”Äänimaisemamme ovat usein hyvin tunnelmallisia ja elokuvallisia” – haastattelussa islantilainen Múr
Múr on Islannin vulkaanisen undergroundin tuorein jälkeläinen. Tämä nouseva viisikko on luomassa uutta aikakautta tummalle, tunnelmalliselle ja rajoja rikkovalle metallille. Yhtye julkaisi eponyymin debyyttialbuminsa 22. marraskuuta. Kaaoszine tavoitti yhtyeen vokalistin Kári Haraldssonin levynjulkaisun kynnyksellä kertomaan, mistä Múrissa on kyse.
Tervehdys, Múr! Kuka vastaa kysymyksiimme ja miten syksynne on mennyt?
Kári Haraldsson: Hei! Kári täällä, bändin laulaja. Tämä syksy on ollut todella kiireinen ensimmäisen julkaisumme parissa, mutta myös todella jännittävä.
Aloitetaan perusteista: Milloin ja miten Múr perustettiin? Oliko teillä selkeä musiikillinen visio siitä, miltä halusitte bändin kuulostavan? Onko jokin toinen bändi inspiroinut teitä muovautumaan sellaiseksi kuin olette tänään?
Kári: Múr otti muutaman vuoden muotoutuakseen, muuttuen vähitellen teinien autotallibändistä siihen, mitä se on tänään. Kitaristit (Hilmir ja Jón) ja minä tapasimme lukiossa ja soitimme cover-kappaleita äitini autotallissa, kunnes aloitimme jazzmusiikin opiskelun samassa musiikkikoulussa. Siellä tapasimme Ívarin, basistin, ja Árnin, josta tuli lopulta rumpali. Aluksi meillä ei ollut selkeää musiikillista visiota, vain halu tehdä omaa musiikkia. Mutta ensimmäisten kappaleiden myötä musiikillinen identiteetti alkoi muotoutua nopeasti. Olen kirjoittanut suurimman osan musiikista tähän mennessä, mutta ensimmäinen kokeiluni säveltämisessä oli lyhytelokuvien musiikin tekeminen ja syntikoilla leikkiminen. Tämä vaikutti varmasti siihen, millaisia äänimaisemia Múrille kehitimme – ne ovat usein hyvin tunnelmallisia ja elokuvallisia.
Olette juuri julkaisemassa omaa nimeänne kantavaa debyyttialbumia. Mitä kuuntelijat voivat odottaa albumilta?
Kári: Syvällistä tutkimusmatkaa meidän soundiimme, siirtymistä melodisista tunnelmista väkivaltaisen räjähtäviin osioihin. Sanoitukset käsittelevät itsen ongelmia, sisäistä myllerrystä ja sitä, miten pääsee sinuiksi itsensä kanssa päästämällä irti siitä, mikä pidättelee.
Miten kirjoitus- ja äänitysprosessit sujuivat ja kuinka kauan albumin valmistumisessa kesti?
Kári: Kirjoittaminen tapahtui parin ensimmäisen vuoden aikana, kun siirryimme harrastus-/autotallibändistä vähän vakavampaan suuntaan. Suurin osa äänityksistä tehtiin puolen vuoden aikana pandemian loppuvaiheessa, mutta lopulliset masterit valmistuivat vasta vuotta myöhemmin. Koko prosessi kesti siis hieman yli kolme vuotta. Meillä ei ollut kiirettä saada albumia valmiiksi, sillä prosessin aikana työstimme myös identiteettiämme ja soundiamme.
Mistä albumi kertoo? Onko se konseptialbumi vai koostuuko se erillisistä tarinoista?
Kári: Kappaleet tutkivat samanlaisia teemoja eri näkökulmista. Ei ole selkeää lineaarista narratiivia kappaleiden välillä, mutta yhdessä ne johtavat yhteiseen ratkaisuun tai oivallukseen.
”Heimsslit”-musiikkivideossanne on vahva folk horror tunnelma. Mikä inspiroi tekemään tämän videon? Mistä saatte inspiraatiota Múrin musiikkiin yleisesti?
Kári: Musiikkivideo on saanut inspiraationsa islantilaisesta kansanperinteestä, erityisesti Jónsmessasta (juhannusyö). Silloin huldufólk (kätketyt ihmiset, haltiat) tulevat esiin. He yrittävät vietellä sinut monilla lahjoilla, mutta jos hyväksyt ja lähdet heidän mukaansa, menetät järkesi. Yleisesti ottaen saamme paljon inspiraatiota luonnon voimista, elokuvamusiikista ja erilaisista elektronisen musiikin tyyleistä.
Olette juuri lähdössä kiertueelle Wheelin kanssa. Mitä odotatte kiertueelta eniten?
Kári: Se on mahtava tilaisuus tavata ja esiintyä monille uusille ihmisille. Odotamme sen olevan todella hauskaa, mutta myös paljon työtä.
Mistä nautitte eniten livenä esiintyessä? Onko teillä suosikkikappaletta, jota soitatte?
Kári: Se, että pääsee astumaan ulos omasta persoonastaan ja muuttumaan joksikin suuremmaksi. Suosikkikappaleeni soittaa on vaihdellut, mutta juuri nyt se on luultavasti ”Vitrun”.
Islantilaisbändeissä tuntuu olevan usein jotain ainutlaatuista. Mikä on mielestäsi syynä tähän?
Kári: Ehkä se johtuu läheisyydestämme luontoon, tai ehkä vaikutteista, joita saamme kätketyiltä ihmisiltä? Vakavasti puhuen, sitä on vaikea sanoa sisältäpäin. Ajatus siitä, että islantilaisessa musiikissa olisi jokin ainutlaatuinen ja konkreettinen piirre, saattaa johtua siitä, että meitä on niin vähän ja siksi meillä saattaa olla joitain yhteisiä ominaisuuksia. Mutta kuka tietää?
Mitä tulevaisuus tuo tullessaan Múrille? Onko teillä suunnitelmia tai tavoitteita, joita voitte jakaa kanssamme?
Kári: Siirrymme suoraan seuraavan albumimme kirjoittamisen ja äänittämisen viimeistelyyn Wheelin kiertueen jälkeen, joten se on suurin tuleva juttu!
Kiitos ajastanne! Haluatteko lisätä jotain Kaaoszinen lukijoille?
Kári: Kiitos, että pääsin mukaan!