”Agent Orange” jo 30-vuotias – paluu klassikon äärelle

1981 Saksassa perustettu Sodom on yksi thrash metalin suurista. Bändi on esiintynyt monissa erilaisissa kokoonpanoissa vuosien varrella. Ainoa pysyvä jäsen Sodomin matkalla on ollut bändin perustajajäsen, legendaarinen Tom Angelripper. Mies jaksaa edelleen painaa, ja Sodom on julkaissut viime vuosien aikana ihan hyviä thrash metal -albumeita. Viimeisin Sodom albumi ”Decision Day” vuodelta 2016 oli oikein mainio albumi, vaikka ei ihan kiitettävään tasoon yltänytkään. Sodomin suurin klassikko ”Agent Orange” täyttää 1.6.2019 30 vuotta, joten on luonnollinen hetki palata tämän upean teoksen pariin.

Sodom on omassa genressään tunnettu nimi. Siitä huolimatta se ei ole koskaan ihan noussut Testamentin, Exoduksen, Slayerin, saati Metallican kokoluokkaan. Syy tähän saattaa olla bändin discografian epätasaisuudessa. Sodom on julkaissut urallaan yhden klassikon, useita hyviä albumeja ja joitakin heikompia tekeleitä. Nyt muistelun kohteena oleva ”Agent Orange” on minun kirjoissani bändin paras albumi, ja ansaitsee ilman muuta klassikkostatuksen.

Legendaarisella riffillä starttaava nimikkobiisi aloittaa albumin upeasti. Frank Blackfiren riffittelyt soivat jämäkästi heti alusta ja albumi tempaa mukaansa. Angelripperin ärisevä vokalisointi sopii musiikkiin kuin nyrkki naamaan. Hieman yli kuusi minuuttia kellottava nimikkobiisi sisältää valtavan määrän hienoja riffejä ja sooloja. Oppikirjamatskua kohdasta: näin teet hyvän ja aikaa kestävän thrash metal -biisin. Loistavat temmonvaihdokset ja yllättävän progressiivinen rakenne kruunaavat teoksen. Kakkosbiisi ”Tired And Red” nostaa kierroksia jyräten vastustamattomalla voimalla. Loistava c-osan kitaranäppäily sopii biisiin erinomaisen hyvin ja tuo sille lisää luonnetta. Lopuksi kappale räjähtää naurettavan tarttuvaan keskitempoiseen riffittelyyn.

Alku ei siis voisi olla parempi. Kolmantena soiva ”Incest” toimii erityisen hyvin tarttuvassa kertosäkeessään. Bändin aiheet eivät ole kevyemmästä päästä, ja varsinkin sotaa ja sen julmuuksia bändi on aina kuvannut suurella kritiikillä ja tarkkanäköisyydellä. Myös ”Incest” sisältää keskitempoisen tarttuvilla riffeillä ladatun c-osan, mikä on usein hyvän thrash metal -biisin edellytys. Rauhallisemmalla temmolla soiva ”Remember The Fallen” on linjaan sopivasti erittäin hyvä biisi. Simppeli, mutta tarttuva riffittely yhdistettynä Angelripperin melodisempaan lauluun toimii hienosti. Ja taas lopusta löytyy hieno c-osa, joka kruunaa biisin ja tuo sille lihaa luiden ympärille

Magic Dragon” alkaa pommikoneiden äänillä siirtyen painavaan riffittelyyn. Riffittely on ensiluokkaista, kunnes biisi yhtäkkiä siirtyy nopeaan tykitykseen ja bändi muistuttaa, että thrashia tässä ollaan paiskomassa, eikä edellisen biisin rauhallisempi tempo tullut jäädäkseen. Lopuksi ”Magic Dragon” muuttaa vielä kerran suuntaansa ja loppuu äkkiväärän riffittelyn saattelemana. Punkahtava ”Ausgebombt” on ainoa hieman heikompi yksilö kokonaisuudessa. Toisaalta ihan hauska välipala sekin on ja sopii lopulta albumille hyvin. Päätösbiisi ”Baptism Of Fire” lopettaa klassikon arvoisellaan tavalla. Jämäkkä riffittely sekä tarttuva jyräys kantaa biisiä hyvin, ja komea soolo lopussa antaa viimeisen silauksen.

Klassinen kahdeksan biisin mitta oli 80-luvun thrash-klassikoiden normi. Albumit pysyivät tarpeeksi lyhyinä ja ytimekkäinä. Thrash on musiikkityyli, joka alkaa puuduttamaan liian suurina annoksina. ”Agent Orange” on kiistaton klassikko, vaikka ei ihan genren parhaiden mestariteosten tasolle ylläkään. Albumin pariin tulee palattua aika ajoin ja mikä olisikaan parempi hetki muisteluun kuin albumin 30-vuotissynttärit.

Kappalelista:

1. Agent Orange
2. Tired And Red
3. Incest
4. Remember The Fallen
5. Magic Dragon
6. Exhibition Bout
7. Ausgebombt
8. Baptism Of Fire

Sodom Facebookissa

Kommentoi julkaisua