Viime vuosina kovia kokenut Achiote on saanut ulos toisen pitkäsoittonsa. Albumin käymisaineina ovat olleet kadun varjoisella puolella vaikuttavat avioerot, sairaudet ja yleinen maailman ajautuminen sirpaleiseen tilaan. Levyn nimi ei juuri auringonpaistetta lupaile, eikä sitä liiemmin tarjoillakaan, vaikka se parin biisin nimeen onkin eksynyt. Silti suru on osattu pukea taiteen keinoin puhdistautumisen riittiin, jossa sanotaan hyvästi asioille, joita on suurella sydämellä rakastettu.

Yhtyeen kokoonpano on kokenut hieman muutoksia, sillä alkuperäinen basisti-laulaja Anu Marttila on joutunut sairauden vuoksi jättäytymään bändistä sivuun. Levyllä hänen lauluaan vielä onneksi kuitenkin kuullaan. Haastetta on siis riittänyt, kun toista kokopitkää on ryhdytty luomaan.

Levyn aloittava ”Alpha Nexus” on tunnelmallinen ja kaikessa kauneudessaan hauras instrumentaali. Teoksen äärellä mieli rauhoittuu sopivasti vastaanottamaan tulevat myrskyt. ”Blinding Lights” johdattaa tarttuvalla kosketinmelodialla epätoivon äärelle. Lakoninen toteamus, että kuolemaa ei voi pettää, rakentaa sillan biisin painostavaan raskauteen. Raskaus ei ole kuitenkaan musertavaa, ja sävellyksen moninaisuus antaa laululle henkeä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”Desert Sun” voisi olla raamatullinen kertomus, ja sävellyksessäkin on hieman itämaisia vaikutteita. Musiikin avulla mieli vaeltaa äkkiä kaukaiseen aikaan ja paikkaan. Mahtipontinen ja haikean kaunis ”It’s A Trap” saa voimaa ja syvyyttä iskevästä kosketinkuviosta ja monen muun biisin lailla Anun taustalla olevasta laulusta.

Nimiraita ”Loneliness Of Endless Days” on biisinä eritttäin visuaalinen, ja kappale sopisi hyvin esimerkiksi draamallisen musikaalin repertuaariin. Melodiat ovat kaihoisan hienoja, ja Anun sekä päävokalisti Janne Salminiemen yhteistyö on hienoa kuultavaa. Biisin kertosäe ”almost lost my faith, in loneliness of endless days / Only thing that keeps me sane is the sound of pouring rain” kiteyttää täydellisesti kappaleessa virtaavan hengen.
”Ghost Under The Sun” ja ”Something Isn’t Right” jatkavat samaa lohduttomuuden linjaa. Ensimmäisen mahtipontisesta piano-osuudesta Jim Steinmankin olisi haltioissaan. Jälkimmäinen pohtii ihmisen näkymättömyyttä maailman myrskyissä, eikä oma tulkintani riitä havaitsemaan, mikä tärkeä kysymys on jäänyt matkan varrelle. Se lienee jokaisen kuulijan ratkaistava itse.

”Ocean Of Blue” on löytämässä tietä vapauteen ja antamassa rauhan, kunhan vain osaa päästää irti. Päätösraita ”Whisper To A Deaf” on surullisen oloinen, mutta ei täysin toivoton. Aina on mahdollisuus nousta tuhkasta, ja toivo on kaikki kaikessa. Raivoisa kertosäe johdattaa lopun seesteisyyteen, jossa on hyvä sulkea silmät, laittaa kirjan kansi kiinni, kääntää pois päältä soittimet ja valot ja antaa unen tulla, ikuisen tai lyhyemmän.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kokonaisuutena levy on hieno ja ehjä aina upeaa kantta myöten, joka olisi muuten mahtavaa saada tauluna seinälle. Musiikki on raskasta, mutta se ei ole määräävä elementti. Biiseissä on ilmavuutta ja tilaa. Tuomas Riihimäen upea soitanta koskettimien takana yhdistettynä koko väripalettia hyödyntävään kitarointiin on kuulemisen arvoinen kokemus. Yksikään lenkki ei silti ole toistaan heikompi, ja jokaisen tärkeää roolia korostavat kansissa mainitut erikoisosaamisalueet. Vaikka vaikutteita on usealta suunnalta, ne on osattu maustaa omanlaiseksi keitokseksi monipuolisuuden ollessa avainsana. Itse kuulen ripauksia aina Black Sabbathista Pink Floydin kautta Anathemaan lopputuloksen kuulostaessa silti Achiotelta. Tarjolla on kaunista lohduttomuutta heille, jotka ovat unohtaneet kiireet ja osaavat antaa aikaa musiikille.

8/10

Kappalejärjestys:

1. Alpha Nexus
2. Blinding Lights
3. Desert Sun
4. It’s A Trap
5. Loneliness Of Endless Days
6. Ghost Under The Sun
7. Something Isn’t Right
8. Seduction
9. Ocean Blue
10. Whisper To A Deaf

Teksti: Nikki Jääsalmi

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy