ABBA-hevin lähettiläät lainabiisilaarilla – arviossa Ghostin ”Phantomime”-EP
Ruotsalaisen okkultistirockin ja ABBA-hevin lähettiläs Ghost on tavannut julkaista parin edellisen albumin kiertuesyklien loppupuolella kutakin albumikokonaisuutta täydentäneen singlen tai EP:n. Noilta julkaisuilta on irrotettu muun muassa hitit ”Square Hammer” ja ”Mary on a Cross”, joten mistään katalogin täytteestä ei ole voinut puhua.
Tällä kertaa tarjoillaan viidestä lainakappaleesta koostuva kokonaisuus. Covereita on viljelty yhtyeen tuotannossa yksittäisinä bonusraitoina jo aiemmin, ja niille luonnollisena jatkumona saadaan kuultavaksi nyt EP. ”Phantomimella” nousee mainiosti esiin yhtyeen kyky ottaa lainakappaleet omakseen. Pyörää ei lähdetä keksimään uudelleen, vaan tuodaan oma läsnäolo ja näkemys alkuperäisen kappaleen ollessa vahvalla pohjalla rakenteineen kaikkineen.
Yhtyeen nokkamies Tobias Forge on useaan otteeseen sanonut pitävänsä 70- ja 80-luvun rockista, ja noihin aikakausiin sukeltavat myös EP:n kappalevalinnat. Kappaleet on valittu genreittäin varsin laajalla skaalalla. Se palvelee suoraan sitä ajatusta, jonka Forge on antanut ymmärtää koskien yhtyeensä albumien tyylillisiä kokonaisuuksia. Ghostin levyt ovat tarkoituksella keskenään vähän erilaisia, eikä kahta samanlaista levyä ole tarkoitus tehdä. Sivustakatsojan näkökulmasta kyseinen ”monistaminen” saattaa olla ajatuksena houkuttava, sillä Forgella taustajoukkoineen riittää hittikynää ja menestyvän albumikonseptin monistaminen tuskin tuottaisi vaikeuksia.
Ghost on hilannut tuotantoarvollista rimaa levy levyltä ylöspäin, ja sama jatkumo on läsnä myös ”Phantomimella”. Takavuosien soundeihin modernilla tavalla kurkottavat kitarat ja suuret stemmalaulut ovat olleet Ghostin sovitus- ja tuotantopuolen peruskiviä ja hyväksi havaittu linja jatkuu myös ”Phantomimella”. Ja mitä tulee yhtyeen kykyyn ottaa kappaleita haltuunsa, voisi radiossakin soinut Genesis-laina ”Jesus He Knows Me” olla EP:n kappaleista se selkein esimerkki yhtyeen omasta viimeaikaisesta tuotannosta, ellei kappaletta tunnistaisi ja tietäisi uudelleenversioinniksi.
Toisaalta Iron Maiden -laina ”Phantom of the Opera” herättää ilmaan kysymyksen. Haluaako Forge avata sillä salamyhkäiseen tyyliinsä Ghostin musiikillista tulevaisuutta? Yhtye on tuskin lähdössä yltiöprogressiiviseen suuntaan, mutta voisiko seuraava askel mennä kohti Iron Maidenin ja kumppaneiden musiikillista perintöä? Ghostin tyyliin kuuluu olennaisena osana mystiikan ja draaman kaaren rakentaminen, mihin liittyy myös tulevaisuuden suunnitelmien kertominen. Sille luonnollisena jatkumona voisi ”Phantomimen” kappalevalinnoissa olla kätkettynä seuraavan studioalbumin tyylillisiä suuntaviivoja.
”Phantomime” on positiivisella tavalla välityö. Se ei tarjoa uusia ässiä Forgen ja hänen taustajoukkojensa hihasta, mutta laadukkaasti versioitua ja tuotettua lainamateriaalia on viiden kappaleen verran. Vaikka keikkasettiin on tunkua omastakin takaa, on EP:tä edeltänyt single ”Jesus He Knows Me” todennäköisesti mukana ainakin loppukiertueen ajan ennen mahdollista keikkataukoa ja seuraavan levyn tekoon keskittymistä. EP on yhtyeen vannoutuneille faneille pakkohankinta ja tarjoaa sopivaa pientä korvakarkkia ennen bändin seuraavaa albumia.
Mainos päättyy
Ghostin voit tänä kesänä todistaa livenä Suomessa mm. Provinssissa.