Adamantra – Act II: Silent Narratives
Progressiivisilla ja power metal -henkisillä elementeillä toimiva kotimainen Adamantra saa jatkoa viiden vuoden takaiselle debyytilleen ”Revival” (2009) julkaistessaan toisen kokopitkänsä ”Act II: Silent Narratives”. Adamantra on joutunut kokemaan esteitä ja hidasteita muutama vuosi sitten muun muassa vaihtaessaan levy-yhtiötä Sound of Finlandista saksalaiseen Power Progiin sekä tehdessään selvityksiä vokalisti Tuomas Niemisen suhteesta bändin työskentelyyn. Niemisen Adamantraan panostama aika oli todella tiukka, jolloin Nieminen katsoi parhaakseen lopettaa työskentelyn bändissä. Nieminen kuitenkin palasi takaisin jo toisen albumin nauhoituksien aikana, kun levylle oli jo keretty äänittää muun muassa ex-Silent Voicesin ja Sentimentin Michael Hennekenin lauluosuuksia.
Odotuksen Adamantran toisesta albumista olivat itselläni vähäiset, koska kyseinen bändi oli entuudestaan tuntematon. Laitettuani levyn pyörimään lähti käyntiin albumin avauskappale”Lionheart”, joka on myös levyn pisin kappale. Biisi alkaa rauhallisella, hieman Shadow Gallerya muistuttavalla introlla, jonka jälkeen viimeistään kappaleen puolessavälissä päästään vauhtiin progressiivisilla kikkailuilla ja neoklassisilla kitaraharmonioilla. Pitkä, lähes 20-minuuttinen kappale saa hienon päätöksen ja antaa kuuntelijoille hyvän mielen, mutta tämä on vasta lämmittelyä levyn seuraaviin biiseihin.
Paljolti 90-luvun Symphony X:ää muistuttavat kappaleet ”Three”, ”In The Shadow Of The Cross” ja “The Oracle” kuulostavat hienoilta suorituksilta, vaikka itseäni hieman haittaa se, että kappaleet kuulostavat ehkä liikaakin Symphony X:ltä. Joka tapauksessa mainitut kappaleet ovat kokonaisuudeltaan hyvänkuuloisia ja energisiä suorituksia. Näistä jälkitunnelmista huolimatta mielestäni levyn helpoiten avautuvat kappaleet ”Angel of Music” ja ”Wicked Chain of Events” ovat todella toimivia; erityisesti miellyttävä ”Angel of Music” -kappaleen naissolistin Helena Haaparannan (ex-Crimfall ja ex-Tacere) lauluosuudet.
Levyn loppusuora tarjoaa samaan sävyyn Symphony X:n tapaisia vaikutteita. Varsinkin kappaleessa ”Circle of Sorrow” voisin vaikka erehtyä, että Symphony X:n oma kitarasankari Michael Romeo soittaisi kitararaidat, koska ne kuulostavat todella paljon Romeon tyylisiltä. Ainoa asia, josta jäi omituinen maku suuhun, on levyn päätöskappaleen ”On Ember Remains” loppu. Se törmää kuin seinään ja jättää kuulijoille kysymysmerkin pään yläpuolelle. ”Tässäkö se nyt oli, tähänkö se jo loppui?”
Mainos päättyy
”Act II: Silent Narratives” on kokonaisuudeltaan vahvasti Symphony X:ään päin suuntautuva. Vaikka pidän itsekin tästä bändistä todella paljon, minua silti hieman häiritsee se, että Adamantran toinen kokopitkä muistuttaa liikaa sitä. Jos Adamantralla olisi tässä enemmän jotakin omaa, voisin ylistää ”Act II: Silent Narratives” -albumia yhtä hienoksi albumiksi kuin Symphony X:n kolmatta kokopitkää ”The Divine Wings of Tragedy”. ”Act II: Silent Narratives” on silti hieno ja lupaava kokonaisuus, pienistä hienosäädöistä huolimatta, ja voin suositella sitä kaikille neoklassisesta kuin progressiivisesta metallista pitäville kuuntelijoille.
Vielä tiedoksi kaikille lukijoille, joilta tieto on mennyt sivu suun: Adamantran levynjulkaisukeikka tullaan näkemään neoklassista metallia soittavan Kenzinerin kanssa Helsingissä On the Rockissa 23.05.2014.
8-/10
Kappalelista: 
1. Lionheart
2. Three
3. In The Shadow Of The Cross
4. The Oracle
5. Angel Of Music
6. Red Death
7. Wicked Chain Of Events
8. The Circle Of Sorrow
9. On Ember Remains
Kirjoittanut: Sami Elamaa
Mainos päättyy