A.R.G.

A.R.G. 2015 (3)Vuonna 1985 Kuusamossa perustettu thrash metallia soittava A.R.G. on yksi niistä bändeistä, jotka olivat tärkeitä suunnannäyttäjiä suomen metalligenressä yhdessä Stonen ja Airdashin kanssa. ”Porometallinakin” tunnetut levyt ”Entrance” (1989) ja ”One World Without the End” (1991) nauttivat ansaittua klassikkomainetta, ja nyt 24 vuoden tauon jälkeen päivänvalon näkee uusin studioalbumi, joka kantaa nimeä ”Redemption from Refaim”. Kaaoszine tavoitti bändin sähköpostitse ja otti selvää, mitkä tapahtumat johtivat bändin uudelleenaktivoitumiseen vuonna 2011 ja lopulta siihen, että bändi päätti julkaista uuden studioalbumin.

Morjensta! Mitenkäs kevät on sujunut A.R.G.:n leirissä?

Jari Kelloniemi: Tässähä tämä. Reenailtu on keikkoja varten ja häsätty levyn kanssa. Uuttakin vähän treenailtu, muun muassa Seppoa ja Skala Osabaa!

Vesa Säkkinen: Paskaaks tässä kuhan läjässä pyssyy. Odotusaikaa, että pääsee runttaamaan levyä keikoille.

24 vuoden tauon jälkeen A.R.G. julkaisee pian uuden studioalbumin, joka kantaa nimeä ”Redemption From Refaim”. Milloin idea uuden levyn tekemisestä syntyi, ja minkälainen prosessi sen tekeminen oli?

A.R.G. Redemption From Refaim 2015Jari Kelloniemi: Yhteenpaluun jälkeen vuonna 2011 keikkaillessa Wesseli alko jossain vaiheessa höpistä, että kävästäänkö studiossa. Siinä sitte päivitin ”Hypocrital Ritesin” vanhalta demolta, ja kun Weskeltä alkoi tulla tavaraa ku Tapolan makkaratehtaalta, ni pakkoha ne oli kanssa reenata. Hupsista kärpäle, ja siinähän meillä oli sitte aika äkkiä 4-5 rallia työn alla. Demoteltiin vähä ja todettiin, että ei kait me mitää EP:tä tehä, ni puristettiin sitte vielä muutama ralli lisää.

Tenho Kareen: Meillähän ei ollut minkäänlaisia aikatauluja olemassa. Edellisestä levystä tosiaankin pari vuosikymmentä, niin ei se niin vuoden päälle tässä kohtaa enää ole. Välissä tosiaan käytiin studiossa värkkäämässä demo, kun piti päästä välillä kuuntelemaan, että minkälaista settiä oikeasti ollaan tekemässä. Todettiin sitten siinä kohtaa, että kuulostaa just siltä ku pitääkin.

Vesa Säkkinen: Jotenkin kaikki tuntui alusta asti luontevalta, ja kun hienojen ukkojen kanssa väsää rässiä, niin ei se älyttömästi voi pieleen mennäkään. Tässä kohtaa tietysti pitää mainita rumpalimme Timo ”Dinke” Hanhijoki, joka pitää ryhmän läjässä armottomalla patteroinnillaan.

Jos vertaat uutta levyä vaikkapa ”One World Without the Endiin”, minkälaisia eroja löydät niistä musiikillisesti ajatellen? Lähdettiinkö uudelle levylle tietoisesti hakemaan jotain suuntaa vai annettiinko luomisprosessin viedä mukanaan?

Jari Kelloniemi: Tempot on tippuneet eli vauhti ei oo enää se ykkösjuttu, vaan annettiin prosessin viedä. Tietty treenien jälkeen esituotanto-oluella istuessa mietittiin hetkellisesti, että onkos tämä ny kuinka erilaista kuin ”One World Without the End”. Todettiin aina, että nyt on vuosi kaksituhattajotain ja me ny vaan kuulostetaan tältä just tällä hetkellä. Saa tykätä tai ei tartte tykätä.

Tenho Kareen: No onhan levyllä sellaistakin, mitä aikaisemmin ei oo tehty eli esimerkiksi blastia ja rokkenrollia. Ja onhan uusissa biiseissä huomattavasti enempi kertosäkeitä kuin aikaisemmin.

