Aaltojen selkään — arviossa In Mourningin The Weight Of Oceans

Ruotsin Falunissa vuonna 2000 perustetun In Mourningin vuonna 2012 alun perin julkaistu albumi ”The Weight Of Oceans” julkaistiin uusintapainoksena 14. helmikuuta 2025. Julkaisuhetkellä Spinefarmin kautta CD:nä ulos tullut levy sai tällä kertaa CD:n lisäksi kaverikseen tuplavinyylin. Julkaisijan virkaa toimittaa tällä kertaa ruotsalainen Dalapop, joka on vastannut mm. yhtyeen edellisen albumin, ”The Bleeding Veilin” julkaisusta.

Pikainen Spotify-tsekkaus osoittaa, että viidestä In Mourningin suosituimmasta biisistä peräti kolme löytyy tältä levyltä. ”The Weight of Oceans” käväisi myös Suomen albumilistalla sijalla 40 julkaisuviikolla. Pikku hiljaa voitaneen puhua jonkin sortin klassikkostatuksen saavuttaneesta levystä, tai ainakin sinne ollaan matkalla. Nuo Dalapopin painamat vinyylit taisivat mennä kuumille kiville ainakin jos bändin Facebook-postauksiin on uskominen.

”The Weight of Oceans” on reilu tunnin mittainen konseptialbumi, jonka tarinassa merta pelkäävä mies lähtee kuitenkin merille tätä pelkoa selättämään. Matkan varrelle sitten mahtuu merihirviöitä, autiosaaria ja myräkänpoikasia. Musiikillisesti kuulee monesti puhuttavan In Mourningista Opethin pikkuveljenä, mutta vaikka näissä yhtymäkohtia onkin, ei falunilaisryhmää minään Opeth-pastissina kuitenkaan pitää.

Levyn avaa liki kymmenminuuttinen ”Colossus”, jonka intro on täyttä korvakarkkia. Parin minuutin nostattelun jälkeen ujeltavat leadikitarat tulevat mukaan, jonka jälkeen lähdetään merimatkalle. Keskitempoista, modernihkoa death metal -runttausta proge-elementeillä. Biisin kertseissä on jotain post rock -vivahdetta. ”A Vow To Conquer The Ocean” ja ”From A Tidal Sleep” jatkavat muuten samalla kaavalla, mutta molemmista löytyy enemmän korkeampaa huutovokalisointia ja black metalin elementtejä, kuten jälkimmäisen lopun blast beat ja tremolosahaus. Neljäntenä laahaava hidas balladi ”Celestial Tear” antaa kuulijalle hengähdystauon. Mielestäni biisi on ylipitkä eikä tahdo jäädä mieleen useammallakaan kuuntelulla, kaikki tuntuu vain junnaavan paikoillaan.

”Corvergence” esittelee taas In Mourningia parhaillaan. Alun nopeahkon runttauksen jälkeen biisi tipahtaa doomaavaan väliosaan, josta hypätään taas progeilevaan riffiosuuteen. Melodiat on rakennettu harkiten ja Tobias Netzellin matalat growlit toimivat hienosti. Biisi lopetellaan pitkähköön outrojamitteluun, jossa voi taas kuulla post rock -kaikuja. ”Isle of Solacea” edeltää pianointerlude. ”Sirens” on kaunis ja kaihoisa, ja siitä luonnollisena jatkumona alkaa levyn nopein blast beat -lanaus. ”Isle of Solace” muuttuu alun jälkeen groovailevaksi murjonnaksi, eikä oikein tahdo istua levyn muun materiaalin sekaan pomppuhevi-fiiliksellään. Oktaavimelodioilla varustettu kertosäe on tosin mainio. Biisi kuvastaa oikeastaan koko levyä hyvin, parhaillaan materiaali on todella vahvaa mutta välillä eksytään väylältä.

”The Drowning Sun” on hieman perinteisempää hitaahkoa death metalia, kosolti riitasointuriffejä ja sopivasti nykimistä väliosassa. Biisi ei tarjoa mitään spektaakkelimaista, mutta sävellystyö on vahvaa ja pitkä biisi kantaa itsensä hyvin eikä hapuile suuntaan tai toiseen. Doomaava ”Voyage Of A Wavering Mind” on säästetty viimeiseksi palaksi. Tässä kohtaa levyä hidas ja pääosin instrumentaalinen biisi alkaa lähinnä haukotuttaa, vaikka yksittäisenä raitana tässä ei mitään kummempia valuvikoja ole.

”The Weight Of Oceans” pitää sisällään loistavia paloja, mutta on auttamatta liian pitkä ja paikallaan junnaava. Soundipuoli on priimaa, kitaroissa on maltettu käyttää hallitusti säröä, jolloin kompleksit melodiat soivat puhtaasti eikä kokonaisuus puuroudu. Tuotanto ylimalkaan on ensiluokkaista. Levy vain saisi olla hieman lyhyempi ja tiivistetympi paketti. ”The Weight Of Oceans” tarjoaa kuitenkin loistavia biisejä kuten ”Colossus” tai ”Convergence”. In Mourning saapuu heinäkuun viimeisenä viikonloppuna Vaasaan Kaaos Festivalille, joten otappa lippua haltuun ja tule katsastamaan ruotsalaisten livekunto paikan päälle!