Ruotsalaisen Adeptin kunniaksi on sanottava, että sen uusin levy ”Sleepless” on työvoitto. Sopimuskiistoista johtuen bändi joutui tekemään levyn nauhoitukset kokonaan uudestaan, kuten bändi tuoreessa haastattelussa Kaaoszinelle kertoi. Lisäiskuna bändin FB-sivu joutui verkkohyökkäyksen kohteeksi. Levyn julkaiseminen myöhästyi noin vuoden verran. Vielä kun voisi sanoa, että aika ja vastoinkäymiset olisivat puristaneet vihdoin julki saadusta tuotoksesta timantin, mutta eivät ne oikein ole.

Laulaja osaa rähinänsä ja herkän, puhtaan laulun. Soittajat hallitsevat soittimensa kiitettävästi. Periaatteessa levyllä ovat asiat kohdallaan ja sitä kyllä kuuntelee, mutta ei tässä nyt mielikuvitus siipiä saa. Jonkin, kenties vampyyreita sisältävän nuorisosarjan puolihuomaamattomaksi taustaraidaksi tämän voisi sijoittaa hyvin luontevasti. Metalcore- ja post-hardcore -nippuihin lukeutuu monenlaisia, hyvinkin kiinnostavia bändejä, eikä Adept ole se omaperäisin.

Pari biisiä, ”The Sickness” ja ”Down and Out”, erottuvat levyltä edukseen. ”The Sickness” lähtee nopeana liikkelle, punoo raskasta, intensiivistä tunnelmaa ja pysyy hyvin kasassa koko kestonsa. ”Down and Out” puolestaan väläyttää sanoitusten ja sovituksen yhteispelissään kenties ainoat aitoa tunnetta henkivät hetket, kun muuten koko levyltä on särmät tarkasti hiottu tuotantovaiheessa pois. Levyn kakkosbiisi ”Wounds” toimii myös hyvin, ja luultavasti erityisen hyvin livenä. Huudatuspotentiaalia on ja se saa varmasti liikettä yleisöön.

Joskus tällaista huolella tuotettua, suhteellisen särmättömäksi hiottua ja metallinhohtoista, mutta samalla popin puolelta lainailevaa takomista on ihan mukava kuunnella, mutta Adept tuo pöytään kovin vähän mitään kiinnostavaa. Levy tarjoaa kokonaisuutena hyvin vähän mitään, mistä saisi otteen. Aiempiin levyihin verrattuna soiton yhtenäisyys on lisääntynyt, mutta yhtenäisyyden hintana näyttää olleen tässä tapauksessa tunne ja asenne. Soittajilla ei tunnu olevan oikein tilaa. Esimerkiksi ”Rewind the Tape” on paraatiesimerkki siitä, kuinka hyvistä aineksista ei vain saada keitettyä maukasta soppaa.

Ehkä joku kunnollinen riffi, kiinnostavampi rumputyöskentely, tai yleisesti ottaen hiukan vähemmän tekninen ilmaisu toisivat levylle vähän sielua – jonkinlaista koskettavuutta. Konsepti, jossa huutolaulua rytmittävät herkät kertosäkeet, toistuu vakaana ja luotettavana biisistä toiseen, eikä yllättävyyteen ilmeisesti edes pyritä. Ei tästä nyt kestosuosikkia tule, mutta 42 minuutin albumin kuuntelee vaivatta läpi muutamaan kertaan ja keikankin näiltä näkisi mielellään.

5/10

Kappalelista:
1. Black Veins
2. Wounds
3. Dark Clouds
4. Carry the Weight
5. Rewind the Tape
6. Down and Out
7. The Choirs of Absolution
8. Lights
9. The Sickness
10. Sleepless

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

https://www.facebook.com/adeptofficial/

Kirjoittanut: Pasi Huttunen