A2Z – Parasites Of Paradise

Kirjoittanut Juha Attola - 7.6.2013

A2Z-nimen takaa löytyy sellaisia tekijöitä kuin Zachary Hietala ja Ari Hentunen. Hentunen on julkaissut aikaisemminkin kitarainstrumentaaleja sisältävän albumin, mutta Hietalalle kyseessä on ensimmäinen instrumentaalilevy.

Monesti instrumentaalialbumeiden suurimpana ongelmana on ollut liiallinen taitojen esittely. Tämä tarkoittaa siis sitä, että muusikot ovat turhan usein sortuneet liiallisiin brassailuihin ja kappaleet itsessään ovat jääneet hieman mitään sanomattomiksi varsinkin tavallisille kuulijoille, joista kaikki eivät varmasti ole kitarasankareita. Näin tuntuu hieman käyneen tämänkin albumin avausraidan ”Cockroach” kohdalla. Sinällään siinä on ihan hienoa soittoa, mutta kokonaisuutena kappale kuulostaa hieman treenikämppäjamittelulta eikä aivan valmiilta kappaleelta. Tuntuu enemmänkin, että kaverit soittaisivat pätkän sieltä ja toisen täältä. ”Nightcrawler” onkin jo kokonaisuutena selkeästi parempi kappale. Ei käy kieltäminen, etteikö kitaransoitto näiltä jampoilta onnistuisi; sen verran hienosti ja reippaasti kitarat tällä levyllä soivat, mikä tietysti kuuluu asiaan, kun kyseessä kerran kitaralevy on.

”Isopod” jatkaa erittäin pirteää poljentaa seikkaillen pääsääntöisesti metallisissa tunnelmissa, mutta pieni ripaus progressiivisuuttakin löytyy. Monet kitarasankaritkin tarvitsevat vokalistin levyillensä ikään kuin tukemaan kappaleitaan, mutta tällä levyllä ei yhdessäkään kappaleessa jää kaipaamaan ketään laulaa lurittelemaan, soittotaito puhukoon puolestaan. Zachary Hietala on toki jo kannuksensa hankkinut vuosien varrella Tarotin matkassa, mutta nyt tuntuu siltä, että miehelle on tehnyt hyvää päästä tekemään tämä albumi. Soitto kulkee mielestäni huomattavasti pirteämmin kuin esimerkiksi viimeisimmällä Tarot-albumilla.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Tähtihetkiä on tältä albumilta aika vaikea nimetä, niitä kun riittää kerrankin enemmän kuin yksi. Mutta jos nyt muutama kappale pitää mainita, niin ”Praying Mantis” on kieltämättä oivallinen esitys. Täytyy myös mainita loistavat ”Centipede” ja ”Strider”. ”Parasites Of Paradise” on kovan luokan albumi, joka pitää sisällään erittäin hienoa musiikkia. Tämä taitaa olla tämän vuoden kovin instrumenttaalialbumi. Ja samalla tämä on ehdottomasti albumi, joka pitäisi soittaa Zakk Wyldelle, niin hänkin saisi ehkä vielä joskus uusia ideoita siihen, miten kitaraa oikein soitetaan.