Acid Kingin Helsingin keikalla transsiin selkkauksista huolimatta
Ison seuraajajoukon kartuttaneen yhdysvaltalaisen stoner-bändin Acid Kingin 25-päiväisen Euroopan-kiertueen Suomi-etappi oli tiistaina 18.7. Helsingin Kuudes Linja. Lämppäreinä olivat Albinö Rhino ja Woodrue. Kallion miljööstä valittiin bändille soundeiltaan juuri sopiva tyyssija, joka onkin sama paikka samalla promoottorilla ja äänimiehellä kuin viime kerralla viisi vuotta sitten. Jos et päässyt näkemään tätä teinimurhaaja ja metalliskenen vaarallistaja Ricky Kasson mukaan nimettyä bändiä, voit tukeutua saman Blow Up That Gramophone -järjestäjän lokakuun festareihin, joissa tuodaan jälleen yhteen genren raskaan sarjan tekijöitä, kuten Spiritus Mortis, Saint Vitus ja Ufomammut – ellet sitten ole valmis liittymään Acid Kingin Euroopan-reissuun, johon näköjään kuuluu lisänä myös Israel.
Mainos päättyy
Albinö Rhinon vokalisti-kitaristi Kimmo Tyni saapui ensimmisenä lavalle, ja bändi aloitti kesäillan katkaisten mielestäni enimmäkseen teemaan sopimattoman musiikin putken. Yleisöä oli jo melko sopivasti, vaikka kyseessä olikin toistaiseksi ei-niin-tunnettu mutta silti taidokas psykedeelinen stoner-bändi.
Ville Harju avasi rauhallisesti tuhdilla bassolla rumpali Viljami Väreen kanssa ”Uphold the Light part 2” -biisin ”Upholder”-levyltä, joka julkaistiin vuonna 2016. Noin kaksikymmentäminuuttinen biisi rakensi onnistuneesti tunnelmaa yhdessä lavalle heijastetun luontoa käsittelevän kuvamateriaalin kanssa. Yleisön päät olivat alusta asti hienoisessa liikkeessä. Meno koveni hetkeä ennen kun vuorihuutoja muistuttavat vokaalit yhdistyivät muuhun äänimaisemaan useiden minuuttien jälkeen. Tästä kitara-alustusten jälkeen Tyni jatkoi kumartaen edessä olevan laitteistonsa pariin luomaan muun muassa Star Trekin viallisen teleportterin ääniä. Koin psykedeelisten avaruusäänien tehtailun menevän hitusen liian pitkälle, mutta pian kitaran aiheuttamien heilahdusten ansiosta pääsin taas mieleiseeni raukeaan tilaan basson vielä ylläpitäessä taustalla transsin aiheuttavaa kuviota, kunnes biisissä enää kitaran kielet kannattelivat. Bonginsavuiset bassot biisin puolitiessä aloittivat oman taipaleensa, kuulosti siltä kuin olisi alkanut aivan uusi kappale. Jälleen heräsin myöhemmin erikoisäänien säätämiseen, vaikka levyllä ne eivät erotukaan liiaksi. Kokonaisuudessaan kuitenkin nautinnollinen esitys bändiltä, jonka toivoisi näkeävän useammin.
Mainos päättyy
Toinen suomalainen lämppäri Woodrue julkaisi myös levyn viime vuonna. Kyseisellä ”Low on Luck” -albumilla oleva”Woodside” -biisi sai alun raskaan tunnelman asettamisen jälkeen yleisön täysin riehaantumaan, eikä ollut enää keikan loppuajaksi paluuta mahtavasta tukkahelvetistä. Hieman alkoi ketuttaa omien leikkauttaminen. Biiseissä oli muutenkin paljon nousuja, laskuja ja kaavojen rikkomisia yllätysäänineen, onhan kyseessä sludgea. Kitaristi-vokalisti Ali venytti kieliä jatkuvasti, eivätkä hänen pinkkisiniset eriparikengännauhat osanneet liikaa hämätä, sillä tuskanhuudot ja karjunnat tamppasivat turhan ilon ja pehmeyden pois tieltä. Basisti Lare aloitti ”Seed of Thruthin” pääroolissa hienolla bassokuviolla kitaran ja rumpujen hienoisella elävöittämisellä, minkä jälkeen taas taivas repesi ja kaikki palvoivat Saatanaa. Heidän keikkansa oli mielestäni yhtä hyvä kuin itse pääesiintyjänkin.
Acid Kingin nimen valinta on hyvin mielenkiintoinen. Kolmihenkinen kokoonpano perustettiin jo vuonna 1993 ja nimettiin 17-vuotiaan Richard ”Ricky” Kesson mukaan, joka nousi otsikoihin murhattuaan New Yorkissa kesällä vuonna 1984 kaverinsa Gary Lauwersin. Rickyä kutsuttiin nimellä ”Acid King” hänen pitkäaikaisen huumekäyttönsä johdosta. Hänellä oli pidätyksensä aikaan AC/DC:n paita, ja hän tykkäsi myös muun muassa Black Sabbathista ja Judas Priestistä. Tapahtuneen aikaan oli julkista huolta ja keskustelua metallimusiikin Saatanaan ja okkultismiin liittyvistä vaikutteista, joten murha sai erityisen paljon huomiota. Acid Kingin debyyttialbumin kannessa on käytetty kuvaa murhaajasta.
Mainos päättyy
Keikkansa Acid King aloitti uusimmalla vuoden 2015 levynsä ”Middle of Nowhere, Center of Everywhere” introlla, jolloin yllätyin positiivisesti, kun isot ja vahvat bassoaallot fyysisesti tuntuivat tulevan kohti. Laulaja-kitaristi Lori S. otti aluksi leveillä lahkeillansa tukevan asennon samalla, kun levynkannen tiikerillä ratsastavan velhon kuva suureni ja tuli ikään kuin lähemmäksi lavalle heijastetussa videossa. Rumpali Bill Bowman ja basisti Rafa Martinez olivat mukana, ja kokoonpano toimi. Yleisö oli hyvin innokas, mikä osin toki johtui siitä, että heillä oli alkoholia veressä ja joillakin erinäisiä muitakin asioita.
Minulla kesti hetki päästä kiinni musiikkiin. Keikan alkuvaiheilla Lori näytti peukullaan, että kitaran äänenvoimakkuutta olisi hyvä nostaa, ja toive toteutui. Esityksessä oli äänentoiston suhteen muitakin muusta kuin itse Acid Kingistä johtuvia ongelmia, vaikka Kuudes linja onkin hyvä esiintymispaikka. Aika ajoin basisti Rafa Martinezin nuppi hajosi tai vastaavaa, mikä toki hieman rikkoi hetkeksi flow’ta soittajalta. Soittoasiat otettiin kuitenkin rennosti ja virheet korjattiin vähitellen. Vaikka innostuin eniten basistin meiningin katsomisesta, into säilyi ja kasvoi pienistä selkkauksista huolimatta. Vältyin onneksi myös katossa olevan letkun nestevuodoilta. ”Coming Down From Outer Space” on suosikkikappaleitani ”Middle of Nowhere, Center of Everywhere” -levyltä. Se muiden biisien ohella kuulosti muuten hyvin samanlaiselta kuin levyllä paitsi raskaammalta. Koin jopa transsissa ollessani pienimuotoisen hetkellisen tyhjiön, jolloin en varmasti tiennyt omaa nimeänikään. Uutta keikkaa odotetaan!
Mainos päättyy
Teksti: Sari Kivijärvi
Kuvaaja: Aj Johansson