Afterbirthin kauan odotettu toinen albumi ”Four Dimensional Flesh” on moniulotteista ja vangitsevaa death metallia

Ysäri tulee taas! Death metallin tuotteliaimpiin vuosikymmeniin lukeutunut 90-luku on inspiroinut monia tämän hetken äärimetalliyhtyeitä, ja eri bändit aina Blood Incantationista Corpsessediin ja Gatecreeperiin ovat julkaisseet levyjä, joilla kuullaan vanhojen hyvien aikojen kuolonmetallin kalmanhajuista influenssia.

Yhdysvaltalainen Afterbirth voi kuitenkin hyvällä omallatunnolla perustella soundinsa alkuperää, sillä kyseinen yhtye perustettiin jo vuonna 1993. Tästä huolimatta bändi on julkaissut uransa aikana vain yhden studioalbumin vuonna 2017. Kultaisella ysärillä bändiltä putkahti ulos vain pari hassua demoa, minkä jälkeen seuraavat kaksi erikoisjulkaisua nähtiin vasta 2010-luvulla.

Tähän on nyt tulossa muutos, sillä bändi on julkaisemassa maaliskuussa toisen studioalbuminsa ”Four Dimensional Fleshin”. Odotus on ollut bändillä itsellään ja faneillaan pitkä, mutta levyä kuunnellessa voi turvallisin mielin todeta, että odotus on kuin onkin kannattanut.

Albumi on ehtaa brutaalin ja teknisen death metallin väkivaltaista yhteennaittamista alusta loppuun. Kappaleet, kuten ”Beheading The Buddha”, ”Never Ending Teeth” ja ”Swallowing Spiders” ovat juuri sellaista ryminää, jota voi brutaaliuteen pyrkiviltä bändeiltä odottaa. Kitaristien sormet juoksevat otelaudalla kaivaen soittimista ulos atonaalisia riffejä ja riitasointuista melua, jotka luovat läpipääsemätöntä melusaastetta yhdessä vokalistin tuottamien viemäriäänien kanssa.

Afterbirth ei tyydy kuitenkaan ainoastaan mäiskimään blast beatteja ja sahaamaan luolamiesriffejä, vaan bändi yhdistelee soundissaan myös Deathin ja Atheistin kaltaisten varhaisten pioneerien teknisempää ulosantia. Parhaiten nuo koukeroisemmat elementit tulevat esille kappaleissa, kuten ”Spiritually Transmitted Disease” ja ”Everything In It’s Path”, joissa raskaus yhdistyy matemaattisella tarkkuudella toteutettuihin kuvioihin ja rytmiikoihin.

Progressiivisuuden puolesta puhuvat myös kappaleet, kuten ”Girl In Landscape”, ”Minimum Safe Distance” ja ”Dreaming Astral Body”, jotka ovat eräänlaisia lyhyitä välipaloja pitkin albumia. Kyseisissä kappaleissa yhtye tarjoaa yleensä hieman rauhallisempaa äänimaailmaa, jossa ampiaisparvelta kuulostavat säröpedaalit kytketään hetkeksi pois päältä – poikkeuksena keskimmäisenä mainittu kappale, jossa säröt vielä jylläävät, mutta siinäkin lähestymistapa on kuin madonreikään jumittunut ja ajassa pysähtynyt versio death metallista. Kauniissa ”Dreaming Astral Bodyssa” kuullaan myös kevyttä tuulahdusta jazzin maailmasta, ja basisti pääsee täydentämään atmosfääriä kauniilla huiluäänillään. Progesta muistuttaa myös varsinkin 70-luvulla tyylissä paljon käytetty mellotron, jota esiintyy levyllä pariin otteeseen esimerkiksi kappaleissa ”Girl In Landscape” sekä ”Four Dimensional Flesh”.

Pitkään odotetulla kakkosalbumillaan Afterbirth ei lähde missään kohdassa äärimmäisyyksiin – mikä toki kuulostaa tässä kohtaa hieman ironiselta. Tällä tarkoitan sitä, että bändi ei nojaa liikaa mihinkään tiettyyn ilmaisuun. Brutaalit kohdat ovat levyllä murskaavia, tekniset kohdat teknisiä ja kokeellisemmat elementit hyvin seikkailullisia. Kokonaisuus ei kärsi yhdestäkään kappaleesta, vaikka ne osaavatkin olla keskenään paikoitellen hyvinkin erilaisia. Kuuntelukokemus on dynaaminen ja moniulotteinen; juuri niin kuin levyn nimikin jo vihjailee. ”Four Dimensional Flesh” on todella hyvin toteutettu death metal -albumi, joka on jo tässä kohtaa ehdottomasti koko vuoden kohokohtia genressä.

8/10

Kappalelista:

  1. Beheading The Buddha
  2. Spiritually Transmitted Disease
  3. Girl In Landscape
  4. Everything In It’s Path
  5. Never Ending Teeth
  6. Minimum Safe Distance
  7. Rooms To Nowhere
  8. Swallowing Spiders
  9. Dreaming Astral Body
  10. Black Hole Kaleidoscope
  11. Four Dimensional Flesh

Kommentoi julkaisua