Vesa Säkkinen: Eräs tuttava totesi esikuunteluvaiheessa, että kyllä tästä A.R.G.:n tunnistaa, mutta on myös jotakin uutta mukana. En usko, että se oli millään tavalla tietoista. Annettiin vaan mennä sen mukaan mitä tulee.

90-luvun levynne ovat ansaitusti saavuttaneet jo legendaarisen maineen Suomen ainoina ”porometallilevyinä”. Oliko uuden levyn tekemisessä paineita tästä johtuen?

A.R.G. 2015 (1)Jari Kelloniemi: Ei. Ainoa paine levyn tekemisessä oli ku Diablon Rane oli studiossa tuijottamassa miun räpellystä kitaran kanssa. Onneksi älys lopulta antaa löysää ja häipyä. Oli vaikeeta soittaa ku jumala tuijottaa.

Tenho Kareen: Ei tuota porometallitematiikkaa ole taakaksi otettu. Mehän voitais tehdä vaikka jatsahtavaa venkoilua ja sanoa sen olevan 2010-luvun porometallia, ja silloinhan se olisi sitä. Mutta nyt tehtiin tämmöisiä ralleja levyllinen, that’s it Brad Pitt ja kansi kiinni. Olkoon sitten porometallia vuosimallia 2015.

Vesa Säkkinen: Jos jotain paineisiin viittaavaa levyn teossa oli, niin se, että kun oli niiiin mukavaa ja loppu alkoi häämöttää, että mitä sitä sitten? Mitä itse äänityksiin tulee, hyvän jengin ja tuottaja-äänittäjä Jussi Kulomaan kanssa homma rokkasi kuin lapanen lavuaarissa.

Minkälaisia teemoja levyn sanoitukset käsittelevät? Tullaanko esimerkiksi traktoreista kuulemaan vielä bändin sanoituksissa?

A.R.G. 2015 (2)Tenho Kareen: No tuskinpa sentään. Luulen, että toi huumoriosasto saa Massikan perävalojen myötä kadota taivaanrantaan. Mun tekemät sanoitukset käsittelevät oikeastaan ihan mitä sattuu eli minkäänlaista linjaa ei sen suhteen ollut. Uskontoihin liittyvistä ilmiöistä riittää aina aihioita sanoituksiin kuten vaikkapa ”Hypocritical Ritesissä”. ”Defiled” puolestaan pureutuu kunniamurhan mielettömyyteen. Biisin nimen pöllin muuten Vesken idealaarista. ”Equilibriumissa” ollaan tekemisissä Newtonin 3. lain käytännön soveltamisen kanssa. Jos henkilö A päräyttää nyrkillä otsaan henkilöä B voimalla X, niin kuinka suurella voimalla Y iskun saanut henkilö B pystyy tähän vastaamaan. Sellaista ”mulle ei vittuilla” -meininkiähän tuossa on. ”Refaimissa” taas sielu ei vilahda taivaaseen eikä juuri muuallakaan.

Vesa Säkkinen: Omat tekstini ovat pitkälti perusvarmasta thrash-tarinoinnista unettomuuden kautta kansanuskomuksiin ja pohjoiseen ulottuvuuteen. On siellä yksi ”joka itsensä ylentää se alennettakoon” -tyyppinen tarina myös mukana. Yksi pitää kuitenkin mainita erikseen eli ”Embodiment (Last Breath Of Hades)”. Sen sanat syntyivät niin, että otin Sue-lehden ja etsin sieltä mielenkiintoisia artikkeleita ja haastatteluja. Niistä kaivoin sitten esille kiinnostavia ajatuksia ja sanontoja ja aloin väsätä rivi kerrallaan tarinaa. Sen jälkeen yhdistin ne yhtenäiseksi kokonaisuudeksi ja maali! Kerrottakoon vielä se, että haastattelu, josta suurin osa ajatuksista syntyi, oli Ismo Alangon haastis.

Levyltä on julkaistu toistaiseksi etukäteen yksi kappale ”Equilibrium”. Miksi juuri tämä biisi valittiin ensimmäiseksi julkaistavaksi kappaleeksi levyltä, ja tullaanko vielä julkaisemaan etukäteen muita kappaleita esimerkiksi musiikkivideon muodossa?

