9 päivää Ahvenanmaan kaupunkifestivaalilla: Rockoff 2026 sujui kuin tanssi
Joskus muinoin festivaalit, joiden nimessä oli sana ”rock”, olivat keskittyneet juurikin siihen itseensä. Nykyään osa festareista on jo poistanut tuon genre-määritelmän tarpeettomana, koska rockia on vähemmän tietyillä ”yleisfestivaaleilla”. Maarianhaminassa vuosittain järjestettävä 9-päiväinen(!) Rockoff on vielä toistaiseksi myös rokkia sisältävä festari, joten kyseessä ei ole mikään pelkkä muistitikun soittajien festivaali, jossa valo- ja äänimiehet tekevät käytännössä koko keikan eikä lavalla keikkuva singback/playback/dj-”tähti”.
Kaaoszine ei sinänsä hirveästi keskity tai kiinnostu popimman maailman menosta, koska metalli- ja rockmusiikki on se, joka lehdessämme viehättää. Kuitenkin kun sain mahdollisuuden käydä ja kirjoittaa Rockoffista tartuin siihen. Tarkoitus ei ole käydä läpi kaikkia esiintyjiä vaan kokoelma erilaisia ja osin myös Kaaoszinen pirtaan sopivia artisteja.
Ensi vuonna kolmekymppisiään juhliva tapahtuma on kaupunkifestari sanan kirjaimellisessa merkityksessä, koska tapahtumapaikkana on Ahvenanmaan ainoan kaupungin, Maarianhaminan, keskustori. Tuon keskeisempää paikkaa ei festivaalille voi järjestää. Ulkopuolista ehkä hämmentävinä seikkoina on esimerkiksi autoilu festivaalialueen vierestä (jopa backstagen liki) yhä sallittu, läheisen puiston nurmikolla istuvat ja ilmaiseksi festivaalista nauttivat eivät saa häätöä (lavalle ei toki näe 100-prosenttisesti, mutta musahan kuuluu kuin olisi itse alueella), eikä festivaali ole missään vaiheessa K-18. Haittapuolina on tietysti ikuinen kiistely melusta, lasten altistumisesta aikuisten menoon ja kaupunkialueen suunnaton roskaantuminen. Kiistatonta on kuitenkin se, että Ahvenanmaan ajoittain hiljaiseen elämään heinäkuinen festivaali tuo paljon, myös taloudellisesti.
Festivaalin konseptina on kolmen isomman artistin esiintyminen yhden illan aikana noin kello 18.00-00.00 välisenä aikana. Roudaus- ja tankkaustaukojen aikana bilebändit pitävät tunnelmaa yllä, joten periaatteessa musiikki raikaa koko ajan. Saman illan aikana saattaa olla heviä, discoa ja popia ilman minkäänlaista musikaalista punaista lankaa, mutta ainakin samalla saa kattauksen hieman erilaisestakin menosta. Ruokaa ja juomaa saa helposti, joskin erityiseen katettuun ravintolaan, josta on messevät näkymät päälavalle, voi olla vaikea saada pöytävarausta, ellei ole todella ajoissa liikkeellä.
Gycklarnas Afton aloitti kinkerit
Tänä vuonna ensimmäisenä esiintyjänä heinäkuisessa kesäillassa oli paikallinen Gycklarnas Afton, joka lie saanut nimensä Ingmar Bergmanin elokuvasta ”Viettelysten ilta”. 80-luvulla kovasti nimeä Ruotsissa(kin) tehnyt yhtye palasi keikkailemaan 2020-luvulla eikä ollut pelkän nostalgian varassa lämmittelevä pyhäinjäännös.
Peter Hägerstrand (laulu ja kitara), Marcus Quarnström (laulu ja basso), Jonas Fogelström (laulu, kitara ja koskettimet) ja Markus Helander (rummut) muodostavat miltei alkuperäiskokoonpanossa olevan orkesterin, jonka musiikkia on kuvailtu ”auringonpaisteiseksi powerpopiksi”. Soundillisesti ei voi mennä metsään, jos lavalla on Telecaster, Jazz Bass ja Danelectron-kitara (vai oliko Gretsch) ja VOX:in vahvarit. Tuotannosta kuultiin niin 80-luvun biisejä kuin myös uusimman EP:n ”Hamn i Nattenin” nimibiisi.
Medina biletti vahvasti
Seuraavana oli vuorossa sitten festivaalin yksi tunnetuimmista nimistä, kun Medina saapui järjestämään kunnon bileet. Medina on ruotsalainen duo, jonka muodostavat ”Sam-E” (Sami Daniel Rekik) ja ”Alibrorsh” (Ali Jammali, aiemmin ”Alibi”). Duo, jonka jäsenet omaavat tunisialaisia sukujuuria, on erittäin suosittu moninkertainen Melodifestivalenin (Ruotsin Euroviisut) kävijä, ja sen tarttuvat biisit kuuluvat radiossa tämän tästä. Nyt oli heidän sanojensa mukaan neljäs kerta Rockoffissa, ja meininki oli totutun kovaa. ”Que Sera”, ”Genom Eld och Vatten” ja ”Viva L’Amor” lienevät tunnetuimmat hitit — ainakin lokaalit lauloivat kovaa mukana! Aika hyvät bileet tosiaan.
