Aavemaisen synkkä Hollywood – arviossa GHØSTKIDin ”HOLLYWOOD SUICIDE”

Saksalainen metalcore-yhtye GHØSTKID julkaisi eilen toisen studioalbuminsa ”HOLLYWOOD SUICIDE” Napalm Recordsin kautta. Sain kunnian kuunnella albumin ennakkoon.

Sebastian ”Sushi” Biesler teki käännöksen huomattavasti synkempään suuntaan Electric Callboyn riveistä poistuttuaan. Ympärille löytyi ryhmä samanhenkisiä muusikoita, ja vuonna 2020 debyyttialbuminsa julkaissut GHØSTKID syntyi. Biesler on maininnut musiikillisiksi vaikuttajiksi yhtyeen taustalla Bring Me The Horizonin ja Fever 333:n kaltaisia suuruuksia, ja vaikka vaikutteet ovat kuultavissa, on GHOSTKIDin synkän aggressiivinen soundimaailma omaleimainen.

“HOLLYWOOD SUICIDE” jyrähtää käyntiin nimiraidalla, joka tekee kertalaakista selväksi, että nyt ollaan tosissaan. Kappaleen elektroniset vaikutteet, repivät riffit ja kepeän melodinen kertosäe edustavat kaikkea sitä, mitä seuraavan 36-minuuttisen aikana on luvassa.

Albumi tasapainottelee hämmästyttävän taitavasti rujon aggression ja riipaisevan haavoittuvaisuuden välillä. Matalatempoinen “S3X” on malliesimerkki siitä, mitä moderni metalcore on parhaimmillaan: Sen A-osat ovat syy kahteentoista tusinasta -väittelyyn siitä, onko metalcore ensinkään metallia. Elektronisten elementtien sävyttämät säkeistöt johtavat elämää suurempaan kertosäkeeseen, jonka takana jylisevät muhkeat kitarariffit. Kappaleen tarjoaman pienen hengähdystauon jälkeen “FSU” polkaisee jälleen suuremman vaihteen silmään. Jos albumilta haluaa etsiä viitteitä Bieslerin menneisyydestä Electric Callboyssa, on singleksikin lohkaistun “FSU:n” energisessä hookissa kiistämättä jotakin tuttua.

“HEAVY RAIN” ja “VALERIE” seilaavat odottavan hämyisessä atmosfäärissä. Kappaleista jälkimmäisenä mainittu voisi täysin elektronisine tuotantoineen löytyä miltä tahansa trap-albumilta lähes sellaisenaan. Yksi albumin vahvimmista kertosäkeistä kuullaan “BLACK CLOUDISSA”. Industrial metal -vaikutteet ja vahvat riffit kantavat läpi albumin raskaimman osion, jonka “BLACK CLOUD” aloittaa, ja joka päättyy albumin ainoan vierailijan, Inhumanin tähdittämään kappaleeseen “MURDER”.

Bieslerin vokaalisuoritukset ovat varsin vakuuttavia läpi albumin. “DAHLIA” päästää oikeuksiinsa hänen koko rekisterinsä vertahyytävistä screameista tyylikkäisiin puhtaisiin vokaaleihin. Ainoa huomattava katko albumin draaman kaaressa tapahtuu tässä vaiheessa – “DAHLIA” tuntuu luontevammalta vaihtoehdolta viimeiseksi raidaksi kuin sitä seuraava “HELENA DREAMS”. Jälkimmäinen erottuu pop-rock-vaikutteillaan kokonaisuudesta huomattavan kepeänä herättäen etäisiä muistoja teinivuosieni emobändeistä. Tässä tapauksessa jokainen voi itse harkita, haluaako muistella moisia.

“HOLLYWOOD SUICIDEN” ehdoton vahvuus on, ettei yksikään kappale ole toisinto toisesta, ja punainen lanka säilyy alusta loppuun. Albumi on parhaalla mahdollisella tavalla oman genrensä edustaja – GHØSTKID on selvästi löytänyt kultaisen keskitien tunnistettavan soundin säilyttämisen ja genren kehityksen kelkassa pysymisen välillä. Kappaleissa on kiistatonta tarttumapintaa, ja huomasin parin kuuntelun jälkeen hyräileväni niitä itsekseni. Jokaisella pyöräytyksellä kappaleista kuoriutuu toisaalta uusia kerroksia, joten uskallan väittää albumin kestävän kulutusta varsin hyvin.

“HOLLYWOOD SUICIDE” on erinomaisesti tuotettu ja yhtenäinen albumi, jossa sekä instrumentaalit että vokaalit ovat ison maailman mallilla. Vaikka albumin hallitseva tunnelma on uhkaava, eivät sen melodiat – eivätkä varsinkaan kertosäkeet – ole yksinomaan synkkiä, vaan sopiva raivo ja näyttämisenhalu ovat jatkuvasti läsnä.

GHØSTKID esiintyy kesällä Tuska-festivaaleilla.