Demot

8½ – Jean-Luc

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 23.5.2012

Turkulainen rockbändi 8½ on toiminut jo useamman vuoden, mutta käytännössä nykyinen kokoonpano syntyi vuonna 2010. Bändi itse kuvaa musiikkinsa olevan ”säröbasson, äkäisen puhelaulun ja raivokkaiden rytmien pyhä kolminaisuus”. Nyt arvostelussa on bändin uusin EP ”Jean-Luc”.

8½:n musiikki tuo elävästi mieleen kanadalaiset indierock-bändit, joissa melodisuus ja mielipuolisuus kulkevat käsi kädessä. Tiettyjä brittirockvaikutteita on myös havaittavissa. Arvostelijalle bändin tuotanto toi jostain syystä mieleen The Blankon, varmaankin siksi, että molemmissa bändeissä kitarointi on aika eeppistä. ”Kasipuolikkaat” antavat kyllä itsestään todella taitavan kuvan heti alkuun. Riffittely on tiukkaa, ja biiseissä on armoton groove päällä.

Tuotannollisesti varsin toimivaa materiaa saadaan kuulla neljän biisin ja 20 minuutin verran. Tähän mahtuu paljon erityylistä soitantaa, mutta indie rock on pohjana joka biisissä. Jos soittopuoli toimii kuin kuuma rauta voihin, ei samaa voida sanoa vokaaleista. Äkäinen puhelaulu toimii kyllä useimmissa osissa, mutta välillä kaverin ulosanti on turhan välinpitämättömän kuuloista. Aivan kuin kaveri nyt vain laulaisi, kun kerran jonkun on laulettava. ”Catbus”-biisissä oleva puhtaampi lauluosuus toimii kylläkin äärettömän hyvin, joten sinänsä harmi, että sitä ei ole oikein muualla käytetty. Toinen ongelma on naisvokalistin välihuudot, joista ei meinaa saada mitään selvää. Lausumisessa olisi reippaasti parannettavaa, ja jos rehellisiä ollaan, ei laulu oikein kuulosta miltään.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

8½ iskee pöytään paljon hyviä ja tiukkoja riffejä, mutta ei onnistu oikein vakuuttamaan. Jotenkin bändi uppoaa samantyylisten bändien massaan, eikä oikeastaan eroa niistä muulla kuin heikkouksillaan. Suosittelen bändiä kaikille uudenlaisesta rockista pitäville, jospa he vaikka saisivat enemmän irti bändistä.