The Poodles sai kansan märäksi
The Poodles on myös soittanut jo vuosikymmeniä ja on Ruotsissa varsin suuri nimi. Kyseessä on ruotsalainen hardrock-yhtye, jonka perustivat laulaja Jakob Samuel (alias Jake Samuels), basisti Pontus Egberg, kitaristi Pontus Norgren ja rumpali Christian Lundqvist. Yhtyeen kappaleisiin kuuluvat muun muassa ”Metal Will Stand Tall” ja ”Night of Passion”, joista jälkimmäinen esitettiin vuonna 2006 Melodifestivalenissa. The Poodles esiintyi Melodifestivalenissa uudelleen vuonna 2008 yhdessä muusikko E-Typen kanssa. Yhtye soitti vuosina 2006 ja 2008 myös Sweden Rock Festivalilla. Bändi on soittanut myös Wacken Open Airissa, joten kyseessä ei nyt ollut ihan mikä tahansa humppapumppu. Sään jumalat sen sijaan eivät arvostaneet keikkaa. En ole koskaan joutunut semmoisen sadekuuron keskelle kuin The Poodlesin keikan aikana. Olin märkä vielä seuraavanakin päivänä.
Takida jyristeli kokemuksen tuomalla varmuudella
Jos Takidaa pitäisi kuvailla väkisin (kirjoitusmuotona voi olla myös taKiDA), olisi se ehkä ”Ruotsin HIM”. Se olisi toki väärin molempia yhtyeitä kohtaan, mutta se antaa ehkä kuvan yhtyeen musiikillisesta tyylistä. Yhtyeen perustivat vuonna 1999 Robert Pettersson ja Fredrik Holm (Sinatra-yhtyeestä) sekä kitaristi Tomas Wallin (Blowball-yhtyeestä) aluksi nimellä Tender. Myöhemmin he vaihtoivat nimensä Takidaksi, joka on peräisin Silver Fang -sarjan hahmosta Gohē Takedasta, jonka sukunimi lausuttiin väärin ruotsinkielisessä dubbauksessa. Platinaa kotimaassaan myynyt bändi on myös tunnettu Saksassa ja keskisessä Euroopassa. Seuraava kiertue onkin luvassa ensi vuonna myös noille seutuville.
Eturivissä seisseet fanit olivat aivan osastoa pähkinä, kun Takida tuli lavalle. Laulujen sanat huudettiin antaumuksella, ja laulaja Pettersson selvästi nautti meiningistä. Erittäin ammattitaitoinen melodinen hevi-rokkikeikka.
Felicia tanssitti fanejaan
Tämän vuoden Melodifestivalen-voittaja on Felicia. Tarkemmin Felicia Agneta Eriksson on ruotsalainen laulaja, joka tuli alun perin tunnetuksi musiikkiprojekti Fröken Snuskin alkuperäisenä laulajana. Hän edusti Ruotsia tämän vuoden Eurovision-laulukilpailussa kappaleella ”My System”. Menestystä ei kuitenkaan tullut, ja hänhän sai muun muassa Suomelta huonot pisteet esityksestään ja uhosi, ettei tule koskaan esiintymään Suomeen. No, en nyt päässyt sanomaan hänelle, että ”tiesitkös, että Ahvenanmaa on Suomea…” Sooloesiintyjänä Felicialla ei ole vielä hirveästi keikkoja takana, ja käynnissä oleva kiertue on hänen ensimmäinen.
Felicia on edelleen käyttänyt naamaria peittämään osittain kasvonsa ja todennut, että sen pääasiallisena tarkoituksena on välttää ulkonäköön liittyviä vihamielisiä kommentteja. Hän on myöntänyt kokeneensa aiemmin kehon häpäisyä (vai miten bodyshamingin suomentaisin…) Fröken Snusk -nimisenä toimiessaan mutta on samalla sanonut aikovansa joskus ottaa naamion pois. Kyseessä ei siis ole mikään pop-musiikin Slipknot vaan enemmänkin tasalaatuinen EDM-jyrä. Sään jumalat antoivat keikalle pienoisen tihkusateen, mutta alueella ei ollut The Poodles -määriä ihmisiä, joten enimmäkseen alaikäisistä koostunut fanilauma sai omansa.
