Äänekäs, hypnoottinen ja tanssittava – arviossa Bent Kneen kokeellinen ”You Know What They Mean”

Kymmenen vuotta sitten perustettu yhdysvaltalainen Bent Knee on noussut suhteellisen lyhyessä ajassa yhdeksi progressiivisen rockin mielenkiintoisimmista tulokkaista. Avantgarde-henkisellä, kokeellisella ja monivivahteisella musiikillaan ilahduttanut bändi on julkaissut uransa aikana neljä studioalbumia, joista tähän asti viimeisin, vuonna 2017 ilmestynyt ”Land Animal” julkaistiin Inside Out Musicin kautta. Joitakin modernin progen parhaimpia albumeita julkaissut yhtiö on oiva koti Bent Kneen kaltaiselle eksentriselle kollektiiville, jonka voi olla hyvin vaikea saavuttaa suurempaa suosiota omin voimin undergroundin ulkopuolella.

Bändin aikaisemmat albumit ovat heijastelleet muusikoidensa musiikillisia taustoja ja erityisosaamisia erittäin hyvin. Kitaristi-säveltäjä Ben Levin tunnetaan lähes Zappamaisena hahmona, joka lataa aktiivisesti YouTube-videopalveluun omia musiikkiaiheisia videoitaan, joilla hän muun muassa esittelee erilaisia sävellyskonsepteja, teoreettisia opetuksiaan ja musiikin estetiikkaan ja filosofiaan liittyviä ideoitaan. Mies myös julkaisee aktiivisesti sooloalbumeja. Myös laulajatar Courtney Swain julkaisee aktiivisesti sooloalbumejaan, ja bändin muutkin jäsenet ovat mukana monenlaisissa projekteissa. Maineikkaassa Berklee College of Musicissa suurimmilta osin tutustuneet muusikot ovat kaikki virtuooseja, joilla on huomiota herättävän omalaatuinen ja moniulotteinen lähestymistapa musiikkiin.

Niinpä ei ole ihme, että Bent Kneen viides studioalbumi ”You Know What They Mean” näkee yhtyeen jälleen harppaamassa uuteen suuntaan musiikillaan. Kahdella aikaisemmalla albumillaan sen musiikki on ollut mystistä, kaunista, kimaltelevaa, polveilevaa ja hakenut vaikutteita esimerkiksi taidemusiikista. ”You Know What They Mean” on bändin tähän asti raa’in julkaisu. Soittimia on särötetty oikein huolella siten, että soonisesti se muistuttaa esimerkiksi Swansin ja Killing Joken kaltaisten post-punk-yhtyeiden tuotoksia. Parhaimpana esimerkkinä ovat ylisaturoituneet huudot ja sähkökitarat avauskappale ”Bone Ragessa”, ”Lovemenotin” liejuinen ja intensiivinen äänimaisema, sekä hypnoottisesti rullaava ”Cradle Of Rocks”, joka tuo mieleen esimerkiksi kotimaisen Siinain.

Rosoisuutta tasapainottavat seesteisemmät kappaleet, joissa keskitytään bändille tyypilliseen melodiseen tutkiskeluun ja tilan luomiseen. Ilmava ”Give Us The Gold” olisi hyvin voinut olla esimerkiksi ”Land Animalilla” tai ”Say Solla”. Swainin kaikuun upotettu laulu ottaa itseoikeutetusti tilaa instrumentaation ollessa hyvin pelkistetty. Pulssia pitävät yllä kumiseva basso ja konemaisesti säksättävä hi-hat, kunnes seuraan liittyy vahvasti efektoitu kitara ja viuluostinato, joka on omiaan lisäämään intensiteettiä ennen kertosäettä. Singlenäkin julkaistu ”Catch Light” on syystäkin ensimmäinen kappalenäyte albumilta, sillä se sisältää pienoismuodossa albumin tärkeimpiä ideoita ja yhden sen tarttuvimmista kertosäkeistä.

Hold Me In” on Bent Kneeta hypnoottisimmillaan. Miellyttävällä tavalla pahviselta kuulostava rumpukomppi ajaa kappaletta eteenpäin trip-hop-tyylisesti samalla, kun Swain harrastaa tyypillistä vokaaliakrobatiaan erilaisten kaikuefektien päälle. Särmikkäitä tekstuureja hyödyntävä kappale rauhoittuu C-osaan, jossa kuullaan yksi albumin kauneimmista osioista. Kyseessä on jälleen osoitus bändin voittamattomasta ja persoonallisesta melodiantajusta. Erikoisesti nimetty ”Egg Replacer” perustuu myös idealle, jossa seesteiset säkeistöt rakentuvat toistuvan rytmin, efektien ja äänimanipulaatioiden varaan, ja kertosäkeessä puolestaan räjähdetään täyteen volyymiin ja laajaan ekspressioon.

Albumin kolme viimeistä kappaletta ovat huomattavasti erilaisempia edeltäjiinsä nähden. Mystinen ”Garbage Shark” voisi kaikessa utuisuudessaan olla esimerkiksi Thinking Plaguen tai Helium Horse Flyn kappale. Kyseessä on yksi pitkä crescendo, joka rakennetaan oivallisesti huippuunsa. ”Golden Hour” taas on koskettava kappale, jossa johdon ottavat Swainin vahvasti kaiutettu ääni, joka kaikuu kuin tyhjyyttään huutavassa massiivisessa katedraalissa tummasävyisten ja pehmeiden urkujen säestäessä laulajaa koko painollaan. Sumun verho repeää rumpujen ja kitaran astuessa sisään, mutta tästä kappaleen todellinen nostatus vasta alkaa. Kuulija tuskin ehti palautua edellisen kappaleen crescendosta, kun Bent Knee jo tarjoaa vielä paremman sellaisen.

”You Know What They Mean” perustuu vahvasti tekstuurien, äänenvärin, toiston ja dynamiikan tutkiskelulle. Bent Knee hyödyntää kappaleissa reilusti särötettyjä soittimia, jotka tuovat äänimaisemaan rikkautta ja rosoisuutta. Tämä puolestaan toimii kontrastina Swainin soljuvalle ja voimakkaalle äänelle. Kappaleissa hyödynnetään rytmistä toistoa sekä simppelimpiä riffejä kuin aikaisemmin, mikä antaa tilaa äänenvärin ja tekstuurien rakentamiselle dynamiikan ohella. Albumi on monella tavalla bändin tähän asti rohkein julkaisu, jolla se hyppää poispäin mukavuusalueeltaan. Tämä tosin on hieman liioittelua, sillä bändin mukavuusalue on selvästi kaikkialla siellä, missä voi kokeilla jotakin uutta ja mielenkiintoista. ”You Know What They Mean” on ihanan äänekäs, hypnoottinen ja jopa tanssittava albumi, joka osoittaa jälleen Bent Kneen olevan yksi kiinnostavimmista nuorista kokoonpanoista progressiivisen musiikin saralla.

9/10

Kappalelista:

  1. Lansing
  2. Bone Rage
  3. Give Us The Gold
  4. Hold Me In
  5. Egg Replacer
  6. Cradle Of Rocks
  7. Lovell
  8. Lovemenot
  9. Bird Song
  10. Catch Light
  11. Garbage Shark
  12. Golden Hour
  13. It Happens

Kommentoi julkaisua