Ace Frehley – Ei kaduttavaa

On Ace Frehleyn, KISS-yhtyeen alkuperäisen kitaristin, aika kertoa tarinansa. Tarina, joka on täynnä onnettomuuksia, huumeita, naisia, onnekkaita sattumia ja tietenkin kaikki se mitä olet halunnut tietää legendaarisen Space Manin elämästä syntymästä vuoden 2010 ”nykyhetkeen”.

Fanien ja Frehleyn omastakin mielestä nykypäivän KISS:ssä liian vähälle huomiolle jäänyt kitaristi selvittää mitä kaiken taustalla oli ja mitä esirippujen ja lavavalojen välkkeen takana tapahtui – huumeita, naisia, hauskanpitoa ja klassikoiksi muodostuneita rock-kliseitä. Kliseitä ehkä, mutta sitäkin surullisempia tapahtumia.

Luetun perusteella on todella uskomattomien sattumien summa, että mies on edelleen elossa. Acen kertoman mukaan mies olisi yhtä hyvin voinut vetää kokaiinia aamusta iltaan, joka päivä, 80-luvun alusta loppuun. Kirjan läpi kahlattuaan alkaa myös ymmärtää miten itsetietoinen (vai itseriittoinen) Frehley on itsestään. Terapeuteilla on visiteerattu ja omia taitoja kehutaan yli kaiken. Elämän virheitä on ollut ja ne tunnustetaan. Suurinta osaa mistään tapahtuneesta ei pyydellä anteeksi, eikä nöyristellä kenenkään edessä. Toisin sanoen, vaikka mies olisi ollut miten sooseissa, niin hän muistaa kuitenkin vetäneensä keikat AINA täysillä ja enemmän nappiin kuin päin seiniä.

Opuksessa on myös useampi sivullinen kuvia aina Acen vaippavuosista vuoteen 2010 saakka. Harmittavasti, jos kuviin haluaa jotain selvyyttä, on se haettava kirjan lopusta josta löytyy myös selitykset kuville – vähän liian vaivalloista. Kiitosta kuitenkin siitä, että loppupuolella elämänkertaa löytyy myös hakemisto, mistä voit bongata esimerkiksi sivut missä on puhuttu Gene Simmonsista tai vaikkapa Eric Carrista.

Allekirjoittanut olisi halunnut kuulla enemmän Frehley’s Comet (Acen soolo-projekti) -keikkatarinoita, mutta Frehley tyytyy tarinoimaan vaan sen aikakauden ryyppyreissuista bändin kanssa.

Kirjan laajempi lukijakunta löytynee KISS ja/tai Ace Frehley -faneista, mutta kirja on suhteellisen helppoa luettavaa myös muille muusikko-elämänkertojen ystäville. Alkupuoli kirjasta on eittämättä laahaavaa, mutta kun Ace liittyy tunnetun megabändin riveihin, alkaa tapahtua. Loppusanoista saa taas sen käsityksen, että Frehley on kirjoittanut kirjan alusta loppuun ja palkittu journalisti-elämänkertakirjailija Joe Layden on ollut vaan vähän avittamassa prosessissa sekä opettamassa kymmensormijärjestelmää tjsp. Hällä väliä.

Oli Ace Frehley sitten kusipää tai ei, niin kirjasta selviää mitä mies teki nuoruuden päivänsä ja miten parivaljakko Simmons & Stanley kohtelivat pahassa huumausaine-kierteessä ollutta bändikaveriaan. Kirja on nimenomaan Frehleyn sana ja näkökanta kaikkeen -seikka mihin suurempi yleisö ei ole päässyt tutustumaan juuri lainkaan ennen tämän kirjain julkaisua. Media oli aikanaan ja on vieläkin, Frehleyn mielestä, täynnä Gene Simmonsin syöttämää propagandaa.

Hienoa kuitenkin, että mies pitää KISS-yhtyettä vielä ”rock-veljinään”

7/10

http://www.like.fi/kirjat/ei-kaduttavaa

Kirjoittanut: Jarmo Hänninen

Kommentoi julkaisua

Yksi kommentti

  1. Kertokaas nyt sitten, että pitäisikö näitä olla lisää? Eli lisää rock-elämänkertoja esittelyyn vaiko eikö?