Pandora ja 90-luvun eurodancen paluu
Sarjassamme ”Cool Story Bro” pyysin kerran vanhemmilta joululahjaksi Panteran levyä. Nähdessäni paketin cd-muotoisena avasin sen täynnä intoa. Paketissa oli kuitenkin Pandoran levy. Kielellisesti rajoittuneet vanhempani olivat menneet johonkin Anttilan Top Teniin tai Free Record Shopiin (muistatteko noita…) pyytämään jotain Pan-alkuista. Muistaakseni levyn sai vaihdettua, mutta Panteraa en ole vieläkään nähnyt livenä, en edes sen uusinta iteraatiota, mutta nyt olen nähnyt Pandoran.
Anneli ”Pandora” Magnusson on naimisissa suomalaisen ex-jääkiekkoilijan kanssa ja osannee jo varsin hyvin suomea. Yksi pop-musiikin tunnetuimmista ruotsalaisartisteista 90-luvun Suomessa keikkailee yhä tänäkin päivänä. Onpa hän tehnyt myös ”X3M feat. Pandora – Drottningen av Åland” -kappaleen ja kilpaillut Suomen Euroviisukarsinnoissa Teflon Brothersien kanssa. Tuon kappaleen menestyksestä hän sai jo uransa 21:en kultalevyn, joten on siinä muutakin tahkottu kuin juustoa.
Pandoran livekokoonpanossa on hänen miehensä Mikko (jee, suomalainen mies!) dj:nä, tanssija/hengenluoja Mario Perez Amigo ja ehkä parhaimpana liverumpali, jonka tehtävänä oli pelkästään lyödä haitsuun. Jos tiedätte eurodancea, niin tsih-tsih-tsih-tsih-biitti kuuluu siihen kuin sinappi hernekeittoon. En tiennyt, että voisin erikoistua pelkän hi-hatin soittajaksi. Haitsut forever! Pandoran ”livehaitsuistin” nimeä en saanut ongittua tämän raportin puitteissa.
Kokemusasiantuntijaksi yhdeksässä päivässä
Tämän vuoden Rockoff oli ensimmäinen kertani, joten en osaa sanoa, kuinka hyvin tai huonosti tilaisuus oli edellisiin vuosiin nähden järjestetty. Oluthanoja ja ruokapisteitä näytti olevan viljalti, samoin saniteettitiloja. Ehkä pullonkaulana on käytävä päälavan edustalle sivulavan luota, jossa on myös paljon porukkaa sateen suojassa sen osuessa kohdalle. Mutta koska en tiedä, miten kulku on aiemmin ollut, en voi sanoa sen kummemmin kritiikkiä.
Henkilökunta, eli festarin järjestävän tahon edustajat ja Sokol Securityn turvahenkilöt, olivat mielestäni erittäin ammattimaisia ja asiallisia koko festivaalin ajan. Omalla kohdallani kuvauslaukku tarkistettiin kerran alueelle mennessäni, mutta muuten sain olla ilman kummempia kysymyksiä, kunhan pressikortti oli näkyvissä.
Festarit menivät myös hyvin ilman ulkoisia insidenttejä: uutisissa oli yksi ikävä raiskausepäily, kun erään kaulatatuoidun artistin seurueen influensseri-jäsen sai syytteen niskaansa. Keissi oli, ja on yhä, hyvin epäselvä, joten ei siitä sen enempää. Huumeita tai väkivaltaista käytöstä en nähnyt, mutta eipä noita yleensäkään näe Ahvenanmaalla kuin äärimmäisen harvoin. Harva 9-päiväinen festari kuitenkaan menee poliiseilta vapaapäiviksi. Samaan aikaan oli toki monta muutakin ahvenanmaalaista happeningia, joten perinteinen kaaos liikenteessä (rant on… ruotsalaiset ovat aina kääntymässä liikenneympyröissä jostain syystä vasemmalle, kun niille opetetaan vilkun käyttö vasemmalle… koskakohan ne tajuavat, että oikeanpuoleisessa liikenteessä voi kääntyä ympyrästä vain oikealle… rant off), ihmismäärän moninkertaistuminen hetkessä ja keskustassa kailottavien lokkien lisäksi kirkuvat lapset, erinäisillä promilletasoilla huitovat aikuiset ja melua kavahtavat vanhukset ovat kaikki eloisan tapahtumaviikon merkkejä!
Kuten jo todettua olivat metalliin ja rokkiin kallellaan olevan skribentin käynnit hieman erilaisissa konserteissa kuitenkin mieltä avartavia, ja voin suositella maarianhaminalaista kaupunkifestaria kaikille ikään ja kokoon katsomatta. Been there, done that and bought even a t-shirt! Kiitos Rockoff 2026!
Tuossa alhaalla vielä kaikki esiintyjät. Joten miksen kirjoittanut jostakin toisesta esiintyjästä, niin ”en tiedä mitään siitä(kään)”.
