oli saapunut kunnon kööri Mogg-faneja Uumajasta saakka. Jokaisella oli Mogg-paita, kylttejä ja usealla myös valkoinen iso puudelifrisyyriperuukki. Hienoa fanikansaa, vaikka osalla olikin illallisen mukana nautitut virvokkeet alkaneet jo painaa silmäluomia. Oli myös mukava huomata, ettei osa faneista ollut vielä syntynytkään Moggin kulta-aikoina, mutta biisien mukana laulettiin kuin Euroviisuissa konsanaan.
Mogg on tehnyt toki aiemminkin “jäähyväiskeikan”, mutta nyt kyseessä saattoi jopa olla se lähtö, jonka bändi itsekin halusi. Vajaa kolmevarttinen loistavia 80-lukuhittejä kuten ”In And Out Of Love”, ”Power” ja ”Shout”. Encoreksi saatiin vielä yksi Mott The Hoople -laina, koska bändin nimihän tuli tavallaan Mottista väännettynä Mogg.
Mainos päättyy
Sha-Boom
Ilta oli yhtä esiintyjää vaille valmis. Mitä saadaan, kun yhdistetään Van Halen, The Cult ja Roxette? Tietenkin Sha-Boom, joka oli varsin menestynyt bändi Ruotsissa ja Norjassa 80-luvun loppupuolella. Bändin menestynein albumi ”R.O.C.K.” (Kirkalla oli myös samanniminen levy, jos kukaan nyt sitäkään muistaa) ylsi jopa platinamyyntiin myyden yli 120 000 kappaletta pelkästään Ruotsissa.
Bändin keulakuva Dag Finn on esitellyt (kuulemma) myös ”petersteeleään” Okej-teinilehdessä, jota en nyt viitsinyt alkaa googlata. Finn oli loistavassa iskussa ja todellinen keulakuva rockbändille. Hän teki todella paljon töitä ja sai paikalla olleen yleisön mukaan bileisiin. Bändi oli niin innokas tykittämään lavalla, että se aloitti keikan jopa etuajassa, mitä en ole nähnyt sitten…koskaan. ”Werewolf”, ”Fox On The Run” ja ”R.O.C.K” kuultiin tietenkin sekä varsin mukiinmenevä coveri Whitesnaken ”Here I Go Againista”.
Ilta oli kokonaisuutena erittäin menevä 80-lukugaala, josta olisi rehellisyyden nimissä voinut pudottaa pois Tone Norumin. Tai siirtää hänet laulamaan sisäänheittoartistina tai imaginäärisellä kakkoslavalla. Jos joutuisin arvioimaan yleisömäärää, päätyisin varmaan viidensadan tienoille.
Edellisenä iltana järjestetyssä Klubb Nitti -bileissä oli kansaa ollut hallin täydeltä (eli yli tuhat), kun ”90-lukugaalassa” esiintyivät muun muassa Da Buzz ja Basic Element. En kuitenkaan kirjoita muistikortin- tai kovalevynsoittajista, joten todettakoon, että niin tietenkin disco pop veti hallin täyteen, koska suun kautta hengittäjiä riittää Ahvenanmaalla(kin).
Seuraavaksi Pyro och Partyn vuorossa on heinäkuinen Metal Mayhem Mariehamn, jonka esiintyjälistassa ovat esimerkiksi 1G3B (Närpiö), Excrementory Grindfuckers (GER) ja Go Go Ponies (ITA). Toisena päivänä ovat vuorossa muun muassa Nirvana Tribute ja Even Flow aiemman Oasis-tribuutin sijaan. Niistä sitten lisää lähempänä.