Jari Kelloniemi: Demolla ja YouTubessa oli jo ”Rimminki” eli ”Ramming Down Your Throat” esitelty, niin eri biisi ehdottomasti haluttin laittaa seuraavaksi maistiaiseksi. Poikien vika on se, että ”Eggu” päätyi esittelykappaleeksi. Muitakin voi tulla, jos meidän lompakko lihoo – se tosin tuskin tapahtuu.

Tenho Kareen: ”Equilibrium” on kuitenkin aika edustava otos levyltä. Siinähän on vanhan liiton meininkiä, mutta myös hivenen uudenlaista A.R.G.:tä. Ja tärkein syyhän oli tietysti se, että se on aika helvetin hyvä biisi.

Vesa Säkkinen: Tätäkin rallia tulee olemaan ilo soittaa livenä.

Levyn julkaisija on Ranka Kustannus. Miten päädyitte julkaisemaan levyn heidän kauttaan?

Jari Kelloniemi: Siirtoikkunan sulkeutuessa saimme tarjouksen johon päädyimme, koska emme halunneet jäädä vapaaksi agentiksi näin jääkiekkotermejä käyttääkseni. Toisaalta oishan tuon voinu itekin julkasta ku on virmakin.

Kuka on piirtänyt levyn kansitaiteen?

Vesa Säkkinen: Jarno Lahti, Kaamos Illustration & design studio http://www.kaamos.com. Vahva tekijä markkinoilla.

Keikkakalenteriinne on levynjulkaisukeikan lisäksi merkitty muutama keikka tulevalle kesälle. Entä onko keikkakalenteriin tulossa täydennystä syksyn osalta?

Jari Kelloniemi: Toivottavasti. Jotain lupikeikkaa tai maitolavvaa syksymmällä. Kesä on myyty jo muille artisteille.

Tenho Kareen: Kesän kohokohtahan meille onkin elokuun alussa Jalometalli Oulussa. Syksy saapuu kuitenkin tänäkin vuonna, ja eiköhän meidät jostain keikalta silloin myös löydä.

Vesa Säkkinen: Syksyllä laitamma koneet liikkeelle, joten ei muuta kuin toivomaan keikoille missä sitten olettekin.

Olitte kohtuullisen pitkällä tauolla vuosina 1994-2011. Miksi bändin uudelleenaktivoituminen vei niin kauan, ja mistä ajatus comebackiin lähti liikkeelle?

Jari Kelloniemi: No ensimmäiseen kymmeneen vuoteen ku pistettiin telakalle koko homma me ei ees pidetty yhteyttä keskenämme, koska kaikilla oli omat juttunsa. Tepaa näin Oulusa kirpparilla pari kertaa, ja Takkulan kanssa treenailtiin puntin nostua Oulussa. Veskestä havannoin välillä Pain Compressorin newsflashien kautta. Veikkaisinpa, että ei meitä paljoo kiinnostanu koko A.R.G., tai ei mua ainakaan, vaikka esimerkiksi keikoille kyseltiinkin. Pasin kuoleman jälkeen ajattelin, että nyt ei ainakaan enää vedetä. Jalometallin keikkapyynnön kautta tuli ajatus että no perkele! Jos sitä vielä kerran nykäsis. Välillä olin jo nimittäin myymässä kamat veks ja pistämässä kitaristin hommat arkkuun, mutta täsä mä ny oon. Edelleen voitte syyttää Jalometallin joulupukki Järkkää tästä.

Tenho Kareen: A.R.G.:n comeback oli tosiaan vuosikausia kuolleena syntynyt idea. Jossain kohtaa asiasta kyllä taisi puhetta olla, mutta äijät pakeni paikalta nauraen. Ja kun mulla oli sitten mennyt useampi vuosi soittamatta, niin kynnys tietysti nousi koko ajan. Ja toisekseen ei mua oikeastaan edes kiinnostaneet mitkään bändihommat. Mutta kun tuli vuosi 2010, jostain syystä soittohaaveet heräsivät kuolleista, ja pienen perseellepotkimisen ja rohkaisun myötä päätin, että jospa sitä kuitenkin kokeilis. Tähän kohtaan ilmestyi Järkkä, ja sitte soitettiinkin jo Jalometallissa. Enpä oo päivääkään katunut, että bassoon uudelleen tartuin.

