Aavikkorock meets folk: Slack Birdiltä vielä yksi single ”Kerrospunkkaselli”
Ensi viikon perjantaina ilmestyvä ”Hämärään”-levy on jyväskyläläisen Slack Birdin kolmas pitkäsoitto, ja sitä on odotettu. CD- ja LP-muodoissa julkaistava albumi on kerännyt suuren määrän ennakkotilauksia epäilemättä upeiden sinkkulohkaisujensa ansiosta: herättelevä ”Pyllytä peto” sekä tarttuva ”Limut, sipsit, dipit” ovat löytäneet yleisönsä etenkin YouTuben puolella, joskin ”Pyllytä peto” on kokenut kovan kohtalon ja herkkänahkaisten katsojien ansiosta piilotettu hakutoiminnoista – täältä se kuitenkin yhä löytyy.
Tänään Slack Bird tiputtaa vielä yhden singlen tulevalta levyltä: ”Kerrospunkkaselli” poikkeaa yhtyeen perinteisestä banjo-haitari-sello-yhdistelmästä ja tuo mukaan kitaran aavikkorockin hengessä. Yhdistelmä on kiehtova ja vangitseva.
”’Kerrospunkkasellissä’ tiivistyy koko tuo tuleva albumi ja ylipäätään Slack Birdin soundi – se, mitä kaikkea se voikaan olla. Lähdettiin keulimaan tämän biisin kanssa ihan kunnolla. Halusin yhdistää tumman stoner-kitarasoundin ja roots-musiikin. Rakensimme tätä banjolla ja ensimmäistä kertaa myös sähkökitaralla. Lisäsimme mukaan haitarin, sellon, viulun, torvia ja vaikka mitä munniharppua myöten. Voisin kehdata jopa väittää, että ensimmäistä kertaa yhdistetään aavikkorockia, amerikkalaista old timea, ja elokuvamusiikkia. Jos täältä lähdetään huomenna, niin ei ainakaan lähdetä hissutellen”, Slack Birdin laulaja ja lauluntekijä Dave Klas kuvailee.
Tarina biisin takana on sekin kuin suoraan elokuvasta: syntyprosessiin liittyi pieni, suljettu huone, happoja vetänyt maanikko ja erikoisia keskusteluja.
”’Kerrospunkkaselli’ on muistelu eräästä kerrasta, kun sulkeuduin kahdeksaksi tunniksi pieneen ikkunattomaan huoneeseen maanisen happopään kanssa. Puhuimme rakkaudesta, komiikasta, rakkauden komiikasta ja masokismista silloin, kun meillä ylipäätään oli puheyhteys. Aika oli pysähtynyt tai sitten se juoksi valonnopeudella. Ikkunoiden puute pienessä huoneessa, joka sijaitsi jättimäisen kompleksin sisällä, vain tehosti yhteyden katkeamista ulkomaailmaan. Huoneessa oli ainoastaan kerrossänkyjä, joilla kiipeilimme edestakaisin kuljeskelun lomassa. Välissä kirjoitin ajatuksiani ylös ja äänitin riffejä.”
Mainos päättyy