Vesa Säkkinen: Noh, kaikki eteni aikoinaan tavallaan omalla painollaan siihen pisteeseen, että eiköhän tämä ollut tässä. Itse olen ollut aktiivinen kaikki nämä ajat. Suurimpana osumana tietty hienot vuodet Pain Confessorissa. Olihan se absurdi tilanne kun Tepa soitti ja ehdotti, että tällaista olisi suunnitteilla. En miettinyt hetkeäkään, ja näin se homma joskus vaan etenee. Hienoa on ollut tehdä tuttujen miesten kanssa tuttua runttausta.

Julkaisitte vuonna 2013 erittäin rajatun kasettipainoksen demosta ”Poronormal Activity”, jossa myös kuullaan eräs uudelle levylle päätyvistä kappaleista, ”Ramming Down Your Throat”. Kasetti sisälsi myös useita tunnettujen kappaleiden cover-versioita kuten esimerkiksi Sodomin ”Outbreak of Evil”. Miksi demo julkaistiin vain kasettimuodossa, ja miten kyseiset coverbiisit valikoituivat demolle?

Jari Kelloniemi: Haluttiin demottaa talteen ja muistoksi itelle noi coverit, joita on aikoinaan vedetty keikoilla. Kasetti on kumarrus old school -meinigille. C-kassullehan me demonisoidaan reeniksella uudet biisit edelleenkin! Onkohan me demotettu muuten koskaan Deathin ”Evil Dead” ? On vissiin. Sodomit on ny ainakin parkissa ja Celtic Frost on parkissa. Hei muuten, Sodomin ”Nuclear Winter” on myös nauhoitettu livenä joskus. Ristus, näitä riittää! Seuraavaksi varmaan narutetaan kassudemolle kaikki Exploitedit, joita o vedetty keikoilla sekä Slayerit, joita niitäkin on joskus Tonterin kämpillä vedetty, hah!

Tenho Kareen: ”Outbreakia” taidettiin vetää jo ihan bändin alkuaikoina. Se on sittemmin raahautunut mukana yhdessä ”Sodomy & Lustin” kanssa läpi historian. Päätettiinkin, että onhan se perkele jo aika äänittää.

Vesa Säkkinen: Olihan se ihan mahtavaa täräyttää C-kassudemo niin kuin ennen vanhaan. Kannet piirsin oikein ite ja Tepa kirjoitti tarinat ja niin edelleen. Comebackin old school -aloitus. Noita covereita on meillä riittänyt, ja nauhoitetut ovat myös niitä useasti soiteltuja.

Olette tosiaan tehneet cover-biisejä aika laajalta skaalalta erilaisia kappaleita. Onko olemassa vielä joitakin biisejä, joista haluaisitte tehdä omat versionne, ja jos on, mitkä ne kappaleet olisivat?

Jari Kelloniemi: Soronoo eli Zero Nine on ollut työn alla, mutta vielä ei olla tyytyväisiä siihen, joten saatte vähän odotella. Itellä henk.koht. esimerkiksi Lynyrd Skynyrd ois aika haastava ja tavallaan unelma toteuttaa tokan kanssa.

Vesa Säkkinen: Jartsallahan on jo olemassa erittäin mainio rytmitysehdotus siihen 09:n ralliin, joten eiköhän me siitä raapaista kotikontujen mestareiden kunniaksi seuraava hituliittiä myyvä tanssizipale.

Kiitoksia haastattelusta ja hyvää jatkoa niin keikkojen kuin kaiken muunkin osalta. Mikäli haluatte sanoa faneille jotakin tähän loppuun, sana on vapaa!

Jari Kelloniemi: Löytäkää sisäinen lihapiirakkanne kahdella nakilla! Kiitokset Janne Tauriaiselle lead- ja soolokitaroiden äänityksestä ja takapiruilusta sekä Heikkalan Jamille henkisestä valmennuksesta ja studiosessioissa äänittivän artistin erinomaisella ripeydellä hoidetusta nesteytyksestä.

Vesa Säkkinen: Jo tähänastisesta suuret kiitokset kaikille keikoilla käyneille ja tuotteiden ostajille. Tämä homma on isollaan hyvässä seurassa ja loistojengillä. Myös tärkeää on muistaa kenen kanssa hommia tehdään, ja henkilökohtaisesti kiitänkin Timo Röysköä ja Doomed Guitarworksiä yhteistyön aloittamisesta.

https://www.facebook.com/AncientRottenGraveguards
http://reindeermetal.org/

Haastattelu: Samuli Jalonen

Kommentoi julkaisua